Lyhyt vastaus: Kotistudion soundia parantaa kolme asiaa tässä järjestyksessä. Sijoita kuuntelupiste lyhyttä seinää vasten, keskelle huonetta, ja nosta kaiuttimet korvien korkeudelle tasasivuiseen kolmioon. Vaimenna ensiheijastukset paksuilla akustopaneeleilla korvien korkeudelta – tai ilman poraamista matoilla, paksulla verhokankaalla ja huonekaluilla. Mittaa lopuksi kuuntelu mittamikrofonilla ja korjaa jäljelle jäävät korostumat.
Tietokoneiden ja tekniikan kehittymisen myötä kotistudion saa nykyään pystyyn varsin edullisesti. Laadukkaitakin laitteita saa järkirahalla, ja kotona pystyy tekemään sujuvasti kaupallisiksi julkaisuiksi asti kelpaavaa musiikkia.
Tekniikan kehittyminen ei kuitenkaan ole muuttanut akustiikan perusääntöjä. Monella kotituottajalla tekemisen laatua huonontaa yksi erittäin merkittävä asia: huone, jossa musiikin tekeminen tapahtuu.
Tavoitteena studioäänentoistossa on mahdollisimman tasainen taajuusvaste, jossa mikään taajuus ei ole korostunut. Silloin tietyllä laitteistolla miksattu musiikki kuulostaa mahdollisimman samanlaiselta myös muilla kuuntelujärjestelmillä.
Huonosti toteutettu kuuntelujärjestelmä – puhutaan myös pelkästä kuuntelusta – vääristää sen, mitä kaiuttimet toistavat. Huone on sen olennainen osa. Silloin miksaus saattaa kuulostaa huikean hyvältä siinä huoneessa, jossa se on tehty, mutta todella huonolta muualla.
Asuintalojen suunnittelussa hyvää soundia merkittävämpiä tekijöitä ovat asumisen sujuvuus ja rakennusmääräykset. Siksi kotistudiohuoneet ovat pääosin symmetrisiä laatikoita täynnä heijastavia pintoja, joissa ääniaallot kimpoilevat kaoottisesti – toisin sanoen ne ovat akustisesti kelvottomia.
Tässä artikkelissa käydään läpi muutamia edullisia ja helppoja ratkaisuja, joilla näitä ongelmia voi vähentää.
Jos huone ei ole täysin kuution mallinen, siinä on kaksi pitkää ja kaksi lyhyttä seinää. Kuuntelupiste – se kohta huonetta, jossa istut ja kuuntelet kaiuttimia – sijoitetaan lyhyttä seinää vasten, ei kuitenkaan kiinni seinään.
Mitä lähempänä seinää kaiuttimet ovat, sitä enemmän bassotaajuudet korostuvat. Matemaattisesti optimaalisinta olisi, jos kaiuttimien takana olisi tilaa kolmasosa huoneen pituudesta, mutta pienessä huoneessa se ei useinkaan onnistu. Ota kaiuttimia irti seinästä sen verran kuin pystyt: 15–30 cm tekee jo ihmeitä verrattuna siihen, että ne ovat kiinni seinässä.
Sivuttaissuunnassa kuuntelupiste kannattaa sijoittaa mahdollisimman keskelle huonetta – tai jos se ei onnistu, mahdollisimman kauas kulmasta. Kulmassa istuminen korostaa bassotaajuuksia ja vääristää stereokuvaa, koska toiseen korvaan saapuvat heijastukset ovat erilaisia kuin toiseen.
Nosta kaiuttimet korviesi korkeudelle ja asettele ne osoittamaan korvia kohti. Vasemman ja oikean kaiuttimen yläpääelementin välisen etäisyyden tulee olla sama kuin etäisyys elementeistä kuuntelupisteeseen. Toisin sanoen kaiuttimien ja oman pääsi välille pitäisi pystyä piirtämään tasasivuinen kolmio.
Jos mahdollista, nosta kaiuttimet omille tukeville jalustoilleen. Hyllyllä lepäävä kaiutin saa hyllyn helposti resonoimaan tietyillä taajuuksilla, ja kuuntelu vääristyy. Jos hylly on ainoa vaihtoehto, laita kaiuttimien alle jonkinlaiset kellukkeet resonanssien välttämiseksi. Tähän myydään valmiita kaiutinalustoja, mutta myös styroksi, kivivillalevy tai kumi toimii mainiosti.
Ääniaallot leviävät kaiuttimista joka suuntaan. Seinät, lattia ja katto ovat kovaa pintaa, josta ääni kimpoaa, osuu muihin pintoihin ja kimpoaa niistä uudelleen. Koska ääniaallot ovat taajuudesta riippuen eri pituisia ja kimpoilevat siksi eri tavoin – ja koska huone mitoistaan riippuen voimistaa vielä tiettyjä taajuuksia – syntyy epämiellyttävää hälyä ja jälkikaikua, joka vaikeuttaa kuuntelemista. Usein tätä aletaan kompensoida kuuntelemalla lujempaa.
Kun huoneen oikeisiin kohtiin sijoitetaan absorboivaa materiaalia, joka vaimentaa äänen kimpoilua, vääristymiä voidaan vähentää tai jopa poistaa. Lähtökohtaisesti oikea kohta on kuuntelupiste korvien tasalla.
Akustointia vaikeuttavat useimmiten vuokranantaja tai muut asunnossa asuvat. Jos seinille ei saa kiinnittää mitään, valtavia parannuksia ei voi tehdä – mutta ongelmia voi silti vähentää.
Yksinkertaisin tapa on hankkia paksuja mattoja, jotka vaimentavat lattian ja katon välille syntyviä heijastuksia. Toinen on vaihtaa verhojen tilalle paksua verhokangasta: esimerkiksi molton-kankaat ovat riittävän paksuja vähentämään yleistä hälyä merkittävästi. Jos kuuntelupisteen kohdalle kattoon saa asennettua verhokiskot ja pisteen voi ympäröidä paksulla kankaalla, parannus voi olla todella merkittävä.
Myös huonekalut toimivat akustiikkaelementteinä. Sohva ja raskaammat nojatuolit ovat yleensä riittävän tukevia vaimentamaan jopa matalampien taajuuksien ongelmia, ja ne kannattaa sijoittaa kuuntelupisteen taakse. Ihanteellista on, jos pinta on pehmeää kangasta.
Kirjahylly voi toimia eräänlaisena diffuusorina eli hallittuna ääniheijastimena, joka hajottaa ääniaaltoja ja tekee huoneen soinnista miellyttävämmän. Unohda silloin visuaalinen estetiikka ja sekoita kirjat niin, että hyllyn pinta on mahdollisimman epäsäännöllinen.
Myös patjat, tyynyt ja raskaat kankaat vaimentavat loistavasti. Kotiäänityksiin voi rakentaa patjoista varsin hyvin toimivan laulukopin, ja miksatessa patjoilla ympäröity kuuntelupiste on huomattavasti parempi kuin paljaat seinät.
Jos huoneessa voi tehdä oikeaa akustointia, huonesointiin pystyy vaikuttamaan paljonkin. Elementtejä on yksinkertaistetusti kolmea tyyppiä:
Akustiikan hallittu suunnittelu on äärimmäisen monimutkaista matematiikkaa. Ilman akustikon laskelmia kannattaa laittaa kuuntelupisteen ympärille seinille niin paksuja akustopaneeleita kuin mahdollista ja sen jälkeen bassoansoja huoneen kulmiin. Useimmiten se riittää vallan mainiosti – etenkin jos käytössä on kaiuttimien lisäksi laadukkaat kuulokkeet, joilla bassotaajuudet voi tarkistaa miksausvaiheessa.
Bassotaajuuksien tehokas vaimentaminen vaatii joko hyvin paksuja elementtejä – sadan hertsin alueella puhutaan lähes metrin paksuisesta villaelementistä, kun tavoitellaan neljäsosaa aallonpituudesta – tai erityisiä bassoansoja, jotka eivät ole halpoja. Siksi yleensä tyydytään siihen, että huone soi tyydyttävästi keski- ja yläalueilla, ja alataajuudet korjataan joko elektronisesti tai miksataan kuntoon kuulokkeilla. Hyvät diffuusorit puolestaan ovat kalliita ja varsin hankalia rakentaa itse.
1. Laske akustoitavan alueen pinta-ala. Ideana ei ole peittää seiniä lattiasta kattoon, vaan peittää heijastava seinäpinta korvien korkeudella noin metrin korkuiselta alueelta. Liiallinen vaimennus jättää huoneeseen jäljelle pelkät matalat taajuudet, ja sointi kuulostaa entistä kamalammalta.
2. Osta tai rakenna akustopaneelit. Hyvä paksuus on 10–20 cm. Rautakaupan kakkosnelosella ja kivivillalevyillä rakentaa noin 60 cm levyisiä paneeleita varsin näppärästi, ja ne voi päällystää millä kankaalla tahansa – kankaan voi vaikka nitoa kiinni. Kankaan hinnasta ja paneelien määrästä riippuen yhdelle paneelille tulee hintaa vain joitain kymppejä. Itse tehtyihin paneeleihin on helppo laittaa kiinnityskoukut, jolloin ne voi ripustaa seinälle pysyvän asennuksen sijaan – siihen vuokranantajakin saattaa suostua. Kivivilla ei ole vaimennusominaisuuksiltaan yhtään huonompaa kuin valmiina myytävät paneelit.
3. Kiinnitä paneelit oikeisiin kohtiin: kuuntelupisteen eteen, kaiuttimien taakse, kuuntelupisteen sivuille ja sen taakse.
4. Hyödynnä myös huonekalut – sohva, kirjahylly ja patjat ovat osa akustointia.
Aiheeseen pääsee syvemmälle Akustiikka ja ääni kotistudiossa -kurssilla.
Kun akustiikalle on tehty mitä voidaan, kannattaa kuuntelu mitata ja korjata puutteet joko kaiuttimien säädöillä, masterkanavan ekvalisaattorilla tai siihen tarkoitetulla ohjelmalla.
Mittaukseen käytetään mittamikrofonia, joita saa muutamilla kymmenillä euroilla. Mikrofoni sijoitetaan kuuntelupisteeseen, ja kaiuttimista soitetaan eri taajuuksia. Mikrofoni mittaa niiden voimakkuudet, ja ohjelmasta riippuen taajuudet joko korjataan manuaalisesti tai ohjelma tasaa ne automaattisesti. Muun muassa Sonarworks, Waves, IK Multimedia ja Dirac tarjoavat tällaisia ohjelmia.
Vinkki: suuntaa-antavan tuloksen saat myös asettamalla laulumikrofonisi kuuntelupisteeseen ja toistamalla kaiuttimista valkoista kohinaa, jonka energia jakautuu tasaisesti eri taajuusalueille. Tarkastele mikrofonin taltioimaa ääntä ekvalisaattorilla, niin huomaat taajuudet, joissa kuuntelupisteessäsi on korostumia tai kuoppia. Ota huomioon myös mikrofonin oma vaikutus.
Nykyään joissakin laadukkaammissa kaiuttimissa on DSP-huonekorjaus (Digital Signal Processing) sisäänrakennettuna. Tällaiset kaiuttimet toimivat samalla periaatteella kuin ohjelmapohjainen korjaus, mutta erillisen ohjelman sijaan kaiutin itse korjaa huoneen puutteet. Esimerkiksi suomalainen Genelec ja saksalainen Neumann tarjoavat tämänkaltaisia järjestelmiä.
Kuuntelun mittaaminen ja korjaaminen on erittäin hyödyllistä, vaikka huoneen akustiikkaan ei päästäisi pureutumaan fyysisillä elementeillä. Mahdollisimman hyvä kuuntelu kuulostaa paremmalta sekä hiljaisella että kovalla äänenvoimakkuudella, parantaa työskentelyn tasalaatuisuutta ja antaa mahdollisuuden siihen, että sen avulla tehty musiikki kuulostaa parhaalta mahdolliselta.
– Perttu
Akustiikka ja ääni kotistudiossa käy läpi huoneen, kuuntelun ja äänityksen perusteet.
Katso Akustiikka ja ääni kotistudiossa →
Voit aloittaa ilmaisella kokeilulla.
