Monelle kitaristille otelauta on vierasta aluetta, jos eteen tulee tilanne, jossa täytyy reagoida sointuihin tietyillä sävelillä. Nykyään hyvin yleisen tabulatuurinuotinnuksen ansiosta kitaristi voi kehittää hyvinkin edistyneen soittotaidon ilman, että osaa nimetä soittamiaan säveliä.
Jos olet aloittelija ja improvisointi sekä jammailu taustanauhojen päälle kiinnostaa, kannattaa jatkaa lukemista. Otelaudan tuntemus auttaa improvisointitaidon lisäksi ymmärtämään musiikkia syvällisemmin.
Esittelen seuraavaksi yksinkertaisen tavan, jolla voit opiskella otelaudan sävelet yhdessä asemassa. Voit myöhemmin laajentaa konseptin muihinkin asemiin, mikä lopulta johtaa siihen, että hallitset koko otelaudan. Laajempi kokonaisuus löytyy artikkelista Opas: Kitaran otelauta tutuksi.
Otelaudan mekaaninen ulkoa opettelu voi tuntua puisevalta eikä ole erityisen käytännönläheistä. Parempi tapa on valita jokin sointukierto, jonka päälle haetaan ennalta valitun asteikon pohjalta sointuihin sopivia säveliä. Voimme ikään kuin säveltää sointukierron päälle oman soolon tai pitää soiton vapaassa muodossa.
Edetään askel kerrallaan: ensin asteikko, sitten sointukierto ja lopuksi sointusävelet.
Valitaan sävellajiksi A-molli, jonka päälle soitetaan Am-asteikkoa.
Am-sävellajin soinnut ovat Am, Bm-5, C, Dm, Em, F ja G. Voit käyttää näitä sointuja oman kierron luomiseen. Sointukierroissa on usein kolmesta neljään sointua, joita kerrataan useamman kerran putkeen.
Tästä näet otelaudan perussävelet:
Asteikoista lisää: Pentatoninen asteikko. Soinnuista taas: Kitaran soinnut ja otteet.
Nyt on aika harjoitella seuraavan sointukierron päälle: Am, C, F ja G. Kukin sointu kestää yhden tahdin eli neljä iskua.
Käytä hyväksesi taustanauhaa – sen kanssa harjoittelu on hauskaa ja käytännönläheistä. Tutustu taustaan aluksi ilman kitaraa ja laske kunkin soinnun kesto, jotta tunnet selkeästi milloin sointu vaihtuu. Tämän jälkeen voit kompata soinnuilla taustan mukana, jolloin saat siitä vieläkin selkeämmän otteen.
Luontevaan komppaamiseen löytyy vinkkejä Säestäminen akustisella kitaralla -kurssilta.
Kun sointukierto on hallussa, siirrytään Am-asteikon käyttämiseen. Soita aluksi asteikolla taustan päälle vapaasti oman mielesi mukaan, mutta pysyttele asteikon sävelisseä. Pian huomaat, että jokainen sävel sopii yhteen taustan harmonian kanssa.
Saatat myös huomata, että toiset sävelet soivat tietyn soinnun päällä paremmin kuin toiset. Silloin kyse on sointusävelistä.
Selkein sointusävel on perussävel, joka on Am-soinnun tapauksessa a, C:n tapauksessa c, F:llä f ja G:llä g. Tarkoituksena on soittaa näitä säveliä aina kyseisen soinnun kohdalla.
Onnistuaksesi tässä sinun tulee tuntea tausta hyvin, jotta tiedät milloin mikäkin sointu on kyseessä. Lisäksi sinun tulee osata soittaa Am-asteikkoa ja tietää, mistä sen sisältä kyseiset sävelet löytyvät. Am-asteikossa kukin sointusävel esiintyy useammassa eri kohdassa, joten käytä aikaa niiden opetteluun.
Lähde liikkeelle siitä, että soitat kunkin soinnun kohdalla sen perussävelen. Voit soittaa niitä eri kohdista asteikkoa, jotta opit asian kunnolla eri alueilta.
Tämän jälkeen voit alkaa liikkua sointusävelestä toiseen käyttämällä muutamaa asteikon säveltä välillä. Näin soittoon tulee melodisuutta ja mielenkiintoa. Alla on esimerkki soolosta, jossa kunkin tahdin alussa on sointusävel ja niiden väleihin on lisätty muutamia asteikkosäveliä.
Kurssilla opit hahmottamaan asteikot ja sointusävelet koko otelaudalta.
Katso Otelautatekniikan mestarikurssi →
Voit aloittaa ilmaisella kokeilulla.
Samuli Federley soittaa ja opettaa vauhdikasta kitarointia lapsille ja aikuisille kuudesta kahdeksaan kielellä. Näin myös Rockwayllä.
