Soinnuksi kutsutaan usean eri sävelen samanaikaista soimista. Piano on säestyssoittimena suosittu muun muassa siksi, ettei millään muulla soittimella ole mahdollista soittaa yhtä laajoja sointuja – onhan koskettimia pianossa useita kymmeniä.
Musiikissa pätevät tietyt arvojärjestykset, ja rytmi on aina tärkein tyylilajista riippumatta. Melodia on toiseksi tärkein ja sointujen muodostama harmonia vähiten tärkeä – mutta hyvällä sointukäsittelyllä saa huonommankin melodian kuulostamaan itseään paremmalta.
Sointuja on kaikissa musiikkityyleissä, mutta niitä ei kaikissa merkitä. Niin sanotussa populaarimusiikissa käytetään reaalisointumerkinnäksi kutsuttua merkintätapaa, joka on yksinkertaisuudessaan lähes nerokas. Soinnun pohjasävel merkitään kirjaimella, ja sen jälkeen tulevilla merkinnöillä määritellään, onko kyseessä duuri- vai mollisointu sekä muita sointuun liittyviä piirteitä.
Nimensä mukaisesti kolmisoinnussa soi kolme ääntä samanaikaisesti. Kolmisointuja ovat muun muassa duuri-, molli-, ylinouseva ja vähennetty sointu. Kolmisoinnuilla pärjää jo mukavasti tavallisimmissa säestyksissä, vaikka ne eivät soinniltaan olekaan ylenpalttisen rikkaita.
Ohessa muutamia kolmisointuja ja niiden merkintätapoja sekä se, miten osa niistä soitetaan koskettimilla.
Sointuja kannattaa harjoitella erikseen varsinaisen ohjelmiston lisänä. Kun on tutustunut käytettäviin harmonioihin jo etukäteen, haluttujen kappaleiden omaksuminen on helpompaa.
On myös järkevää harjoitella sointukäännöksiä, jolloin soinnusta toiseen siirtyminen on äänenkuljetuksellisesti sujuvampaa ja kuulostaa yksinkertaisesti paremmalta. Sointukäännöksen valintaan on yksi pätevä nyrkkisääntö: yhteiset äänet paikoillaan, muut lähimpiin. Periaate selviää parhaiten alla olevasta harjoituksesta, jossa siirrytään C-duurisoinnusta G-duurisointuun.
Toisessa sointukäännösharjoituksessa käytetään duuri- ja mollikolmisointujen käännöksiä niin, että juurisävelinä ovat valkoiset koskettimet – nuottiesimerkissä ainoastaan C, D ja E. Mustille koskettimille rakennetut soinnut eivät ole sen vaativampia, mutta olen huomannut, että tämä harjoitus on helposti omaksuttava.
Näitäkin harjoitellaan Pianonsoiton alkeet -kurssilla.
Nimensä mukaisesti nelisoinnussa on neljä soivaa eri ääntä. Ne ovat kuulokuvaltaan kolmisointuja rikkaampia. Nelisointujen ja niiden käännösten hallinta antaa kosketinsoittajalle jo melkoisesti mahdollisuuksia, eikä sormi mene suuhun vaativienkaan kappaleiden säestyksissä.
Erilaisia nelisointutyyppejä on huomattavasti enemmän kuin kolmisointuja, mutta sointumerkintöjen vahva logiikka auttaa myös niiden omaksumisessa. Nelisointujen kaikkia ääniä ei aina soiteta: esimerkiksi kvintti eli perussävelestä laskien viides ääni jätetään usein pois.
Sointujen maailma on todella laaja, mutta kolmi- ja nelisoinnuilla päästään pitkälle. Jos harmoniakäsittely alkaa kiinnostaa, aiheesta löytyy paljon tietoa myös Rockwaylta.
Jos haluat esimerkkejä ja inspiraatiota, voit tutustua säveltämääni ja kirjoittamaani YAMK-opinnäytetyöhön vuodelta 2019, jonka aiheena oli harmoniakäsittely pianosovituksissa. Kyseessä on soolopianokokonaisuus: Theseus-julkaisuarkisto.
Sointujen sujuva hallinta antaa kosketinsoittajalle oivia apuvälineitä myös sovittamiseen. Eräs arvostettu Sibelius-Akatemian opettaja tokaisi kerran minulle, että jos saa pianon soimaan, niin saa sovituksenkin. Siinä on suuri totuus.
– Jasse Varpama
Kurssilla opit soinnut, käännökset ja säestyksen askel askeleelta.
Voit aloittaa ilmaisella kokeilulla.
