Tämä testi on tehty vuonna 2019. Hinnat ja mallikohtaiset tiedot ovat testihetkeltä.
Lyhyt vastaus: Autenttisinta vintage-Telen soundia tarjoavat Tokai ATE-33C ja Vintage Icon V62MRAB. Monipuolisin on Vintage Reissued V58JD, jossa on viisiasentoinen kytkin ja Strato-soundeja. Rockiin ja raskaampaan menoon sopii parhaiten kaulahumbuckerilla varustettu LTD TE-254. Kaikki maksoivat testihetkellä 350–399 euroa.
Telecasterin syntytarina ja mallin historia on käyty perusteellisesti läpi kirjoituksissa Fender Telecaster täyttää 75 vuotta – osa 1 ja osa 2. Tässä jutussa keskitytään siihen, mitä 350–400 eurolla saa.
Vaikka Leo Fenderin alkuperäinen kohderyhmä olivat countrykitaristit – jotka myös ottivat kitaran avosylin vastaan – Telestä on ajan mittaan tullut varsinainen yleiskitara. Se kelpaa sellaisenaan rockiin, poppiin, bluesiin, countryyn ja jazziin, ja pienillä muutoksilla (humbuckerit ja nykyaikainen talla) sitä näkee jopa metallibändeissä.
Alkuperäisen 1950-luvun alun Telecasterin tunnusmerkit ovat yksiosainen vaahterakaula ruuviliitoksella, saarnirunko butterscotch blonde -viimeistelyllä, musta pleksi, kapea yksikelainen kaulamikrofoni metallisuojalla, leveämpi yksikelainen tallamikrofoni, säädettävä laatikkomainen talla kolmella messinkitallapalalla sekä kaksi säädintä ja kolmiasentoinen kytkin.
Nämä perusainekset toistuvat myös edullisissa kopioissa, ja juuri niistä kannattaa katsoa, kuinka lähelle esikuvaa on päästy.
Katsaukseen on valittu viisi vintage-tyylistä Tele-kopiota, joiden hinta pyöri testihetkellä 350 ja 399 euron välissä. Edetään aakkosjärjestyksessä. Jokaisesta kitarasta on ääninäyte, jonka voi kuunnella arvion lopusta.
Green Guitars on ruotsalainen sähkökitara- ja bassobrändi, joka on erikoistunut edullisiin ja keskihintaisiin kopiosoittimiin. Soittimet tehdään suurelta osin Kiinassa, mutta Greenillä on myös custom shop -paja Etelä-Koreassa, josta brändin kalliimmat mallit tulevat.
TL Vintage Relic ei ole minkään tietyn vuoden tarkka kopio, vaan sopivasti esikulutettuun kitaraan on yhdistetty monia suosituimpia T-tyylisten kitaroiden ominaisuuksia.
Minulla on vahva tunne, että Greenin Tele ja Vintagen vanhennettu Icon V62MRAB tulevat samasta tehtaasta, koska niiden kulutetut läiskät ovat lähes identtiset. Näyttää vahvasti siltä, että kohdat on ennen värikerrosten maalaamista peitetty valmiiksi leikatulla suojamuovilla, joka on maalin kuivuttua poistettu. Ero on siinä, että Green-kitaraan on lisätty enemmän kolhuja ja naarmuja, kun taas Vintagen koko runko on viimeistelty lisäkerroksella kirkaslakkaa. Vanhentaminen tuo TL Vintage Relicille sopivasti mojoa, vaikka neitseellisten metalliosien ja kulutetun rungon välillä on hauska ristiriita.
Saarnirunko on Tele-fanien keskuudessa haluttu ominaisuus, ja siihen on liitetty kelleräväksi petsattu vaahterakaula erillisellä vaahteraotelaudalla. Kitarassa on 22 medium-kokoista nauhaa, ja nauhatyön laatu on testikitarassa kiitettävällä tasolla.
Nykyaikaiset virittimet toimivat todella hyvin. Tallaksi on valittu Wilkinson by Sung-Il -vintagetalla kolmella esikompensoidulla messinkitallapalalla.
Mikrofonien rakenne poikkeaa perinteisistä Fender-mikrofoneista: Greenillä käytetään yhtä pitkää, kelan alle liimattua tankomagneettia ja erillisiä napapaloja kuuden kelan läpi menevän pikkumagneetin sijaan. Tällaisia mikrofoneja käytetään monissa edullisissa soittimissa.
Paino sijoittuu mukavaan keskikastiin. Kaulan profiili on sopivasti lihaksikas D. Vintagea isompien nauhojen ja otelaudan hieman loivemman kaarevuuden (10 tuuman radius) ansiosta tämä Green on erittäin helpposoittoinen.
Mikrofoneissa on ilahduttavasti Tex-Mex-meininkiä. Lähtötaso on hieman korkeampi kuin vintage-mikrofoneissa, ja soundissa on mukavasti keskialueen luonnetta ja twängiä. Tästä kitarasta jää erittäin hyvä maku.
Kuuntele ääninäyte · Maahantuoja: Nordsound
LTD on japanilaisen ESP Guitarsin alamerkki, ja brändin soittimet tehdään hintaluokan mukaan Kiinassa, Indonesiassa tai Etelä-Koreassa.
TE-254 Distressed on hyvin 1970-luvun henkinen esivanhennettu versio kaulahumbuckerilla varustetusta Telestä. Se on varmasti kiinnostava soitin Keith Richardsin, Ronnie Woodin, Albert Collinsin tai Andy Summersin faneille.
Mielestäni TE-254 Distressed on erittäin maukkaan näköinen sähkis juuri eloisan kuosaarnirungon ja tumman sunburst-viimeistelyn ansiosta. Myös tässä soittimessa vain runko on naarmuuntunut – kaula ja metalliosat on jätetty sileiksi. Tässä hintaluokassa tuollainen pieni ristiriita ei häiritse pätkääkään. Oikeastaan ainoa kritiikin kohde on testikitaran korkea paino, joka muistuttaa monia saarnirunkoisia 1970-luvun Fendereitä.
Mallista löytyy useampi nykyaikainen ominaisuus: jämäkämpi talla kuudella tallapalalla, nykyaikaiset virittimet, alkuperäistä sulavampi kaulaliitos ja 22 jumbo-kokoista nauhaa.
Erittäin laadukkaan nauhatyön ja melko loivan otelaudan ansiosta tukevan C-profiilin kaulan soittotuntuma on hyvin nopea ja vaivaton.
Mikrofonit ovat ESP:n kehittämiä: kaulahumbucker on mallia LH-150N ja tallamikin mallitunnus LTS-120B. Kaulamikki soi isolla, pyöreällä ja vahvalla äänellä, mutta jonkin verran vintagea kuumempi tallamikki ei jää tässä yhdistelmässä alakynteen. Mikrofonien yhdistelmä soi avoimesti, ja tallamikki yksin tarkalla atakilla ja nykyaikaisella Tele-äänellä. Hyvin pätevä rock-Tele.
Kuuntele ääninäyte · Maahantuoja: Musamaailma
Tokai Guitars on maailman tunnetuin kopiokitaroiden ja -bassojen valmistaja. Erittäin laadukkaiden japanilaisten soittimien lisäksi Tokai tekee edullisempia malleja Kiinassa, kuten testissä käyneen ATE-33C:n.
ATE-33C on laadukas valinta, kun etsii edullista T-tyylistä kitaraa ilman keinotekoista relikointia. Testikitaran työnjälki on kiitettävällä tasolla ja viimeistely tämän viisikon paras.
Kyse on vintage-tyylisestä Tele-kopiosta vahvoilla 1960-luvun vaikutteilla. Runko on veistetty yhdysvaltalaisesta lepästä ja saanut ylleen kauniin kahden värin liukusävytyksen. Satiinipintainen kaula on kanadalaista vaahteraa. Tokain valinta uhanalaisen ruusupuun korvaajaksi tässä hintaluokassa on jatoba, eteläamerikkalainen ei-uhanalainen puulaji. Otelaudassa on 21 medium-kokoista nauhaa, ja nauhatyön laatu on todella hyvä.
Kluson-tyyliset vintagevirittimet toimivat moitteettomasti. Vintagetalla on uudelleenpainos Fenderin 1960-luvun loppupuolen versiosta, jossa kolme tallapalaa on tehty kieliurallisista terästangoista.
ATE-33C:n Tokai TE-Vintage Mark III -mikrofonit tehdään pitkällä, kelan alle liimatulla magneetilla pienten yksittäisten magneettien sijaan.
Paino on erittäin maltillinen. Kaulan profiili on silkkaa 1960-lukua – ei liian ohut muttei liian paksukaan C – ja se tuntuu kädessä juuri oikealta. Soitettavuus on ensiluokkainen.
Jos kunnon vintage-tyylinen Tele-soundi on hakusessa mutta budjetti rajallinen, Tokain ATE-33C on ehkä paras valinta. Vaikka mikrofonien rakenne poikkeaa vintage-Fendereistä, niiden äänessä on erittäin vahva varhaisen 1960-luvun maku. Mikkejä ei ole pilattu liiallisella teholla tai honottavalla keskialueella, vaan läsnä on juuri se oikeanlainen twängi, kirkkaus ja dynamiikka, joka tekee T-tyylisistä kitaroista näin hyviä country- ja funksoittimia.
Kuuntele ääninäyte · Maahantuoja: Musamaailma
Vintage by JHS on yksi brittiläisen John Hornby Skewes -konsernin kitarabrändeistä. Sähkökitaroiden takana on kitarasuunnittelija Trevor Wilkinson. Soittimien tarkasta alkuperästä ollaan firmassa vaiti, mutta Kiina lienee todennäköisin vaihtoehto.
Icon-mallisto koostuu edullisista vanhennetuista kopiokitaroista, joista V62MRAB on 1960-luvun henkinen T-tyylinen vaihtoehto. Kuten Green-kitaran kohdalla mainittiin, Vintage Iconin rungon relikointi näyttää hyvin samalta. Pääero on 1960-luvun blonde-värin lisäksi se, että Vintagessa vanhentamisen jälkeen on lisätty vielä kerros kirkasta lakkaa, minkä ansiosta rungon pinta tuntuu sileämmältä.
Relikointi on viety pidemmälle: ainoa kiiltävä metallipinta on kaulamikrofonin kuori. Kaikki muut metalliosat ovat naarmuuntuneita, ja Wilkinson Deluxe -virittimet näyttävät jopa melko ruostuneilta, vaikka toimivatkin jouhevasti.
Perusainekset ovat leppärunko, vaahterakaula ja tumma otelauta 22 keskikokoisella nauhalla. Spekseissä lukee ruusupuuotelauta, mutta ulkonäön perusteella sanoisin, että puulaji voisi tässäkin olla jatoba. Otelaudan reunat on hiottu pyöreiksi, ja vaikka työnjälki on jäänyt hieman episiistiksi, lopputulos tuntuu hyvältä kädessä.
Kummallista kyllä testiyksilö oli läpäissyt Vintagen laadunvalvonnan, vaikka kaulaliitos aiheutti aavistuksen negatiivista kaulakulmaa. Siksi Wilkinson by Sung-Il -tallan esikompensoidut tallapalat oli säädetty epätavallisen matalalle. Irrotin kaulan, shimmasin kaulataskun ja säädin Iconin uudestaan – asia kunnossa.
V62MRAB on varustettu vintage-tyylisillä Wilkinson-mikrofoneilla. Tallamikissä on kuusi samankorkuista alnico-magneettia.
Vintage Icon on katsauksen kevyin kitara, ja sillä on myös testiviisikon ohuin kaula. Kaulaprofiili on pyöreä mutta matala D. Tulin kaulan kanssa hyvin toimeen, vaikka olenkin paksumpien profiilien ystävä.
Yhdessä Tokain kanssa Vintage Iconissa on testin autenttisinta vintage-Telen soundia. Kaulamikrofoni on lämmin mutta selkeä, ja tallamikissä riittää naukuvaa twängiä. Mikrofoneissa on myös runsaasti dynamiikkaa.
Kuuntele ääninäyte · Maahantuoja: Soitin Laine
Vintage by JHS:n Reissued-sarjasta löytyy ei-vanhennettuja kopiosoittimia sekä muutama nimikkomalli.
V58JD on kitaristi Jerry Donahuen (Fairport Convention, The Hellecasters) nimikkomalli, joka perustuu vuoden 1958 Telecasteriin mutta tarjoaa alkuperäistä laajemman soundivalikoiman.
Pitkän uransa aikana Donahue soitti paljon myös studiomuusikkona, jolloin hän käytti usein elektronisesti modifioituja Telecastereita. Nämä muutokset löytyivät hänen aiemmista nimikkosoittimistaan, ja ne ovat osa myös tätä mallia.
Kaulamikrofoni on alnico II -magneeteilla varustettu Wilkinson-Stratocastermikki, ja tallaan upotettu yksikelainen on Donahuen toiveiden mukaan käämitty alnico II -Telemikrofoni Wilkinsonilta. Master volumen ja master tonen lisäksi löytyy viisiasentoinen mikkikytkin, jolla saa esiin kaksi lisäsoundia: Stratocasterin kaulamikrofoni (lämmin mutta kirkas), Telecasterin kaulamikrofoni (hieman vähemmän diskanttia), Telecasterin keskiasento (kaula- ja tallamikki yhdessä), Stratocasterin väliasento (Straton keski- ja tallamikki yhdessä) sekä Telen tallamikrofoni.
Myös perusainekset ovat kunnossa. Kaula on yksiosaista vaahteraa ja runko amerikkalaista leppää. Metalliosat tulevat Wilkinsonilta: virittimet ovat laadukkaat Wilkinson Deluxe Kluson -kopiot ja talla Wilkinson by Sung-Il -vintagetalla esikompensoiduilla messinkipaloilla.
Vanhana pieruna minulla on sen verran perspektiiviä, että voin vain hämmästellä, kuinka laadukkaita soittimia nykyään saa näin vähällä rahalla. Samoin kuin katsauksen Green ja Tokai, myös tämä olisi voitu ottaa suoraan paketista lavalle tai studioon – pikainen virittäminen ja eikun menoksi.
Paino on hyvin maltillinen. Satiinipintainen vaahterakaula tuntuu minusta erittäin hyvältä, koska pidän suhteellisen tukevista ja pyöreistä C-profiileista.
Soundiltaan V58JD on selkeästi katsauksen monipuolisin kitara, koska se tarjoaa laadukkaan Tele-soundinsa lisäksi kaksi hyvin autenttista Strato-vaihtoehtoa. Blues-, country- ja rockkitaristien lisäksi se sopii monipuolisuutensa ansiosta mainiosti coverbändin kitaristin työjuhdaksi.
Kuuntele ääninäyte · Maahantuoja: Soitin Laine
Jos haet klassista vintage-twängiä, valitse Tokai tai Vintage Icon. Jos tarvitset yhden kitaran, joka taipuu moneen, Vintage Reissued V58JD on selvä ykkönen. Rockiin ja paksumpaan soundiin LTD TE-254 on luontevin, ja Green osuu näiden väliin hieman kuumemmilla mikrofoneilla.
Telen ominta soittotapaa – hybrid pickingiä, bendejä ja twängiä – käydään läpi Country-kitara-kurssilla, ja funkkomppaukseen pureudutaan Funk-komppaus kitaralla -kurssilla.
Kirjoittaja: Martin Berka
Country-kitara-kurssi opettaa hybrid pickingin, bendit ja twängin, joita varten tämä kitara on tehty.
Voit aloittaa ilmaisella kokeilulla.
Martin Berka on kokenut pitkän linjan muusikko ja musiikkitoimittaja. Rockwayn blogista löydät muun muassa Berkan oppaita ja katsauksia klassikkosoittimista uusiin huippumusiikkitarvikkeisiin!
