Jos hakusessa on hieman tavallista poikkeava ukulele, niin nämä kolme voisivat olla kokeilemisen arvoisia. Kahdessa mallissa rungon muoto on eri kuin perinteinen kitarantyylinen, kun taas kolmas yhdistää rohkeasti tenori- ja baritoniukulelen ominaisuuksia.
Ohana SKB-35 on sopraanomensuurilla varustettu ukulele, jolla on kelloa muistuttava kaikukoppa.
SKB-35 on itse asiassa uudelleenpainos Lyon & Healyn (“Washburn”) 1920-luvulla valmistetusta Bell-ukulelesta. Silloin elättiin kuuminta ukulele-boomia ja eri valmistajat yrittivät saada eri keinoilla potentiaalisten asiakkaiden huomiota. Jotkut ratkaisut keskittyivät pelkästään ulkonäköön, mutta toisilla oli oikeasti vaikutus soittimen soundiin.
Ohanan SKB-35 on kokonaan kokopuusta valmistettu soitin, jossa kaula, kaikkukoppa ja talla tehdään mahongista, kun taas otelautaan valikoidaan – saatavuuden mukaan – yhden muutamasta eri jalopuulajista. Sekä tallaluuta että yläsatulaa veistetään tässä mallissa aidosta naudanluusta.
Virityskoneistot ovat Gotohin laadukkaat kopiot 1930-luvun viritystapeista.
Vaikka kellomainen koppa vaikuttaa ensisilmäyksellä ehkä hieman kömpelöltä, istuu SKB-35 kuitenkin erittäin hyvin soittajan sylissä. Kaulaprofiili on mukavan täyteläinen ja uken soitettavuus on erittäin vaivatonta.
Bell-ukulelen hieman syvempi ja pidempi antaa tälle mallille vähän tavallista sopraanoa isomman ja lämpimämmän äänen.
Kauan ennen Eddie van Halenia tai Jimi Hendrixiä maailman suurin kitarasankari oli yhdysvaltalainen muusikko nimeltään Roy Smeck (06.02.1900 – 05.04.1995). Oikeastaan herra Smeck oli uskomattoman taidokas niin monissa kielisoittimissa, että hän sai jo varhain lempinimen “The Wizard of the Strings”.
Vaikka Smeck oli suuri Martin-kitaroiden ja ukulelien ystävä, kyseinen firma ei periaatteena solminut 1920-luvulla lainkaan endorseri-sopimuksia. Kun Roy Smeck teki vuonna 1926 (!) maailman ensimmäistä musiikkivideota (“His Pastimes”), jota näytettiin yhdysvaltalaisissa elokuvateattereissa ennen Warner Brothersin ensimmäistä äänielokuvaa (“Don Juan”), chicagolainen soitinvalmistaja Harmony otti Smeckiin yhteyttä.
Koska Warnerin oman äänijärjestelmän nimi oli “Vitaphone” (lat. elävä ääni), myös Smeckin eri Harmony-nimikkosoittimien nimillä oli aina etuliite “Vita-“.
Konserttikokoinen Ohana VKC-70 on firman oma näkemys Smeckin erittäin suositusta Vita-Ukesta, jolla oli päärynänmuotoinen kaikukoppa. Alkuperäisessä Harmony-soittimessa ääniaukot olivat kaksi istuvaa hyljettä, kun taas Ohanassa aukot on vähän virtaviivaistettu.
Ohanan Vita-ukulelen kaikukoppa on tehty mahonkivanerista (sivut ja pohja), sekä kokopuisesta kuusikannesta. VKC-70:n kaula on veistetty kokopuisesta mahongista. Soittimen otelauta ja talla tehdään jalopuusta, joka näyttää testisoittimessa olevan pähkinäpuuta.
Viritystä hoitavat laadukkaat Grover-virittimet. VKC-70:n tallaluu ja satula ovat aitoa naudanluuta.
VKC-70:n soitettavuus on erittäin mukava, ja – yllättävän kyllä – pyöreä soitin myös istuu todella hyvin soittajan kehoa vasten.
En tiedä johtuuko tämä Vitan isosta kuusikannesta, mallin kopan muodosta tai sen suurista ääniaukoista, mutta Ohana VKC-70:n ääni on kauniisti hohtava, ja se kantaa erittäin hyvin. Tämän ukulelen perusluonne on hyvin eloisa, niin kuin nimeenkin sopii.
Ohanan Bari-Tenor BKT-70G on tarkoitettu soittajille, jotka haluavat pitää kiinni tenoriukulelen mensuurista ja virityksestä, mutta jotka toivovat hieman lisää baritonin isomman kopan tuomaa syvyyttä soundiin.
BKT-70G:ssä yhdistyvät tenorikaula ja -mensuuri tenoria isompaan baritoni-kaikukoppaan, ja lopputulos näyttää minikokoiselta jumbo-kitaralta.
BKT-70G:n koppa koostuu mahonkivanerisista sivuista ja pohjasta, sekä kokopuisesta kuusikannesta. Kokopuisen mahonkikaulan viritinlapa on klassisen kitaran tavoin avoin.
Ohanan otelauta ja talla vaikuttavat olevan testisoittimessa pähkinäpuuta, ja myös BKT-50G:ssä tallaluu ja yläsatula ovat naudanluuta.
BKT-70G on tämän kolmikon pramein tapaus, kiiltävän viimeistelyn ja otelaudan kauniin kukka-aiheisen upotuksen ansiosta.
Bari-Tenorin soitettavuus on erinomainen, ja soittajan sylissä tämä Ohana käyttäytyy kuin pienikokoisempi matkakitara.
Ohana BKT-70G:n volyymitaso ei ole ehkä niin paljon tavallista tenoria isompi kuin voisi olettaa, mutta etenkin low-G-virityksessä isomman kopan tuoma lisä alarekisteriin on varmasti tervetullut.
Kirjoittaja: Martin Berka
Martin Berka on kokenut pitkän linjan muusikko ja musiikkitoimittaja. Rockwayn blogista löydät muun muassa Berkan oppaita ja katsauksia klassikkosoittimista uusiin huippumusiikkitarvikkeisiin!
