Lyhyt vastaus: Hyvän bluesharpun tunnistaa viidestä asiasta: se syttyy herkästi pienelläkin ilmavirralla, on ilmatiivis, bendautuu vaivattomasti, soi mieleisellä soundilla ja pysyy vireessä myös matalimmissa äänissä. Blues soitetaan duurivireisellä diatonisella harpulla niin sanotusti ristiin: A-bluesia varten tarvitaan D-vireinen huuliharppu.
Melko tarkkaan 200 vuotta sitten alkoi – luultavimmin Etelä-Saksassa – uuden käteväkokoisen soittimen voittokulku. Kuten usein maailmanhistoriassa, useat ihmiset keksivät samanaikaisesti pienen vapaalehdykkäsoittimen, josta tuli lopulta meidän kaikkien tuntema huuliharppu.
Vapaalehdykkäsoittimen toimintaperiaate oli jo tuttu esimerkiksi haitarista ja urkuharmonista. Huuliharpun ratkaiseva ero oli, että uutta soitinta pystyi kuljettamaan housun- tai paidantaskussa. Se oli myös alusta lähtien sen verran edullinen kapine, että käytännössä jokaisella oli – ja on edelleen – mahdollisuus hankkia sellainen.
Jo 1830-luvulla kysyntä oli niin suurta, että ensimmäiset huuliharppuihin erikoistuneet pajat perustettiin Saksassa ja Itävallassa. Vanhimmat yhä toiminnassa olevat huuliharppufirmat ovat nekin saksalaisia: vuonna 1847 perustettu C. A. Seydel & Söhne ja vuonna 1857 aloittanut Hohner Musikinstrumente. Matthias Hohner oli myös ensimmäinen valmistaja, joka lähti valloittamaan Yhdysvaltojen markkinoita tosissaan vuodesta 1868. 1900-luvulla suosio kasvoi niin laajaksi, että monien laskelmien mukaan huuliharppu on myydyin soitin kautta aikojen.
Huuliharppujen kaksi pääryhmää ovat diatoniset ja kromaattiset harput.
Kromaattinen huuliharppu tarjoaa paljon laajemman äänialan (12–16 reikää) kuin diatoninen. Sivussa olevan vaihtajamekanismin nupilla voi valita C-duuri- ja Cis-duuriasteikon väliltä, minkä ansiosta soittajalla on käytössään kaikki sävelet. Kromaattista harppua voi siis soittaa missä sävellajissa tahansa, ja siksi se on hyvin suosittu klassisessa musiikissa ja jazzissa. Myös monissa Stevie Wonderin hiteissä soi nimenomaan kromaattinen harppu.
Diatoniset huuliharput ovat kuitenkin paljon suositumpia. Diatoninen tarkoittaa, että soitin pysyy – ainakin teoriassa – vain yhdessä sävellajissa. Tavallisessa diatonisessa huuliharpussa on kymmenen aukkoa, eli soitin tarjoaa 20 eri säveltä: kymmenen puhallus- ja kymmenen imuääntä.
Böömiläinen soitinrakentaja nimeltä Richter keksi jo 1800-luvulla oivan järjestelmän, jolla kompaktista huuliharpusta saa mahdollisimman paljon hyötyä. Pääajatus on, että Richter-viritys tarjoaa työkalut melodian lisäksi myös soinnuille ja säestykselle.
Sitä varten diatoninen harppu on viritetty niin, että rei'istä 1–3 soivat toonika (perussävelen sointu, puhallus) ja dominantti (viidennen asteen sointu, imu). Näillä voi soittaa myös haitarista tuttuja humppasäestyksiä saksalais-itävaltalaisille kansanlauluille. Aukot 4–7 tarjoavat seuraavan oktaavin, ja viimeisistä aukoista (8–10) lähtevät korkeat lisä-äänet.
Suurin alalaji ovat duuriin viritetyt diatoniset Richter-harput, mutta olemassa on myös molliversioita surullisia ja haikeita kansanlauluja varten.
Koska ihminen on kekseläs olento, ei kestänyt kauan, ennen kuin yhdysvaltalaiset lehmipojat ja varhaiset bluesmuusikot keksivät keinon käyttää huuliharppua luovasti "väärin". Duuriin viritettyä harppua voi Richterin viritystavan ansiosta käyttää hauskan humpan lisäksi myös bluesiin.
Kun ajatellaan, että harpun viitossävel olisikin soittimen perussävel, keskioktaavista löytyy hämmästyttävän monta blues-asteikkoon sopivaa säveltä. Tätä kutsutaan cross harp -soittamiseksi, ja se tarkoittaa, että esimerkiksi A-bluesia varten tarvitaan D-vireinen huuliharppu. Oikealla puhallus- ja imutekniikalla suurimman osan sävelistä pystyy lisäksi bendaamaan puoli – tai jopa kokonaisen – sävelaskelta alaspäin.
Jos huuliharppu on vasta tulossa tutuksi, aloittaminen käydään läpi erikseen: Huuliharpun soitto – aloita näin. Soittotekniikkaan pääsee käsiksi Blues-harpun perusteet -kurssilla.
Yksi diatonisen huuliharpun mukavimmista ominaisuuksista on edullinen hinta. Jos ei lasketa mukaan signeerattuja nimikkomalleja tai jalometallia sisältäviä juhlapainoksia, jopa ammattisoittajalle sopivia laatupelejä saa useimmiten alle sadalla eurolla.
Tässä katsauksessa keskitytään edullisiin ja keskihintaisiin malleihin, joita on laajasti saatavilla suomalaisissa soitinkaupoissa. Edetään hinnan mukaan edullisimmasta kalliimpaan. Kaikki testatut soittimet ovat A-duurissa eli E-bluesiin. Hinnat ovat testihetken (2019) hintoja.
15,90 € (2019)
Blues on ollut viime vuosina maailmanlaajuisesti sen verran nousussa, että kitara- ja vahvistinmaailman goljatti Fender on tuonut markkinoille kaksi omaa bluesharppusarjaa: keskihintaisen Blues DeVillen ja edullisen Blues Deluxen.
Tämänhintaista huuliharppua ei tietenkään tehdä Yhdysvalloissa, vaan Fender valmistuttaa Blues Deluxet Kiinassa. Työnjälki on hyvin siisti: runko on mustaa ABS-muovia, johon on upotettu messinkiset kielilaatat, ja kauniisti koristellut kannet ovat terästä. Kannet ovat sivusuuntaan suljettuja, ja kammassa on niille takapuolella omat tukipilarit. Mukana tulevat kova kotelo ja puhdistusliina.
Edullisesta hinnastaan huolimatta Fender tuntuu kädessä oikealta soittimelta, ei lelulta. Harpusta ei myöskään löydy teräviä reunoja, jotka pilaisivat soittoa.
Blues Deluxe yllätti positiivisesti. Se on aavistuksen vähemmän ilmatiivis ja soundiltaan hieman tummempi kuin kalliimman luokan soittimet, mutta yllättävän herkkä syttymään, soi erittäin vahvalla äänellä ja on hyvin vireessä. Bendauksetkin onnistuvat helposti ja hallitusti. Fenderistä on edullisesta hinnastaan huolimatta hikisten bluesiltojen uskolliseksi työjuhdaksi.
19,90 € (2019)
Kuten monet muutkin, aloitin itse bluesharpun soittamisen ostamalla Hohnerin seitsemän harpun Blues Band -setin, koska se oli hyvin edullinen. Blues Bandeillä pääsi hyvin alkuun, ja soundi riitti siihen, että jokainen pystyi arvioimaan, sopiiko harrastus itselle. Nettifoorumeilla edullisimpien Blues Bandien laatua ja soundia on kuitenkin pitkään moitittu – mielestäni hieman epäreilustikin.
Hohner on selvästi kuullut palautteen, sillä maailman tunnetuin huuliharppumerkki on uudistanut aloittelijatason soittimiaan. Uuden sarjan nimi on Silver Star, eikä se ole vain uudelleen brändätty Blues Band vaan kokonaan uusi soitin. Pääerot ovat hieman paksumpi ABS-kampa isommilla rei'illä sekä teräskansien pyöreämpi muoto, joiden ansiosta soitinta on mukavampi pitää kädessä. Kiinalaisen soittimen hintaan kuuluu kova kotelo.
Vaikka Silver Star ei ole aivan niin herkkä ja nopea syttymään kuin Fenderin Blues Deluxe, se ei ole lainkaan pettymys. Kyseessä on hyvin tehty aloittelijamalli, joka vaatii hieman enemmän ilmaa kuin kalliimman luokan harput. Vire on hyvä ja matalissa äänissä selvä parannus Blues Bandiin verrattuna, ja harppu soi lämpimällä äänellä. Silver Star on hyvä valinta ensimmäiseksi bluesharpuksi.
29,90 € (2019)
Suzuki on suuri ja arvostettu japanilainen huuliharppuvalmistaja. Kuten monet japanilaiset kitaravalmistajat, Suzuki on alusta lähtien ollut edelläkävijä uusien materiaalien ja tuotantomenetelmien hyödyntämisessä.
Vaikka Bluesmasterin hinta vain hipoo keskihintaisten huuliharppujen kynnystä, japanilaisten insinöörien päämääränä oli luoda jopa ammattitason vaatimukset täyttävä soitin. Mustaan ABS-runkoon on kiinnitetty kiillotetut messinkiset kielilaatat, joihin on asennettu laserilla viritetyt, fosforipronssilla päällystetyt kielet. Kielten suunnittelussa on huomioitu bluessoittajien toive helpoista bendauksista. Nykyaikaiset leveämmät teräskannet muodostavat perinteistä isomman kaikukopan. Mukana tulee kova muovikotelo.
Bluesmasterilla on – yhdessä Hohner Blues Harpin kanssa – tämän katsauksen paras hinta-laatusuhde. Se on erittäin herkästi ja nopeasti syttyvä bluesharppu, jolla bendauksetkin onnistuvat vaivattomasti. Vire on erinomainen, ja soundissa on mukavan pyöreä alakeskialue, hohtava diskantti ja aimo annos vintage-tyylistä honotusta.
39,95 € (2019)
Blues Harp MS on tämän katsauksen vintage-henkisin huuliharppu, jossa on silti kaikki MS-sarjan edut mukana. MS-sarjassa soittimien kaikki osat – kammat, kielilaatat, kannet – ovat helposti vaihdettavissa, joten jokainen voi kustomoida itselleen sopivan soittimen. Myös korjaukset onnistuvat helpommin kuin firman vintage-tyylisissä malleissa, kuten Marine Bandissa.
Blues Harp on ainoa MS-sarjan malli, jossa on puurunko. Hohnerin perinteisen pääryntäpuun sijaan käytetään afrikkalaista kovaa jalopuuta nimeltä doussie, ja kamman tuplalakkaus suojaa puuta liialta kosteudelta. Kiillotetut messinkilaatat on asennettu perinteisesti kamman päälle, mutta niiden etureunassa on pieni ura, johon teräskansien reunat on upotettu. Kansien muoto on vintage-tyylinen, ja niiden sivuissa on vain pienet ilma-aukot etu- ja takakulmissa. Hintaan kuuluu kova kotelo.
Blues Harp MS on täysosuma ja hinta-laatusuhteeltaan erinomainen. Se tarjoaa ne ominaisuudet, jotka ovat tehneet Hohnerista legendaarisen: erittäin herkkä ja tarkasti soiva harppu, jossa soittajan ilma ei lopu kesken. Bendaukset ovat vaivattomia ja helposti hallittavissa. Soundi on hieman täyteläisempi kuin esimerkiksi Marine Band 1896:ssa, mutta purevuutta on silti. Keskialue on hyvin eloisa ja vire erinomainen – saksalainen pro-luokan soitin muusikolle ystävällisellä hinnalla.
48 € (2019)
Suzukin perustajan Manji Suzukin mukaan nimetty Manji M-20 yhdistää vintage-huuliharppujen ja japanilaisen korkean teknologian parhaat puolet. Kehityksen lähtökohtana oli kysymys: millainen olisi perinnetietoinen huuliharppu, joka tehdään nykyaikaisilla materiaaleilla ja menetelmillä?
Manjin keskiössä on komposiittimateriaalista tehty tukeva kampa. Materiaalin puukuidut tuovat kampaan puun kaltaisen tuntuman ja soundin, kun taas kuituja sitova hartsi poistaa tehokkaasti kosteudesta aiheutuvia ongelmia, kuten rungon turpoamista. Komposiittikamman aukoissa ei ole monista ABS-rungoista tuttuja vaakasuoria väliseiniä, vaan ilmakanavat ovat puukamman tapaan yhtenäiset. Kiillotetut messinkilaatat on asennettu perinteisesti kamman päälle, ja teräskansissa on yhdistetty mahdollisimman suuret kaikuaukot takana ja perinteiset sivuaukot, jotta soundi olisi mahdollisimman leveä. Kielet ovat Suzukin erikoisvalmisteista fosforipronssia. Soitin myydään kovassa muovikotelossa.
Tämä on erinomainen diatoninen harppu, joka täyttää helposti myös vaativan soittajan vaatimukset: erittäin herkkä ja helposti soitettava laatuharppu erinomaisella vireellä. Soundi on avoimempi ja hieman kirkkaampi kuin Bluesmasterissa, ja Manji myös honottaa keskialueella vähemmän kuin jotkin bluesharput. On makuasia, pidetäänkö avoimempaa keskialuetta etuna. Sähköharpisti perinteisellä mikrofonilla ja tweed-vahvistimella kaipaisi ehkä enemmän honotusta, kun taas tavallisen solistimikrofonin ja PA:n kautta avoimuus voi olla iso plussa. Manji M-20 sopii bluesin ohella ongelmitta myös muihin genreihin.
49,50 € (2019)
Kaakkoissaksalainen Seydel on maailman vanhin yhä toimiva huuliharppuvalmistaja. Kylmän sodan ja Saksan jakautumisen takia Seydel ei ole brändinä läheskään niin laajasti tuttu kuin Hohner, koska tehtaan piti toimia DDR:ssä eri nimellä (VEB Klingenthaler Harmonikawerke). 1990-luvulta lähtien brändi on kokenut valtavan nousun vanhalla nimellä ja uusilla ideoilla.
Session Steel on Session Standard -mallin kalliimpi serkku, ja se eroaa perinneharpuista yhdessä ratkaisevassa kohdassa. ABS-kampaan upotetut kielilaatat eivät ole messinkiä, vaan uushopeaa – samaa materiaalia, josta tehdään monia poikkihuiluja. Kielet puolestaan tehdään ruostumattomasta teräksestä, mistä malli on saanut nimensä. Seydelin mukaan teräskielet kestävät jopa viisi kertaa pidempään kuin perinteiset messinkikielet. Teräskannet ovat Bluesmasterin tavoin täysleveät, ja niiden kulmat ja etureunat on upotettu kampaan niin, että ne ovat valmistajan mukaan ystävällisiä viiksille. Mukana tulevat puhdistusliina ja nahkainen säilytyspussi.
Soittotuntumaltaan Session Steel ei yllä aivan niin vaivattomiin sfääreihin kuin Hohner Blues Harp tai Suzuki Manji, mutta on silti selvästi laadukas soitin. Teräskielten vaikutus soundiin on ainakin tämän katsauksen perusteella paljon pienempi kuin olisi voinut olettaa: odotin hyvin raikasta, jopa purevaa soundia, mutta Session Steel soi erittäin maukkaalla äänellä, jossa on kauniisti laulava keskialue. Bendaaminen on helppoa ja vire hyvä. Session Steel ei ole oma suosikkini tässä katsauksessa, mutta se on varteenotettava vaihtoehto, jos etsii kovaa kyytiä kestävää, teräskielillä varustettua huuliharppua.
Uudempia malleja on käyty läpi erikseen: Bluesharput – kolme nykyaikaista huuliharppua.
Kirjoittaja: Martin Berka
Blues-harpun perusteet vie alkeista ensimmäisiin bluesfraaseihin – jatkokurssilla opetellaan bendaukset.
Katso Blues-harpun perusteet →
Voit aloittaa ilmaisella kokeilulla.
Martin Berka on kokenut pitkän linjan muusikko ja musiikkitoimittaja. Rockwayn blogista löydät muun muassa Berkan oppaita ja katsauksia klassikkosoittimista uusiin huippumusiikkitarvikkeisiin!
