Matalalta murisevat kitarat, epätavalliset rytmit ja riffit, jotka iskevät kuin moukari. Siinä muutama asia, joista djentin tunnistaa. Mutta mistä tämä modernin metallin tyyli on saanut alkunsa, miten sen tunnistettava soundi rakennetaan ja mitä sen soittaminen vaatii?
Djent on modernin metallin tyyli, jossa yhdistyvät matalat kitaravireet, tarkka ja perkussiivinen soittotekniikka sekä rytmisesti monipuoliset riffit. Vaikka soundi voi kuulostaa monimutkaiselta, sen perusidea on yllättävän yksinkertainen: jokaisella iskulla ja tauolla on merkitystä.
Tutustutaan djentin maailmaan ja siihen, miten pääset itse soittamaan modernin metallin raskaita riffejä.
Sana djent jäljittelee kitarasta lähtevää lyhyttä, metallista ja napakkaa ääntä. Se syntyy, kun matalalta viritettyä kieltä tai sointua soitetaan särösoundilla ja vaimennetaan tarkasti.
Djent yhdistetään erityisesti progressiiviseen metalliin, mutta sen vaikutteita kuulee myös metalcoressa ja muissa modernin metallin alalajeissa.
Tyylille ovat ominaisia:
Djentistä puhutaan usein omana musiikkigenrenään, mutta kaikki muusikot eivät pidä sitä erillisenä tyylilajina. Toisille djent tarkoittaa ennen kaikkea tietynlaista kitarasoundia ja tapaa rakentaa riffejä.
Djent-tyylin keskeisenä suunnannäyttäjänä pidetään ruotsalaista Meshuggahia, jonka raskaat kitarasoundit ja poikkeuksellinen rytmiikka ovat vaikuttaneet valtavaan määrään metallibändejä.
Myöhemmin erityisesti 2000-luvun lopulla ja 2010-luvun alussa djent kehittyi laajemmaksi ilmiöksi, kun kitaristit alkoivat jakaa verkossa omia riffejään, soundiasetuksiaan ja musiikkiaan.
Meshuggahin lisäksi djentiin kannattaa tutustua esimerkiksi näiden yhtyeiden kautta:
Vaikka näiden yhtyeiden musiikki kuulostaa hyvin erilaiselta, niitä yhdistää rytmiikan, kitarasoundin ja teknisen tarkkuuden merkitys.
Modernin metallin tyylilajit menevät usein päällekkäin. Djent ei olekaan täysin erillinen maailma, vaan sen ominaispiirteitä löytyy monenlaisesta raskaasta musiikista.
Progressiivinen metalli tunnetaan monipuolisista kappalerakenteista, teknisestä soittamisesta ja kokeilevasta rytmiikasta. Djent on saanut siitä runsaasti vaikutteita.
Metalcore yhdistää metallia ja hardcorepunkia. Tyylissä korostuvat esimerkiksi raskaat riffit, breakdownit ja aggressiivinen ilmaisu. Djentille ominainen tarkka, rytminen riffittely on vaikuttanut myös moderniin metalcoreen.
Djent puolestaan määrittyy erityisesti kitarasoundin ja rytmisen soittotavan kautta. Sama yhtye voi siis edustaa progressiivista metallia, metalcorea ja djentiä samanaikaisesti.
Entä thall? Djentiin läheisesti liittyvässä thall-tyylissä korostuvat usein erityisen matalat vireet, epäsäännölliset rytmikuviot ja synkkä tunnelma. Esimerkiksi ruotsalainen Vildhjarta on tunnettu tämän tyylin kehittäjänä.
Hyvä djent-soundi ei tarkoita mahdollisimman paljon säröä tai mahdollisimman matalaa virettä.
Päinvastoin. Kun kitara viritetään alas, soundi muuttuu helposti epäselväksi. Siksi djentissä tärkeintä on saada matalat nuotit erottumaan toisistaan myös nopeassa ja rytmisesti tiheässä soitossa.
Toimivan soundin rakentamisessa kannattaa kiinnittää huomiota kolmeen asiaan.
Djentissä käytetään usein seitsemän- ja kahdeksankielisiä kitaroita, mutta tavallinen kuusikielinenkin sopii mainiosti.
Matalissa vireissä kielten paksuudella ja tuntumalla on suuri merkitys. Liian löysät kielet vaikeuttavat tarkkaa soittoa, kun taas tarpeettoman paksut kielet voivat tehdä soittamisesta raskasta ja muuttaa soundia epätoivottuun suuntaan.
Humbucker-mikrofonit ovat yleinen valinta. Rockwayn djent-kurssilla Ilmari Ponkala suosii erityisesti maltillisen ulostulotason mikrofoneja, joilla soundi pysyy hänen käyttämässään signaaliketjussa selkeänä.
Lopulta tärkeintä on, että kitara tuntuu hyvältä soittaa ja toimii haluamassasi vireessä.
Miksi matalalta viritetty kitara kuulostaa joskus enemmän puurolta kuin raskaalta metallilta?
Yksi yleinen syy on liiallinen särö.
Djent-soundissa käytetään usein overdrive-pedaalia vahvistimen edessä. Sen avulla voidaan muokata vahvistimeen menevää signaalia ja tehdä matalista iskuista napakampia.
Myös taajuuskorjaus ja noise gate ovat hyödyllisiä työkaluja. Niillä voidaan hallita ylimääräistä kuminaa ja pitää tauot siisteinä.
Tavoitteena ei ole pelkästään raskas soundi, vaan raskas soundi, josta jokainen isku erottuu.
Kalliista laitteista ei ole paljon hyötyä, jos itse soitto on epätarkkaa.
Djentissä soittajan oikea käsi vaikuttaa poikkeuksellisen paljon lopputulokseen. Plektran isku, kielten vaimentaminen ja rytminen tarkkuus ratkaisevat, kuinka tiukalta riffi lopulta kuulostaa.
Hyvä djent-soundi alkaa siis ennen kaikkea soittajasta.
Näin se kuulostaa käytännössä:
Djent on erinomainen tyylilaji kitaristille, joka haluaa kehittää rytmiikkaansa ja oikean käden hallintaa.
Erityisesti seuraavat tekniikat kannattaa ottaa harjoitteluun.
Palm mutessa vaimennat kieliä kevyesti oikean käden kämmenen reunalla tallan läheltä. Näin saat aikaan lyhyitä ja napakoita iskuja.
Djentissä yhtä tärkeää on oppia sammuttamaan kielten sointi täsmällisesti. Riffi ei synny vain soitetuista nuoteista, vaan myös niiden väliin jäävistä tauoista.
Downpikkauksessa jokainen isku soitetaan plektralla alaspäin.
Tekniikka voi tuoda riffeihin tasaisen ja voimakkaan hyökkäyksen, mutta se vaatii hallintaa ja kestävyyttä.
Aloita hitaasti ja keskity siihen, että jokainen isku kuulostaa samanlaiselta.
Djentissä kitaraa käytetään usein lähes rumpusoittimen tavoin.
Kieliä voidaan vaimentaa molemmilla käsillä niin, että tavallisen sävelen sijaan syntyy lyhyt, perkussiivinen ääni. Tällaisia iskuja yhdistetään varsinaisiin nuotteihin, jolloin riffiin saadaan lisää groovea ja rytmistä kiinnostavuutta.
Gallopiksi kutsutaan laukkaavaa rytmikuviota, joka on tuttu monesta metallityylistä.
Synkopoinnissa iskuja puolestaan korostetaan odottamattomissa kohdissa rytmiä. Näin yksinkertaisestakin riffistä saadaan kiinnostava ilman, että siihen tarvitaan suurta määrää säveliä.
Hyvän djent-riffin ei tarvitse olla monimutkainen.
Itse asiassa monet toimivat riffit perustuvat vain muutamaan säveleen ja kiinnostavaan rytmikuvioon. Raskaus syntyy siitä, miten nuotit soitetaan, kuinka niitä korostetaan ja miten ne toimivat rumpujen kanssa.
Voit aloittaa oman riffin rakentamisen esimerkiksi näin:
Erityisen tärkeää on jättää riffiin tilaa. Kun jokainen hetki ei ole täynnä nuotteja, yksittäiset iskut tuntuvat voimakkaammilta.
Riffin rakentamista vaihe vaiheelta harjoitellaan Djent: Soundit ja tekniikat -kurssilla viiden kappaleen kautta.
Moderni metalli ei ole pelkkää murskaavaa säröä.
Monien djent- ja progemetalliyhtyeiden musiikissa raskaita riffejä täydentävät puhtaat ja tunnelmalliset kitarakerrokset eli ambient-kitarat.
Niissä käytetään esimerkiksi delayta, reverbiä ja päällekkäisiä kitararaitoja. Sama melodia voidaan soittaa eri oktaaveissa, jolloin musiikkiin syntyy syvyyttä ja avaruutta.
Raskaan riffin ja tunnelmallisen taustan välinen kontrasti voi tehdä yksinkertaisestakin musiikillisesta ideasta vaikuttavan.
Haluatko oppia rakentamaan tiukkoja kitarasoundeja, soittamaan moderneja metalliriffejä ja kehittämään omia riffi-ideoitasi?
Rockwayn Djent: Soundit ja tekniikat -kurssilla ammattikitaristi ja sisällöntuottaja Ilmari Ponkala opastaa sinut modernin metallin soundien, tekniikoiden ja riffien maailmaan.
Kurssilla opit:
Tavoitteena ei ole vain kopioida valmiita soundeja, vaan ymmärtää, miten moderni metalli toimii ja oppia rakentamaan sitä itse.
Tutustu Djent-kurssiin Rockwaylla →
Voit aloittaa ilmaisella kokeilulla.
