Tässä kirjoituksessa käsitellään seikkoja, jotka on hyvä huomioida ensimmäistä bassokitaraa hankittaessa. Bassomalleja on loputtomasti erilaisia ja valinnassa huomioon otettavia ominaisuuksia paljon. Ensimmäistä bassoa valitessa kannattaa keskittyä olennaisimpiin – syvempään pohdintaan on aikaa, kun oma asiantuntemus ja kokemus karttuvat.
Ostopäätöstä tehdessä kannattaa käyttää sopivasti sekä järkeä että tunnetta. Soittimen valinta on hyvin henkilökohtainen päätös, joten lempibasistisi tai basistikaverisi käyttämä malli ei välttämättä ole sinulle sopivin.
Tärkein suositukseni on kuitenkin tämä: mene hyvään musiikkiliikkeeseen ja pyydä asiantuntevan myyjän apua juuri sinulle sopivan basson valintaan.
Videolla opettajamme Ilari Hämäläisen vinkit ensimmäisen basson hankintaan. Video on osa Minustako basisti? -kurssia.
Ennen ostoksille lähtöä on hyvä miettiä käytettävissä olevaa budjettia. Nykyään aivan soittokelpoisia bassoja saa uutenakin jo parilla sadalla eurolla. Sijoittamalla enemmän rahaa saa yleensä paremmin viimeistellyn soittimen, jossa on paremmat rakennuspuut, elektroniikat, virittimet ja muut osat.
Aloittelijoille myydään myös paketteja, joissa on valmiina basso, vahvistin, viritysmittari ja instrumenttijohto. Paketteja saa edullisesti, mutta niiden sisältö ei yleensä ole kovin laadukasta ja vahvistin riittää teholtaan lähinnä kotiharjoitteluun. Jos budjetti on hyvin tiukka, voi olla järkevää ostaa ensin pelkkä basso – harjoittelun voi aloittaa ilman vahvistintakin.
Erityisesti edullisempaa soitinta ostaessa suosittelen valitsemaan tunnetun soitinmerkin. Pitkän linjan soitinvalmistajat eivät yleensä rohkene päästää käsistään surkeita tekeleitä: hyvä kokemus ensisoittimesta voi tuoda merkille uskollisen asiakkaan, kurja kokemus taas huonoa mainetta. Tunnettuja valmistajia, joilla on myös edullisempia malleja, ovat esimerkiksi Fender (ja sen edullisempi merkki Squier), Gibson (ja Epiphone), Yamaha ja Ibanez.
Hyvällä bassolla into harrastukseen säilyy luultavasti paremmin kuin huonolla. Jos into kuitenkin lopahtaa, soittimen saa myytyä pois ja ainakin osan rahoista takaisin.
Bassokitaroista puhuttaessa tulee usein esille termi skaala. Sillä tarkoitetaan soivan kielenosan pituutta eli etäisyyttä soittimen tallasta satulaan. Useimmissa bassoissa skaala on 34 tuumaa eli 86,4 senttimetriä – niin sanottu pitkä skaala eli long scale. Lyhytskaalaisissa eli short scale -malleissa pituus on 30 tuumaa eli 76,2 senttimetriä. Muitakin vaihtoehtoja on, mutta ne ovat harvinaisempia.
Pitkäskaalaiset bassot sopivat useimmille. Pienikätisille tai muuten pienikokoisemmille soittajille lyhytskaalainen voi kuitenkin olla parempi vaihtoehto. Pitkä- ja lyhytskaalaiset bassot myös kuulostavat hieman erilaisilta, joskin soundiin vaikuttaa moni muukin asia.
Saman skaalan bassoissa on periaatteessa soitettavalta osaltaan saman pituinen kaula. Silti kaulat voivat tuntua aivan erilaisilta, koska niiden leveys ja paksuus vaihtelevat paljonkin. Joillekin sopii leveämpi ja paksumpi kaula, toiset arvostavat kapeaa ja ohutta. Ensimmäistä bassoaan ostavalle tämä selviää lähinnä kokeilemalla – pienikätiset pitävät useimmiten ohuempaa kaulaa miellyttävämpänä.
Rungolla on suuri vaikutus basson soundiin mutta erityisesti soittomukavuuteen. Sopiva basso tuntuu mukavalta sekä istuallaan että seisaallaan soitettaessa. Muista siis kokeilla bassoa myös hihnan varassa. Jotkut bassot ovat vahvasti kaulapainoisia, jolloin kaulaa joutuu kannattelemaan otelautakädellä – se tekee soittamisesta pidemmän päälle raskasta.
Kaulapainoisuuden toteat helposti: anna soittimen roikkua vapaasti hihnassa seisaallasi. Kaulapainoisessa soittimessa kaula vajoaa, ja soittamaan ryhtyessäsi joudut nostamaan sitä otelautakädellä.
Useimmissa bassoissa on neljä kieltä, joskus enemmän ja hyvin harvoin vähemmän. Aloittelijan kannattaa lähteä liikkeelle nelikielisellä.
Bassonkieliä tehdään eri materiaaleista, eri paksuuksilla ja erilaisilla pintakäsittelyillä. Uusissa bassoissa on useimmiten valmiina medium-paksuiset, hiomattomat eli roundwound-teräskielet. Niillä pääsee hyvin alkuun.
Ensimmäisessä bassossa kannattaa lähteä liikkeelle perusmalleista, joissa on yksi tai kaksi mikrofonia ja niille yksinkertaiset säätimet. Alun perin Fenderin suunnittelemat Precision- ja Jazz Bass -mallit ovat yksinkertaisia ja edelleen suosittuja kaikentasoisten soittajien keskuudessa – monien muidenkin valmistajien bassot pohjautuvat niihin.
Harrastuksen syventyessä voi tutkia eri vaihtoehtoja puulajien, mikrofonien, etuvahvistimien ja kaulan kiinnitystapojen suhteen.
Soittimen ulkonäköönkin kannattaa kiinnittää huomiota. Moni tähtää soittoharrastuksessaan myös esiintymään, joten omaan persoonaan sopivan näköinen soitin on osa onnistunutta showta ja soittajan tyyliä. Ulkonäkö vaikuttaa valtavasti myös omaan fiilikseen: hieno soitin inspiroi ja tekee harjoittelustakin mukavampaa.
Alkeiskurssi vie sinut ensimmäisistä sävelistä kokonaisiin kappaleisiin.
Voit aloittaa ilmaisella kokeilulla.
