Vintage tarkoittaa menneiden vuosikymmenten vaatteita tai esineitä. Sana on lainattu englannin kielestä, joka puolestaan juontaa juurensa ranskan kielisestä termistä vendange. Määritys vintage käsittää jo muutamienkin vuosikymmenten takaisia esineitä, joilla on keräilyarvoa. Yleensä vintage termiin liittyy myös tietty tavaroiden laadukkuus mutta niin kaikki asiat myös esineet kuluvat ajan saatossa ja vintage-esineet eivät lähtökohtaisesti voi laadultaan vastata uudenveroista verrokkiaan.

‍

‍

Kitaroissa vintagella tarkoitetaan yleensä 1950- sekä 60-luvuilla valmistettuja soittimia. Jotta näillä soittimilla olisi keräilyarvoa ne ovat usein hyvälaatuisia vaikkakin voivat olla kuluneita tai käytettyjä. Halvalla tuotettuihin heikkolaatuisiin soittimiin ei yleensä kohdistu keräilyarvoa, joten ne eivät yleensä pääse vintage-luokituksen alle. Toki jokin tietty kitara saattaa olla esimerkiksi jonkun kuuluisan soittajan käyttämä, jolloin sille ehdottomasti kertyy keräilyarvoa vaikkei soitin olisikaan laadultaan priimaa.

Vintage-kitaroilla on usein tietynlainen rakenne ja sointi, joka nostaa niiden keräilyarvoa ja tekee haluttuja keräilijöiden kesken. Monia vintage-kitaroita haalii itselleen kitaristien lisäksi soitinkeräilijät, jotka eivät välttämättä edes itse soita instrumenttia. Harvinainen ja haluttu soitin on sijoitus siinä missä vaikka arvokellokin.

Termi vintage saattaa viitata myös tiettyyn soittimen muotoiluun tai tyyliin, joka voi olla tyypillistä tietylle aikakaudelle. Sähkökitaran aikakauden ollessa suhteellisen lyhyt, monen nykyajan kitaranvalmistajan historia ei edes yllä "vintage"-aikakaudelle. Esimerkiksi Fender-merkin Stratocaster-mallista kitaraa alettiin valmistamaan 1950-luvulla, joten sen katsotaan olevan vintage-kitara. Myös esimerkiksi Les Paul on yksi vanhimmista kitaramerkeistä, joka sekin siis kuuluu samaiselle aikakaudelle. Myös akustiset kitarat voivat olla vintage-kitaroita ja esimerkiksi Landolaa on valmistettu jo 1940-luvulta saakka.

‍

‍

Esimerkiksi Nirvana-yhtyeen edesmenneen nokkamiehen Kurt Cobainin käyttämä akustinen Martin-merkkinen kitara huutokaupattiin kaikkien aikojen kalleimpaan hintaan, joka ylsi 5,3 miljoonaan euroon. Niinikään Pink Floydin legendaarisen kitaristin David Gilmourin käyttämä Fender-kitara, joka on valmistettu vuonna 1969, kaupattiin reilun kolmen miljoonan euron hintaan. Näissä tapauksissa itse kitaran fyysiset osat eivät ole näiden hintojen veroisia vaan enemminkin niitä käyttäneiden historiallisten henkilöiden suhde niihin.

Vintage-kitaroilla on usein pehmeämpi ja lämpimämpi saundi kuin moderneilla soittimilla, joka erottaa ne myös muista kitaroista. Usein vintage-kitaroita ostettaessa hyvin suuressa roolissa pätee asiakirjat, joilla soittimen aitous voidaan todistaa. Ne voivat olla fyysisiä dokumentteja sekä kitarassa oleva sarjanumero, jonka perusteella se voidaan jäljittää ja todentaa.

Monesti vintage-kitarat pyritään pitämään tietenkin mahdollisimman hyvässä kunnossa mutta niitä ei yleensä lähdetä restauroimaan nykyajan standardien mukaisiksi. Ne pyritään pitämään oman aikakautensa mukaisessa kunnossa. Mikäli niihin joudutaan vaihtamaan osia, pyritään nekin löytämään soitinta vastaavalta aikakaudelta. Kitaran arvo tässä tapauksessa alenee mikäli vaikkapa soittimen talla vaihdetaan nykyaikaiseksi.

‍

‍

Soitinten lisäksi vintagella voidaan viitata myös erinäisiin kitaran osiin. Näitä voi olla esimerkiksi kitaran talla, mikrofonit tai virittimet. Näissä kaikissa löytyy oman aikakautensa valmistusratkaisuja, jotka tuovat soittamiseen ja saundiin oman leimansa, jollaista ei voi saavuttaa nykyaikaisilla osilla. Se ei automaattisesti tarkoita kuitenkaan parempaa vaan ainoastaan erilaista, joka voi olla keräilijän makuun.

Vintage-termin voi saada jokin tietty soitinmerkki tai -malli myös sen perusteella, että kyseistä soitinta on valmistettu eri tavalla jonakin tiettynä ajanjaksona. Esimerkiksi Les Paul kitaroissa oli tietyt ominaisuudet, jotka muuttuivat 70-luvulla kun tehdas alkoi tekemään soittimiinsa muutoksia. Tällöin ennen näitä muutoksia valmistetut kitarat muuttuivat välittömästi keräilyn kohteiksi. Tällöin monen keräilijän ja soittajan mielestä vanhemmat kitarat olivat parempia ja ne muuttuivat vintage-kitaroiksi.

Kenties tällä hetkellä valmistetut soittimet katsotaan 50:n vuoden päästä vintage-instrumenteiksi ja niillä on suuri keräilyarvo. Pidä siis soittimesi hyvässä kunnossa ja se voi olla sijoitus tulevaisuuteen.

-Samuli

‍

‍