Lyhyt vastaus: Folk-kokoinen teräskielinen – Martinin nimityksin 000 tai OM, monilla muilla Grand Auditorium – on dreadnoughtia kurvikkaampi ja matalampi. Pienempi koppa tarkoittaa vähemmän bassoa ja selkeämpää keskialuetta, mikä tekee mallista erinomaisen sormisoittoon, laulun säestykseen ja studioon.
Dreadnought-kokoiset kitarat ovat teräskielisten akustisten kiistattomat kingit. Sen jälkeen kun Martin Guitars toi D-mallinsa markkinoille 1930-luvulla, siitä on tullut eräänlainen standardi niin soundin kuin ulkonäönkin kannalta. Martinin dreadnoughtilla on akustisten kitaroiden keskuudessa samankaltainen asema kuin Fender Stratocasterilla sähkökitaroissa: se on maailman eniten kopioitu teräskielinen kitara, ja kopioita saa jokaisessa hintaluokassa.
Vain hieman pienemmällä folk-kitaralla – Martinin nimistössä koppakoko 000 tai OM – oli hieman huono tuuri: se sai lopullisen muotonsa vain vuosi ennen dreadnoughtin ilmestymistä ja on siksi jäänyt aina hieman D-mallien varjoon.
Eri valmistajat käyttävät tästä kitaratyypistä eri nimiä. Folk-heimoon kuuluvat 000- eli triplanolla-, OM- (Orchestra Model – huom: ei tarkoita orkesterikitaraa, joka on suomalainen termi archtop-akustiselle) ja GA-mallit (Grand Auditorium).
Folk-kitaroille on yhteistä dreadnoughtia kurvikkaampi koppa, joka on samalla hieman matalampi. Pienemmän kopan ansiosta nämä kitarat eivät ole yhtä bassovoittoisia kuin D-malliset, mikä tekee niistä erittäin sopivia sormisoittoon ja studioon.
Mallin ehkä tunnetuin käyttäjä on Eric Clapton, joka löysi 1970-luvulla kaksi vanhaa Martin 000 -soitinta. Claptonin legendaarisen MTV Unplugged -keikan seurauksena folk-kokoisten teräskielisten profiili nousi tuntuvasti.
Isompaa kokoluokkaa on käyty läpi erikseen: Kolme edullista mutta laadukasta dreadnought-kitaraa.
Tähän katsaukseen valittiin kolme kokopuisella kannella varustettua mallia, joiden perushinta pysyy 400 euron tuntumassa. Kitaroista kaksi tehdään Aasiassa ja kolmas on slovakialaista alkuperää. Edetään hintajärjestyksessä. Hinnat ovat testihetken (2019) hintoja.
325 € (2019)
Sigma Guitars oli alun perin 1980-luvulla C. F. Martinin edullinen tytärbrändi, joka tarjosi laadukkaita lisenssikopioita Martinin malleista. Muutaman vuoden hiljaiselon jälkeen saksalainen AMI osti brändin, ja vaikka mallistossa on nykyään myös muutaman Gibson-klassikon kopio, pääpaino on yhä Martin-kopioissa.
000ME+:n hyvin edullinen hinta saavutetaan karsimalla turhat kosmeettiset seikat, kuten reunalistoitukset, ja keskittymällä soundin ja soitettavuuden kannalta tärkeään. Ainoat koristeet ovat laserilla kuusikanteen poltettu herringbone-kuvioinen rosetti ja musta muovinen plektrasuoja.
Koko kitara on viimeistelty ohuella satiinipinnalla. Kokopuisen kuusikannen lisäksi sivut ja pohja ovat mahonkivaneria ja kaula kokopuista mahonkia. Kuten edullisissa Martin-malleissa, otelaudan ja tallan materiaalina on sysimusta Micarta – 1910-luvulta peräisin oleva komposiitti, jossa luonnonkuituja tai lasikuitua yhdistetään hartsiin tai melamiiniin. Aluksi Micartaa käytettiin sähköeristeenä, mutta pian materiaali löysi tiensä esimerkiksi ruokailuvälineiden kahvoihin.
Sekä tallaluu että satula ovat aitoa naudanluuta, ja virityskoneistot ovat laadukasta nykyaikaista sorttia. Edullisesta hinnasta huolimatta soittimesta löytyy mikkijärjestelmä aktiivisella etuvahvistimella, jossa on kolmikaistainen taajuuskorjain ja viritysmittari. Paristokotelo ja lähtöjakki ovat hihnatapin vieressä.
Sigma 000ME+ on hintaansa nähden hyvin laadukas akustinen kitara, jossa soundi ja soitettavuus ovat kohdillaan. Suhteellisen matala ja kevyesti ovaali C-profiili sopii hyvin myös pieneen käteen, ja tatsi oli testiyksilössä säädetty mukavaksi. Akustinen soundi on miellyttävällä tavalla kuivahko ja hyvässä tasapainossa, ja mikkijärjestelmä on vahvaääninen, helppokäyttöinen ja käytännössä kohisematon.
359 € (2019)
Akustiset kitarat ovat aina olleet Yamahalle erittäin tärkeä tuoteryhmä. Etenkin firman laadukkaat teräskieliset löysivät varhain ystäviä länsimaisten muusikkojen keskuudessa – muutama päätyi jopa Woodstockin lavalle.
Muista japanilaisista brändeistä poiketen Yamaha ei ole koskaan yrittänyt lyödä läpi kopiosoittimilla, vaan on luottanut omaan osaamiseensa. Firman pisimpään tuotannossa ollut FG-sarja (Folk Guitar) on nimestään huolimatta Yamahan oma näkemys dreadnought-kokoluokasta, kun taas FS-sarjasta (Folk Small) löytyy OM-kokoluokan teräskielisiä.
Kiinassa valmistettu FS-800 on erittäin kaunis kitara ja tämän kolmikon ainoa soitin, jonka koppa on kiiltävällä viimeistelyllä. Koppa ei ole kopio Martinin muodoista, vaan selkeästi Yamahan oma FG-muoto sopivasti pienennettynä, ja se on kauniisti reunalistoitettu.
Kansi on kokopuista kuusta, kun taas sivut ja pohja ovat gabonpuuvaneria (okume). Myös kokopuinen kaula on veistetty gabonpuusta. Spekseissä otelaudan ja tallan materiaaliksi ilmoitetaan ruusupuu, mutta ainakin testisoittimessa nämä osat vaikuttivat olevan pähkinäpuuta. FS-800 satsaa selkeästi akustiseen soundiin käsin veistetyllä kannen rimoituksella, mistä usein seuraa avoimempi ja isompi sointi.
Virittimet ovat nykyaikaista sorttia, ja tallaluu sekä satula ovat kovaa kermanväristä muovia. Kaulaprofiilin valinta on yhtä omintakeinen kuin mukava: tässä hintaluokassa näkee vain harvoin vanhoista klassikkosoittimista tuttuja V-profiilisia kauloja. Yamahan kaula on suhteellisen matala ja V-muoto juuri sopivasti pyöristetty, joten soittotuntuma on erittäin mukava.
FS-800 soi isolla äänellä, jossa on avoin keskirekisteri ja heleä diskantti. Kitara reagoi herkästi soittodynamiikkaan ja sopii loistavasti sekä sormi- että plektrasoittoon.
akustisena 398 €, mikitettynä 595 € (2019)
Dowina on monille tuntematon brändi, vaikka slovakialainen yritys on tehnyt akustisia soittimia jo pitkään. Soittimet ovat eurooppalaisiksi kitaroiksi yllättävän edullisia: firma pitää hinnat maltillisina ostamalla osan puolivalmiista osista alihankkijoilta, mutta kasaus, viimeistely ja säätö tehdään aina Slovakiassa.
Alkuperäinen suunnitelma oli ottaa katsaukseen akustinen Rustica GA, mutta koska malli oli juuri loppunut maahantuojan varastosta, testissä on kalliimpi mikitetty versio (GAE). Fishman-järjestelmää lukuun ottamatta versiot ovat rakenteellisesti samat.
Rustica GA ei ole suora Martin-kopio: sen koppa on vielä kurvikkaampi ja hieman leveämpi kuin perinteisessä 000- tai OM-mallissa, ja ulkonäkö muistuttaa enemmän Gibsonin Super Jumboa – todellisuudessa koppa on Grand Auditorium -kokoluokassa.
Kyseessä on erittäin kaunis mattaviimeistelty teräskielinen. Koppa on reunalistoitettu mustalla muovilla, ja kokopuiseen seetrikanteen on upotettu aito herringbone-reunus sekä monивärinen puurosetti. Plektrasuojana toimii läpinäkyvä ohut muovilevy, kuten monissa flamencokitaroissa. Sivut ja pohja ovat sapelimahonkia, kaula aasialaista natoa, ja otelauta sekä talla on veistetty kestovärjätystä kovapuusta. Tallaluu ja yläsatula ovat kovaa PPS-muovia.
GAE-version Fishman-etuvahvistin tarjoaa viritysmittarin lisäksi kolmikaistaisen EQ:n ja kiertoa vähentävän vaihekääntäjän.
Soitettavuus on erinomainen. Kaulaprofiiliksi on valittu todella mukava risteytys D- ja soft-V-profiileista, ja satulaan on lisätty kaksi milliä leveyttä (45 mm), mikä helpottaa monimutkaisten sointujen soittamista. Dowina GAE soi lämpimällä ja hyvin jäsennellyllä äänellä: bassot ovat tiukat, keskialue tarkka ja siisti, ja diskantissa on lämmin hohto. Mikkijärjestelmä kuulostaa sekin erittäin laadukkaalta.
Kun uusi kitara on hankittu, kielet kannattaa osata vaihtaa itse: Kielten vaihto teräskieliseen akustiseen kitaraan.
Kirjoittaja: Martin Berka
Akustisen kitaran näppäilykurssi näyttää, miten folk-kokoisen kitaran soundi pääsee oikeuksiinsa.
Katso Akustisen kitaran näppäilykurssi →
Voit aloittaa ilmaisella kokeilulla.
Martin Berka on kokenut pitkän linjan muusikko ja musiikkitoimittaja. Rockwayn blogista löydät muun muassa Berkan oppaita ja katsauksia klassikkosoittimista uusiin huippumusiikkitarvikkeisiin!
