Silloin kun minä aloitin kitaran soittamista 1970-luvulla, suurin osa edullisista akustisista kitaroista olivat aikamoisia ritsoja, joilla oli hankala soittaa, ja joiden soundissa oli kyllä paljon toivomisen varaa. Laadukkaita japanilaisia soittimia alkoivat ilmestyä saksalaisille soitinkauppoille jo 1960-luvun loppupuolella, mutta ne olivat ennemmän keskihintaisia. Kunnon C. F. Martin-, Gibson-, Guild- tai Ovation-kitarat olivat silloin liian kalliita aloittelijan budjetille. Ei auttanut siis mitään, kitaralupauksen piti yksinkertaisesti kiristellä hampaita, yrittää oppia soittamista ritsalla, ja jatkaa oikeasta kitarasta uneksimista.
Nykypäivänä aloittelijalle on tarjolla runsaasti laadukkaita teräskielisiä kitaroita jopa alle 300 eurolla, mikä johtuu puoliautomatisoidusta valmistuksesta, monien osien (esim. virittimien) laajemmasta tarjonnasta ja hinnasta, sekä monien aasialaisten maiden alhaisemmista palkoista.
Esittelen tässä jutussa kolme laadukasta dreadnought-kitaraa, joiden hintahaarukka on 259-303 euroa. Kaikki kolme kitaraa ovat laadukkaita soittimia hyvämaineisilta brändeiltä, joilla pääsee paljon alkua pidemmälle.
Edetään hintajärjestyksessä…
Takaminen Kiinassa tehty GD10-NS on tämän kolmikon ainoa soitin vanerikannella. Odota, älä hyppi eteenpäin, sillä nykypäivän vanerikansi ei ole se sama paksu ja “kuollut” korppu kuin vielä 1970-luvulla! Nykyään taitava valmistaja saa myös vanerikanttisia kitaroita soimaan pitkään ja kauniisti – kaikki riippuu tässä oikeasta rimoituksesta.
Takamine GD10-NS näyttää paljon kalliimmalta kuin mikä se todellisuudessa on. Kitaran työnjälki on hyvin siisti ja soittimen mattaviimeistely on kaunis.
GD10-NS:n kansi on tehty kauniista kuusivanerista, kun taas sivut ja pohja tehdään mahonkivanerista. Sekä kansi että pohja on reunalistoitettu mustilla ja valkoisilla muovilistoilla, pohjaan on jopa lisätty musta keskiviiva. Takaminen ääniaukon sisäreuna on hiottu ja viimeistelty niin taitavasti, että kansi menee myös lähemmässä katselussa melkein kokopuisena läpi.
Kaulamateriaaliksi on valittu erittäin kaunista loimumahonkia. Viritinlavan liitoskohta on ensimmäisen ja toisen nauhan välillä. Sekä GD10-NS:n otelauta että talla ovat afrikkalaista ovangkolia. Otelaudassa on musta reunalistoitus, sekä pienet pyöreät otemerkit. Nauhatyö on testisoittimessa laadukkasta – otelautaan on asennettu 20 pientä nauhaa.
Virittimet ovat nykyaikaista sorttia kestorasvatuilla koteloilla, sekä Schaller-tyylisillä nupeilla. Takaminen satula ja kompensoitu tallaluu vaikuttavat Tusq-brändin tuotteilta.
Testiyksilö oli säädetty tehtaalla soittovalmiiksi, ainoastaan otelauta kaipasi hieman otelautaöljyä. Kielten korkeus 12. nauhan yli on 012-kielisatsin kanssa hyvin perinteinen (basso-E: 2,4 mm/diskantti-e: 1,7 mm).
Takamine GD10-NS -mallin kaulaprofiili on firmalle tyypillinen keskimatala, mutta hyvin pyöristelty D. Takamine on kehittänyt tätä profiilia 1980-luvun alussa hyvänä kompromissina sähkökitaran ja teräskielisen välillä, ja se löytyy monissa firman soittimissa. Kitaran soitettavuus on todella hyvä.
Takamine GD10-NS:n soundi on yllättävän iso ja hyvin fokusoitu heleällä diskantilla ja tiukalla botnella. Tämä kitara on erittäin mukava tuttavuus, eikä ainoastaan aloitteleville kitaristeille.
Yamaha FG800MII on firman FG-malliston edullinen jäsen. FG-sarja – lyhenne sanoista “folk guitar” – on ollut tuotannossa jo vuodesta 1966, ja oli silloin firman läpimurto Yhdysvalloissa.
Kiinassa valmistetulla FG800MII on hyvin ohut open pore -satiiniviimeistely, jonka ansiosta soittimen puut tuntuvat mukavasti sormien alla.
Yamahan kokopuinen kansi on veistetty kuusesta, kun taas kopan sivuihin ja pohjaan käytetään aasialaista natopuuvaneria. Kannen reunat koristelevat mustat ja valkoiset muovilistat, kun taas pohjasta löytyy mustaa reunalista. Ääniaukon rosetti koostuu perinteisistä samankeskisista mustista ja valkoisista renkaista.
Yamaha FG800MII:n kaula on tehty natopuusta, ja viritinlavan liitoskohta on tässä soittimessa e-virittimien alla. Kitaran otelautaan ja tallaan käytetään pähkinäpuuta. Otelautaan on asennettu siististi 20 pientä nauhaa. Otemerkit ovat pieniä valkoisia pisteitä. Otelautaan reunoihin on lisätty musta muovilistoja. Työnjälki on testiyksilössä kauttaaltaan laadukasta.
Grover-tyylisillä nupeilla varustetut nykyaikaiset virittimet vaikuttavat laadukkailta. Yläsatula ja kompensoitu tallaluu ovat kovasta valkoisesta muovista.
Testiyksilö oli säädetty tehtaalla soittovalmiiksi, ainoastaan otelauta ja talla kaipasivat hieman otelautaöljyä. Kielten korkeus 12. nauhan yli on 012-kielisatsin kanssa hyvin perinteinen (basso-E: 2,7 mm/diskantti-e: 1,6 mm).
Yamaha FG800MII -mallin kaulaprofiili on on erittäin mukava keskikokoinen D, johon on lisätty alanauhojen alla hyvin kevyttä V-profiilin harjaa. Yamahan profiili istuu hyvin käteen, ihan riippumatta siitä pidetäänkö otekäden peukaloa kaulan sivussa vai kaulan selässä.
FG800MII on tämän kolmikon kovaäänisin soitin. Yamahan äänessä on täyteläinen, mutta tiukka bassorekisteri. Keskirekisterissä on paljon eloa ja diskantti loistaa sametin lailla. Yamahan ääni kantaa hyvin sekä plektralla soitettuna että sormisoitossa.
Tanglewood on brittiläinen soitinbrändi, jolla on valmistus Aasiassa. Briteissä Tanglewood on ollut jo viime kymmenen vuotta parhaiten myynyt teräskielisien akustisten kitaroiden brändi.
Ei ihme, kun katsoo tätä kiiltolakattua kaunotarta nimeltään TWD-ST. Kitaran kokopuinen kuusikansi vaikuttaa erittäin laadukkaalta – kasvurenkaiden etäisyys on hyvin pieni ja koko kannessa esiintyy ns. cross-silking (hyvin ohuet sivuttaiset syykuviot). Kansi on reunalistoitettu kermanvaalealla muovilistalla, sekä kalanruotokuvioilla. Kaikukopan sivut ja pohja on tehty mahonkivanerista. Pohjan reunat on listoitettu kermanvaalealla muovilla.
Tanglewood TWD-ST:n kaula on veistetty mahongista. Virityslavan liitoskohta on e-virittimien kohdalla. Reunalistoitettu otelauta, sekä talla, on tehty puukompposiitista nimeltään Eboncore, jolla on kuulema tärkeimmät eebenpuun ominaisuudet, ilman eebenpuun ekologisia ongelmia. Otelautaan on asennettu siististi 20 pientä nauhaa, sekä pienet pyöreät otemerkit. Työnjälki on TWD-ST:ssä kauttaaltaan todella hyvää.
Virityskoneistot ovat nykyaikaisia kestorasvattuja malleja Grover-tyylisillä nupeilla. Satula ja tallaluu vaikuttavat olevan kovaa valkoista muovia.
Testiyksilö oli säädetty Musamaailman päämajassa pro-tasoon. Kielten korkeus 12. nauhan kohdalla on 012-kielisatsin kanssa uskomattoman matala (basso-E: 1,6 mm/diskantti-e: 1,2 mm). Tästä huolimatta TWD-ST soi dynaamisesti ja ilman minkäänlaista räminää – tähän ei pystyisi monikaan tämän hintaluokan soitin.
Myös TWD-ST:n kaulaprofiilin suhteen tässä Tanglewoodissa on oikea “Nashvillen meininkiä”. Profiili on täyteläinen ja pyöreä C. Vaikka tällainen kaula ei ehkä ole lapsen tai pienikätisen aikuisen kohdalla luontevin valinta, on hieman paksumpi kaula tunnetusti tärkeä seikka akustisen kitaran soundissa ja sustainissa (äänen kestossa). Monille bluegrass- ja fingerstyle-soittajille juuri tällainen kaulaprofiili on pakollinen varuste dreadnought-kitarassa.
Tanglewood TWD-ST -malli soi hyvin isolla ja kauniilla äänellä, jossa on mukana aimo annos mukavasti helisevää diskanttia, hyvin siisti keskialue, sekä tiukka bassorekisteri. Tämä kitara toimii kaikissa tilanteissa hienosti, mutta TWD-ST on mielestäni tästä kolmikosta paras valinta sormisoitolle, kitaran avoimen soundin ansiosta.
Kirjoittaja: Martin Berka
Martin Berka on kokenut pitkän linjan muusikko ja musiikkitoimittaja. Rockwayn blogista löydät muun muassa Berkan oppaita ja katsauksia klassikkosoittimista uusiin huippumusiikkitarvikkeisiin!
