Lyhyt vastaus: Asteikko valitaan sointukierron mukaan. Am-sävellajin kierrolle (esimerkiksi Am – F – C – G) sopivat luonnollinen molliasteikko, Am-pentatoninen ja blues-asteikko. Jos kierrossa on sävellajin ulkopuolinen sointu – tyypillisesti Dm:n tilalla soitettu D-duuri – asteikkoon tulee f#, ja silloin kyseessä on doorinen asteikko.
Improvisoidessaan tai sooloja rakentaessaan kitaristi päätyy helposti samoihin tuttuihin likkeihin ja asteikkoihin. Hyväksi todetut ratkaisut toimivat syystäkin, mutta joskus soittoon kaipaa uusia sävyjä – tai vanhat kuviot eivät yksinkertaisesti toimi tietyn sointukierron päällä.
Melodia- ja soolosoitossa on tärkeää, että soittaja tuntee harmonian eli sointumaailman, jonka päälle soolo rakentuu. Sointujen ja soolon pitäisi kulkea käsi kädessä: harmonia ohjaa sooloa ja kertoo, mitä säveliä ja asteikkoja kunkin soinnun päällä voi käyttää.
Sävelasteikko on kokoelma säveliä, jotka sopivat yhteen tiettyjen sointujen kanssa. Asteikko kulkee tiiviisti sävellajin rinnalla, ja niiden yhteys kannattaa solistinkin ymmärtää. Sävellajin muodostaa sarja säveliä eli asteikko, jonka jokaisesta sävelestä voidaan muodostaa sointu saman sarjan sävelillä.
Yleisimmissä länsimaisen musiikin sävellajeissa on seitsemän säveltä, joista kustakin saadaan oma sointunsa. Esimerkiksi Am-sävellajissa on seitsemän sointua, joiden sävelet on johdettu Am-asteikosta eli luonnollisesta molliasteikosta. Sen sävelet ovat a, b, c, d, e, f ja g, ja sävellajin soinnut ovat Am, Bm-5, C, Dm, Em, F ja G.
Näistä soinnuista rakennetaan sointukiertoja, joiden päälle voi soittaa melodioita ja sooloja Am-asteikon sävelillä. Tyypillinen kierto on Am – F – C – G, ja sen kuulee hyvin monessa kappaleessa.
Saman sointukierron päälle voi soittaa myös pentatonista asteikkoa, joka on viisisävelinen. Se on kenties käytetyin asteikko rock-musiikissa. Am-pentatoninen sisältää samat sävelet kuin luonnollinen Am-asteikko, mutta siitä on jätetty pois b ja f.
Pentatonisessa asteikossa on hieman erilainen kokonaissointi kuin luonnollisessa molliasteikossa, ja kitaralla se on teknisesti helppo soittaa: asteikko soitetaan usein niin, että kieltä kohden tulee kaksi säveltä. Juuri se mahdollistaa ne kuviot, joihin pentatonisen asteikon tyypillinen sävy pitkälti perustuu.
Sen sävelet ovat a, c, d, e ja g, minkä jälkeen samat sävelet toistuvat seuraavassa oktaavissa. Voit myös vaihdella soitossa pentatonisen ja luonnollisen molliasteikon välillä, jolloin ei tarvitse pysytellä koko ajan samassa asteikossa.
Jos soittoon haluaa vielä voimakkaamman sävyn, käyttöön voi ottaa blues-asteikon. Siinä on muuten samat sävelet kuin mollipentatonisessa, mutta kolmannen ja neljännen sävelen väliin lisätään yksi kromaattinen sävel.
Am-sävellajissa pentatonisen asteikon kolmas sävel on d ja neljäs e, joten väliin tulee korotettu d eli d#. Näin syntyy blues-asteikko:
Myös tätä asteikkoa voi käyttää Am-sävellajin sointukiertojen päällä. Sointi on vahva, ja sillä saa luotua tunnelmaa melodiaan tai sooloon.
Kappaleessa voi esiintyä sointuja sävellajin ulkopuolelta. Silloin harmonian sointi muuttuu, ja solistin on huomioitava se sävelvalinnoissaan. Soinnut johdattelevat sävelkulkuja: kun tunnet sointujen rakenteen, voit poimia niiden säveliä melodialinjoihin.
Hyvin tyypillinen lainasointu Am-sävellajissa on D. Luontaisesti sävellajissa on Dm, mutta nyt se soitetaankin duurina. Käytännössä soinnun f-sävel korotetaan f#:ksi, ja sama korotus tehdään myös asteikkoon.
Kun luonnollisen Am-asteikon sävelistä (a, b, c, d, e, f, g) korotetaan f, asteikon nimeksi tulee doorinen asteikko. Nimi viittaa juuri tähän korotettuun kuudenteen säveleen.
Doorinen asteikko sopii muunneltuun kiertoon, joka voi olla esimerkiksi Am – G – D – Am. Etenkin D-soinnun kohdalla kannattaa tarjota melodiaan f#-säveltä, koska se sisältyy myös sointuun. Vaihtoehtoisesti voit käyttää Am-pentatonista tai blues-asteikkoa, sillä kummassakaan ei ole tuota kuudetta säveltä lainkaan. Asteikkojen sekoittelu kuulostaa usein hyvältä, koska se tuo soittoon monipuolisuutta.
Moodeihin pääsee syvemmälle Lisäsävyjä sooloihin – Moodit -kurssilla, ja blues-improvisoinnin sävyihin Sävyjä blues-improvisointiin -kurssilla.
Opettele nämä asteikot ja improvisoi niillä esimerkkikiertojen päälle. Tutustu niiden sointiin ja sormituksiin – saat niistä loistavan työkalun sekä säveltämiseen että soittamiseen.
– Samuli
Lisäsävyjä sooloihin – Moodit näyttää, mikä asteikko toimii minkäkin soinnun päällä.
Katso Lisäsävyjä sooloihin – Moodit →
Voit aloittaa ilmaisella kokeilulla.
Samuli Federley soittaa ja opettaa vauhdikasta kitarointia lapsille ja aikuisille kuudesta kahdeksaan kielellä. Näin myös Rockwayllä.
