Lyhyt vastaus: Japanilaisesta musiikista saa kitaraan neljä käyttökelpoista asteikkoa, kaikki viisisävelisiä. In Sen (1, b2, 4, 5, b7) ja Hirajoshi (1, b2, 4, 5, b6) ovat tummia ja terssittömiä. Yona Nuki -duuri (1, 2, 3, 5, 6) ja Yona Nuki -molli (1, 2, b3, 5, b6) ovat lähempänä tuttua pentatonista. Ratkaisevaa ei ole asteikko vaan fraseeraus: samat sävelet kuulostavat länsimaisilta, jos ne soittaa bluesbendeillä.
Moni musiikintekijä, soolokitaristi ja harrastelija törmää ennen pitkää tilanteeseen, jossa huomaa jämähtäneensä samoihin melodiakulkuihin ja tyyleihin. Siitä voi olla yllättävänkin vaikeaa päästä eteenpäin.
Yksi hyvä keino on kuunnella ja soitella itselleen jotain täysin uutta ja vierasta. Se ruokkii mielikuvitusta ja kartuttaa musiikillista sanavarastoa, kun hyppää oman mukavuusalueen ulkopuolelle. Tehokkainta on tutustua itselle vieraamman kulttuurin musiikkiperinteeseen – niissä on valtavasti ammennettavaa myös omaan soittoon.
Tämä kirjoitus aloittaa lyhyen sarjan, jossa sukelletaan niin sanotun itämaisen musiikin maailmaan. Kevyt perehtyminen esimerkiksi japanilaisen tai intialaisen musiikin sävelkieleen on tarjonnut minullekin kokonaan uuden perspektiivin soolonkirjoitukseen ja improvisointiin. Matka alkaa japanilaisesta musiikista.
Japanilainen musiikki on todella laaja aihepiiri, ja perinteisen japanilaisen musiikin historian voidaan sanoa ulottuvan noin 1500 vuoden päähän. Vahvan perinnemusiikin ohella myös rock, pop, tango, metalli ja elektroninen musiikki ovat tänä päivänä läsnä japanilaisessa kulttuurissa. Monissa genreissä on edelleen Japanille ominaisia vivahteita ja soundeja, kuten J-rockissa ja J-popissa.
Tyypilliset perinteiset japanilaiset soittimet ovat kielisoittimia: kantelemainen koto ja kolmikielinen, kitaramainen shamisen. Japanilaisessa perinnemusiikissa pyritään myös aina harmoniaan luonnon kanssa. Ohessa esimerkki shamisen-soittimesta – huomaa luonnon läsnäolo.
Perinteinen japanilainen musiikki käyttää pentatonista asteikkoa, joka on myös kitaristeille tutuin asteikko. Pentatonisessa asteikossa – niin kuin monessa muussakin japanilaisessa asteikossa – on käytössä viisi eri säveltä.
Alla on C-mollipentatoninen asteikko. Siinä on perussävelen (1) lisäksi alennettu 3., 4., 5. sekä alennettu 7. sävel. C:n tapauksessa sävelet ovat siis C, Eb, F, G ja Bb. Perusteet käydään läpi kirjoituksessa pentatoninen asteikko.
Esimerkiksi suomalainen metalliyhtye Wintersun käyttää musiikissaan japanilaisia vaikutteita, kuten Time I -albumilta voi kuulla.
Esitän kaikki tämän kirjoituksen asteikot C-sävellajissa. Soittajan on hyvä ymmärtää, mitä säveliä asteikot sisältävät, joten esitän ne sekä numeroin että sävelten nimillä.
In Sen -asteikko on peräisin shamisen-soittimen virityksestä ja musiikista. Siitä puuttuu kokonaan terssi – se sävel, joka tavallisesti ratkaisee onko asteikko duuri vai molli. Tilalla on alennettu toinen sävel, joka tekee soinnista hieman synkän kuuloisen.
Sävelet ovat C, Db, F, G ja Bb eli 1, b2, 4, 5 ja b7. Tämäkin on viisisävelinen asteikko pentatonisen tavoin.
Voit totutella tämän ja muidenkin asteikkojen käyttöön improvisoimalla pitkään soivan C-sävelen päälle. Nauhoita vaikka puhelimeen itsesi soittamana C-säveltä tai C5-sointua, makustele asteikkoa taustan päälle ja pyri luomaan musikaalisia lyhyitä fraaseja.
Hirajoshi on yksi tunnetuimmista japanilaisista asteikoista. Se on hyvin samankaltainen kuin In Sen, mutta alennetun 7. sävelen sijaan siinä on alennettu 6. sävel, mikä tekee siitä vieläkin tummemman kuuloisen.
Sävelet ovat C, Db, F, G ja Ab eli 1, b2, 4, 5 ja b6. Vaikka tästäkin asteikosta puuttuu terssi, se kuulostaa silti hyvin mollivoittoiselta.
Improvisoinnissa näitä asteikkoja kannattaa käyttää mausteena siellä täällä. Niiden varaan ei tarvitse rakentaa kokonaista sooloa tai kappaletta – ne ovat tehokkaimmillaan vain ajoittain käytettyinä.
Yona Nuki on myös yleinen asteikko japanilaisessa musiikissa. Sävelet ovat C, D, E, G ja A eli 1, 2, 3, 5 ja 6 – eli täsmälleen samat sävelet kuin A-mollipentatonisessa asteikossa.
Se, ettei se silti kuulosta aivan samalta, johtuu pitkälti käyttötyylistä. Saman asian voi soittaa länsimaalaisittain tai itämaisesti fraseeraten. Blues-tyylinen fraseeraus, jossa käytetään paljon bendejä ja vibratoa, ei tuo soittoon itämaista tunnelmaa.
Siksi kannattaa tutustua japanilaisen musiikin sävelkieleen kuuntelemalla paikallista musiikkia ja poimimalla siitä fraaseja, joissa asteikkoa käytetään.
Tässä ovat samat sävelasteet kuin edellisessä, mutta mollisävellajiin muunnettuna. Sävelet ovat C, D, Eb, G ja Ab eli 1, 2, b3, 5 ja b6.
Sitä voi verrata myös luonnolliseen molliasteikkoon, jolle rakentuu valtaosa suomalaisesta musiikista: Yona Nuki -mollista on jätetty pois 4. ja 7. sävel. Asteikossa on dramaattinen sävy, ja sitä voi käyttää lähes mihin tahansa mollissa kulkevaan kappaleeseen.
Pyri sisäistämään kunkin asteikon sävy. Soittele niitä sekä nousevina että laskevina ja kehitä niillä melodioita. Systemaattiseen asteikkoharjoitteluun löytyy runko Asteikkojen harjoittelua improvisoinnin pohjaksi -kurssilta, ja improvisoinnin perusteisiin pääsee Soolonsoitto improvisoiden -kurssilla.
Ja ennen kaikkea: muista fraseeraus. Asteikko antaa sävelet, mutta tunnelman tekee se, miten ne soitetaan.
Sarjan toinen osa jatkaa aihetta: intialaiset asteikot ja rytmit kitaralle.
Hyviä soittohetkiä!
– Samuli
Moodit-kurssi laajentaa soolosanastoa tutun pentatonisen ulkopuolelle.
Katso Lisäsävyjä sooloihin: moodit →
Voit aloittaa ilmaisella kokeilulla.
Samuli Federley soittaa ja opettaa vauhdikasta kitarointia lapsille ja aikuisille kuudesta kahdeksaan kielellä. Näin myös Rockwayllä.
