Kautta sähkökitaran historian on väitelty siitä, mitkä ovat kaikkein legendaarisimmat kitarariffit. Se on osittain makuasia, ja legendaarisuutta on hankala mitata – mutta joitain määreitä voidaan asettaa.
Tässä kirjoituksessa käydään läpi viisi riffiä nuottien ja tabien kera. Jos haluat mieluummin lukea riffien taustoista ja siitä, miksi ne muuttivat musiikkia, lue Kuusi rockriffiä, jotka jokaisen kitaristin on tunnettava.
Suosio ja kestävyys. Yhtenä kriteerinä voidaan pitää sen levyn myyntilukua, jolla riffi on kuultavissa. Nykyään validimpi mittari voi olla digitaalisten kuuntelukertojen määrä, mutta legendaarisen statuksen saavuttaakseen riffin on täytynyt kestää aikaa – vain muutaman vuoden takaisia teoksia ei voi vielä puolueettomasti arvioida.
Vaikutus musiikin kenttään. Joidenkin riffien voidaan katsoa aloittaneen kokonaisen tyylisuunnan tai antaneen sille kasvot. Silloin puhutaan genren määrittävästä merkkipaalusta – esimerkiksi Nirvanan Smells Like Teen Spirit on yksi koko 90-luvun ja grungen tärkeimmistä teoksista.
Asema soittajien keskuudessa. Jotkin riffit ovat niin helppoja omaksua, että ne saavuttavat vankan aseman soitinopetuksessa ja kitarakaupassa soittimia testatessa. Urbaaniksi vitsiksi on syntynyt kehotus olla soittamatta Led Zeppelinin Stairway to Heavenia soitinkaupassa – kyse ei ole erityisen helpposoittoisesta riffistä vaan valtavan suositusta kappaleesta. Sen sijaan Deep Purplen Smoke on the Water on suosittu nimenomaan helpposoittoisuutensa vuoksi.
Tekninen luovuus. Riffin soittamista varten on saatettu kehitellä kokonaan uudentyyppinen soittotekniikka. Esimerkiksi Van Halenin Hot for Teacher -kappaleen introa varten täytyy hallita tapping-tekniikka, jonka Eddie Van Halen vei uusiin ulottuvuuksiin. Tappingiin pääset kiinni Tekniikkakoulu: tapping, sweep picking ja arpeggiot -kurssilla.
Alla olevat viisi riffiä täyttävät kaikki nämä kriteerit. Esimerkkejä ei ole listattu paremmuusjärjestykseen.
Brittiläisen Black Sabbathin Paranoidia pidetään yhtenä heavy metalin tärkeimmistä riffeistä. Jotkut katsovat sen aloittaneen kokonaisen metalligenren.
Riffi on yhtyeen kitaristin Tony Iommin käsialaa. Iommi oli menettänyt onnettomuudessa otelautakädestään sormenpäitä, mikä rajoitti hänen soittamistaan teknisesti. Riffissä etusormi toimiikin ankkurin lailla kolmea kieltä yhtä aikaa painavana barreotteena, jonka päälle soitetaan nimettömällä muut sävelet.
Koko kappaleen soittamiseen on oma kurssinsa: Soita Paranoid.
Brittiläinen Deep Purple on yksi hard rockin pioneereista. Yhtye muodostettiin vuonna 1968, ja se on edelleen aktiivinen. Alkuperäinen kitaristi Ritchie Blackmore oli taitava riffinikkari, ja häntä pidetään yhtenä legendaarisimmista kitaristeista.
Sitä, kuinka riffi tarkkaan ottaen soitetaan, on arvuuteltu pitkään. Se sisältää hienoja nyansseja, jotka monelta jäävät huomaamatta, mutta jos tarkastellaan vain riffin kantavia säveliä, siitä saa selkeän patternin.
Yksi kitaran ominaisuuksista on se, että sama melodia voidaan soittaa lukuisilla eri sormituksilla eri kohdista otelautaa. Voi olla hyvin vaikeaa kuulla, mistä kohtaa melodia on tarkalleen soitettu. Ohessa on yksi käytetyimmistä versioista.
Soittotekniikka käydään tarkasti läpi In the Style of Ritchie Blackmore -kurssilla.
Eddie Van Halen on monissa lukijaäänestyksissä valittu maailman parhaaksi kitaristiksi. Hän toimi pääasiallisena säveltäjänä ja johtohahmona yhtyeessään ja mullisti musiikillisella kekseliäisyydellään koko kitaransoiton kentän.
Van Halenia voi pitää lähes instituutiona, jonka jokaisesta kappaleesta löytyy mielenkiintoisia kitarakuvioita. Yhtä on siis vaikea nostaa ylitse muiden, mutta tähän valikoitui Ain’t Talkin’ ’Bout Love yhtyeen ensimmäiseltä albumilta vuodelta 1978.
Kappale perustuu hyvin yksinkertaiseen sointukiertoon, joka toistuu läpi koko kappaleen. Intro on rakennettu kolmen sointuarpeggion varaan, ja se on paljon soitettu myös kitaranopiskelijoiden keskuudessa.
Amerikkalaisyhtye Guns N’ Roses on yksi 80- ja 90-luvun merkittävimmistä kokoonpanoista. Yhtyeen debyyttialbumi Appetite for Destruction oli valtava menestys ja on myynyt maailmanlaajuisesti yli 30 miljoonaa kappaletta.
Moni yhtyeen kappaleista perustuu vahvoihin kitarariffeihin, jotka ovat lähtöisin kitaristi Slashilta. Hänellä on kyky säveltää monipuolisia sävelkulkuja, jotka kestävät aikaa.
Sweet Child O’ Minen intromelodia perustuu Slashin kehittämään tekniikkaharjoitukseen, josta ei ollut tarkoitus tulla kappaletta lainkaan. Muiden bändin jäsenten innostuttua melodiasta sen ympärille rakennettiin kappale, joka sisältää yhden kaikkien aikojen ikonisimmista kitarakuvioista.
Riffin soittamiseen pääset kiinni Classic Rock -biisit kitaralla -kurssilla.
Jimi Hendrix on kenties kaikkien aikojen merkittävin rock-kitaristi. Hän mullisti koko tavan soittaa sähkökitaraa niin teknisesti kuin tyylillisestikin ja on toiminut esikuvana lukemattomille muusikoille.
Hendrix syntyi 1940-luvulla Yhdysvalloissa ja aloitti soittamisen 15-vuotiaana. Hänen tyylinsä erosi valtavasti aikalaisistaan. Vaikka hänen uransa musiikin valtavirrassa kesti vain muutaman vuoden, hän jätti lähtemättömän jäljen musiikin historiaan. Hän uudisti myös kitarasoundia kehittämällä särösoundia, wah-efektin käyttöä ja äänenkierron hyödyntämistä.
Purple Haze on yksi Hendrixin tunnetuimmista kappaleista. Sitä on tituleerattu monissa yhteyksissä populaarimusiikin parhaaksi kappaleeksi, ja se sisältää bluesvivahteisen kitaraintron, joka on vakiintunut osaksi musiikkiperintöä.
Hendrixin soittotyyliä käydään läpi In the Style of Jimi Hendrix -kurssilla.
Kurssilla soitat rockin tunnetuimmat riffit läpi askel askeleelta.
Katso Classic Rock -biisit kitaralla →
Voit aloittaa ilmaisella kokeilulla.
Samuli Federley soittaa ja opettaa vauhdikasta kitarointia lapsille ja aikuisille kuudesta kahdeksaan kielellä. Näin myös Rockwayllä.
