Sähkökitaran äänen tuottavat mikrofonit, jotka on kiinnitetty kitaran kanteen. Niitä näkee usein esimerkiksi perinteisessä Stratocaster-mallisessa kitarassa kolme kappaletta kielten alla. Kitaran mikrofonit tuottavat magneettikentän, jossa värähtelevän kielen liike tuottaa heikon sähkövirran. Sähkövirta kulkee instrumenttipiuhaa pitkin vahvistimeen, jossa ääni vahvistetaan ihmiselle kuultavaksi.
Kitaran mikrofoneista usein vain yksi on kerrallaan päällä tai sitten kahden mikrofonin kombinaatio. Niitä ohjataan kitaran kannessa olevalla mikrofonikytkimellä. Stratocaster-mallisissa kitaroissa kytkin on sijoitettu lähelle volume- ja tonesäädintä, kun taas Les Paul -mallisissa kitaroissa se on sijoitettu omalle alueelleen kannen yläosaan.
Mikrofonisäätimiä on kahdenlaisia: kolme- tai viisiasentoisia. Jokainen säätimen asento aktivoi eri mikrofonin tuottaen erilaisen äänensävyn. Pääasiallisesti sillä säädetään äänen kirkkautta, paksuutta ja sävyä, jotka ovat erilaisia riippuen mikrofonityypistä. Usein kitaristit ovat mieltyneet tietyn mikrofonimallin sävyyn ja soittotuntumaan, jonka perusteella he valitsevat kitaran tai vaihtavat kitaransa mikrofonit haluamiinsa. Mikrofonien vaihtaminen kitaraan on yleistä.
Mikrofonikytkimen eri asennot tuottavat siis erilaisen soinnin kitaraan. Tämän takia esimerkiksi särösaundilla ja puhtaalla saundilla soitettaessa suositaan eri kytkinasentoja.
Matalia säveliä ja riffikulkuja säröllä soitettaessa käytetään usein mikrofonikytkimen talla-asentoa, jossa mikrofonikytkin on ala-asennossa. Se tuottaa kirkkaan saundin, joka tukee ja selkeyttää tummia ja matalia säveliä. Sen sijaan sooloihin saatetaan hakea lämpöä, sävelpaksuutta ja tukea laittamalla kytkin yläasentoon. Tällöin puhutaan kytkimen olevan kitaran kaula-asennossa.
Puhtaalla saundilla soitettaessa eri mikrofonien kvaliteetit tulevat eri tavalla esiin kuin särötetyllä saundilla. Usein country-musiikissa suositaan kirkasta ja kenties hieman nasaalia saundia, jolloin saatetaan käyttää tallamikrofonia tai viisiasentoisen kytkimen toista asentoa. Saundi tummenee mitä kaulaa lähempänä olevaa mikrofonia käytetään. Pop-musiikille ominaiseen, kenties hieman choruksella sävytettyyn saundiin saatetaan käyttää kytkinasentoja 2. ja 4. tai kolmiasentoisen kytkimen keskiasentoa. Blues- ja jazzmusiikissa suositaan tummempaa äänensävyä, johon soveltuu hyvin kaulamikrofoni.
Eri mikrofonit tuottavat myös erilaisen soittotuntuman, jota kitaristi saattaa hakea soittaessaan tietynlaisia asioita. Esimerkiksi funk-musiikissa usein soitetaan nopeita aksentoituja 16-osarytmejä, joiden halutaan olevan mahdollisimman tiukkoja rytmisesti. Tähän tarkoitukseen soveltuu tallamikrofonin ohut saundi, jolla saadaan rytmisesti erittäin napakka soittotuntuma. Sen sijaan soolosoittoon saatetaan hakea paksumpaa ääntä, joka helpottaa hieman soittoa ja antaa sävelille sustainia eli kestoa. Tästä on hyötyä melodisessa soitossa, jossa sävelen halutaan soivan mahdollisimman pitkään.
Erilaiset mikrofonityypit toimivat periaatteessa samalla tavalla ja niitä on pääasiallisesti neljää eri mallia, joissa kussakin on omat ominaisuutensa. Mikrofonien päätyypit ovat:
Yksikelaisia mikrofoneja näkee Strato- ja Telecaster-mallisissa kitaroissa. Näitä näkee muun muassa Jimi Hendrixin tai David Gilmourin käyttämissä kitaroissa. Yksikelaisessa mikrofonissa on kuusi lyhyttä tankomagneettia, joiden ympärille on kiedottu kuparikela. Oleellista näissä mikrofoneissa ovat niiden tuottamat äänen ominaisuudet. Niissä on raikas ja kirkas saundi sekä aavistuksen nasaalinomainen kvaliteetti, joka tekee siitä tunnistettavan. Yksikelainen mikrofoni on herkkä hurinoille, mutta uusimmissa malleissa tämä ominaisuus on saatu poistettua. Usein Stratocasterissa on kolme mikrofonia ja Telecastereissa kaksi, mutta muitakin kombinaatioita on olemassa.
P-90 on kitarayhtiö Gibsonin valmistama mikrofonimalli, joka on pääasiallisesti yksikelainen mikrofoni. Se on nykyään harvemmin nähty mikrofoni, mutta jotkut soittajat suosivat sitä sen äänenlaatuominaisuuksien vuoksi. Tässä mikrofonissa on vain kaksi tankomagneettia ja ulkoisesti se on paljon perinteistä yksikelaista leveämpi. Tämä vaikuttaa ulkonäön lisäksi äänenlaatuun, joka tekee siitä keskialuevoittoisemman karsien hieman ylitaajuuksia. Näitä mikrofoneja käytetään myös niin sanotuissa puoliakustisissa kitaroissa, joissa kitaran runko on osittain ontto. Muun muassa Carlos Santana ja Bob Marley ovat tunnettuja P-90-mikrofonien käyttäjiä kitaroissaan.
Yksikelaisten mikrofonien miellyttävän saundin lisäksi niiden huono puoli on niiden ominaisuus tuottaa ylimääräistä huminaa. Tämän lisäksi ne saattavat myös korostaa ulkopuolisia häiriöääniä kuten muuntajien ja tietokonemonitorien tuottamia häiriöääniä. Häiriövapaata mikrofonia etsittiin pitkään, kunnes 50-luvulla sellainen vihdoin keksittiin. Näitä kaksikelaisia mikrofoneja kutsutaan humbuckereiksi.
Näissä mikrofoneissa on kaksi kelaa vierekkäin, mikä tekee niistä tuplasti yksikelaisia suurempia. Ne on usein peitetty metallikuorella ja niitä käytetään muun muassa Gibsonin Les Paul -kitaroissa. Kahden kelan vuoksi ne tuottavat myös voimakkaamman saundin kuin yksikelaiset, minkä vuoksi niitä suositaan paljon esimerkiksi rock-musiikissa. Niistä puuttuu myös yksikelaisille tyypillinen nasaalikvaliteetti, mikä ei tee niistä parempia vaan vain erilaisia. Tämän vuoksi onkin hyvä testailla erilaisia mikrofoneja, jotta löytyy itseään eniten miellyttävä malli.
Kaikki aiemmin esitetyt mikrofonit ovat niin sanotusti passiivisia eli ne eivät käytä ulkopuolista virtaa lainkaan. Sen sijaan aktiivimikrofonit tarvitsevat yhdeksän voltin pariston toimiakseen. Ne ovat humbuckereita joko niiden normaalissa koossa tai yksikelaisen kokoon puristetussa mittakaavassa. Niissä on tuhti ja kirkas sointi, eivätkä ne ole herkkiä äänen kierrolle, joka on usein ei-toivottua äänen ulinaa. Aktiivimikrofoneja käytetään paljon esimerkiksi metallimusiikissa. Ne myös kompressoivat saundia, mikä tekee soittotuntumasta helpon ja auttaa haastavien linjojen soittamisessa.
Fishman on yhdysvaltalainen kitaroiden ja muiden sähköisten soittimien mikrofoneja sekä osia valmistava yritys.
Fishman tunnetaan erityisesti aktiivimikrofoneistaan, jotka toimivat myös passiivisina: mikrofonin toimintatapaa voidaan vaihtaa kitaraan asennetulla kytkimellä tai nostopotentiometrillä. Niissä voidaan räätälöidä mikrofonin ominaisuuksia jonkin verran asiakkaan toiveiden mukaisesti.
Yleisesti ottaen mikrofonit vaikuttavat kenties eniten itse soittajan lisäksi kitaran sointiin. Tämän lisäksi niillä on suuri rooli siihen, miltä soitin tuntuu soittaa. Herkkä mikrofoni poimii sävelet niin, että soittaminen tuntuu helpolta ja äänen tuottaminen käy vaivattomasti. Toiset soittajat käyttävät sen verran voimaa soittamiseensa, etteivät halua mikrofoniensa olevan liian herkkiä vaan antavat tilaa myös kovemmalle soitolle. Ajan myötä soittotuntuma sekä korva herkistyvät eri mikrofonien ominaisuuksille, jolloin niiltä voi alkaa vaatia tiettyjä laatuja.
-Samuli
Rockwayn kurssilla opit, miten mikrofonivalinta ja säädöt muuttuvat soivaksi saundiksi.
Katso Kitarasoundien peruskurssi →
Voit aloittaa ilmaisella kokeilulla.
Samuli Federley soittaa ja opettaa vauhdikasta kitarointia lapsille ja aikuisille kuudesta kahdeksaan kielellä. Näin myös Rockwayllä.
