Lyhyt vastaus: Kun pentatoninen asteikko alkaa toistaa itseään, seuraavat askeleet ovat bluesasteikko (pentatoninen + alennettu kvintti d#), 2- ja #6-lisäsävelet kolmella ohuimmalla kielellä sekä pentatoninen b1-asteikko, jossa perussävel alennetaan. Jokainen tuo asteikkoon uuden sävyn ilman että sormituksia tarvitsee opetella alusta.
Pentatoninen eli viisiääninen asteikko on monelle kitaristille ensimmäinen opeteltu asteikko. Sen saundi on tunnistettava, ja sitä kuulee lukemattomien kitaristien tuotoksissa musiikkityylistä toiseen. Asteikko on suosittu myös helppokäyttöisyytensä vuoksi: siinä soitetaan kaksi säveltä kieltä kohti, jonka ansiosta aloittelijankin on helppo hallita sen käyttö. Perusteet käydään läpi kirjoituksessa Pentatoninen asteikko.
Usein pentatonisesta asteikosta puhuttaessa tarkoitetaan mollipentatonista asteikkoa. Jos sitä verrataan luonnolliseen eli aioliseen asteikkoon, jonka sävelet ovat a, b, c, d, e, f ja g, mollipentatonisesta puuttuvat toinen ja kuudes sävel eli b ja f.
Tällöin jäljelle jää viisi säveltä: a, c, d, e ja g. Kun soitamme nämä sävelet yhdestä asemasta niin, että aloitetaan paksuimmasta kielestä perusäänen a kohdalta ja soitetaan kaksi säveltä jokaiselta kieleltä, saamme sen tunnetuimman sormituksen:
Käytännössä tätä asteikkoa käytetään pitkälti soolo- ja riffisoitossa. Asteikolla sooloiltaessa muodostetaan sen pohjalta fraaseja ja likkejä, joista soolo rakentuu.
Ennen pitkää moni kitaristi kuitenkin kokee, että yhdessä asemassa pysyminen rajoittaa soittoa ja ideat alkavat loppua kesken. Tähän on kaksi pääasiallista apukeinoa: tutun pentatonisen sävyttäminen lisäsävelillä sekä saman asteikon soittaminen muista asemista.
Pentatoninen – Avain kitarasooloihin →
Usein seuraavana askeleena pentatonisesta asteikosta pidetään bluesasteikkoa. Se on nimensä mukaisesti paljon käytetty bluesmusiikissa, mutta sitä hyödynnetään niin ikään kaikissa musiikin tyyleissä.
Pohjana on tuttu mollipentatoninen asteikko, jonka sävelet ovat a, c, d, e ja g. Tähän lisätään yksi uusi sävel, korotettu d eli d#. Bluesasteikon sävelet ovat siis a, c, d, d#, e ja g. Kun se soitetaan kuudella kielellä yhdessä asemassa, saadaan tämä sormitus:
Bluesasteikkoa käytetään samoin kuin pentatonistakin. Se tarjoaa uusia sävyjä soittoon, ja yhden lisäsävelensä ansiosta se mahdollistaa uudenlaisten kuvioiden ja fraasien soittamisen. Aihetta on käsitelty tarkemmin kirjoituksessa Blues-asteikko kitaralla, ja soittamaan pääsee Blues-kurssilla aloittelijoille.
Bluesasteikosta seuraava askel on paljolti rockmusiikissa käytetty muunnosasteikko, jossa lisäsävelet sijoitetaan kitaran ohuimmille kielille.
Kun g-kielellä soitetaan 5., 7. ja 8. nauhavälit, lisätään 7. nauha myös b- ja e-kielelle. Tällöin kolmella ohuimmalla kielellä on käytössä samat nauhavälit, minkä ansiosta kuvio on mukava soittaa: voit käyttää samaa sormitusta kolmella vierekkäisellä kielellä.
Käytännössä lisäämme b-kielelle f#-sävelen, joka on Am-sävellajissa korotettu kuudes sävel, ja e-kielelle b-sävelen, joka on sävellajin toinen sävel. Näillä lisäyksillä sormitus näyttää tältä:
Nämä lisäsävelet tuovat asteikkoon uutta sointia ja mahdollistavat erilaisten patternien soittamisen. Asteikkoja on hyvä soittaa myös eri tekniikoilla, kuten vuoropikkauksella ja legatolla – niillä saat monipuolisempaa sointia ja hallintaa soittoon. Moodien maailmaan pääsee Lisäsävyjä sooloihin: moodit -kurssilla.
Seuraava asteikko on hyvin erikoinen ja omaa omalaatuisen saundin. Siinä soitetaan normaali mollipentatoninen asteikko, josta alennetaan kaikki perussävelet eli tässä tapauksessa a:t.
Silti se toimii hienosti Am-soinnun päälle luoden hieman harmonisen molliasteikon sävyä, jossa on korotettu seitsemäs sävel – käytännössä sama sävel kuin alennettu a. Tässä asteikossa on kuitenkin oma tunnelmansa, koska siinä ei ole lainkaan perussäveltä.
Tämä asteikko soveltuu soolonsoitossa enemmänkin mausteeksi harvakseltaan käytettynä kuin vallitsevaksi asteikoksi. Voit soittaa hetken aikaa mollipentatonista ja soittaa harkittuun paikkaan fraasin tätä b1-asteikkoa käyttäen – näin saat varmasti mielenkiintoista sävyä sooloon.
Voit soveltaa samaa ajatusta myös bluesasteikkoon, jossa on niin ikään alennettu perussävel:
Soita kaikki asteikot niin nousevina kuin laskevinakin. Etenkin kahdella viimeisellä b1-asteikolla on taipumus kuulostaa luontevalta laskeutuvassa muodossa.
Voit myös lisätä asteikkosoittoon kieliharppauksia tai soittaa yhdeltä kieleltä vain yhden sävelen. Pyri saamaan asteikoista mahdollisimman paljon tehoja irti olemalla luova niiden käytön kanssa.
Hyviä treenihetkiä!
– Samuli
Kurssi vie asteikon muodoista omiin sooloihin ja improvisointiin.
Katso Pentatoninen – Avain kitarasooloihin →
Voit aloittaa ilmaisella kokeilulla.
Samuli Federley soittaa ja opettaa vauhdikasta kitarointia lapsille ja aikuisille kuudesta kahdeksaan kielellä. Näin myös Rockwayllä.
