Tämä testi on tehty vuonna 2021. Hinnat ja mallikohtaiset tiedot ovat testihetkeltä.
Lyhyt vastaus: Burst-tyylinen kitara tunnistetaan neljästä asiasta: mahonkirunko kaarevalla vaahterakannella ja soololovella, runkoon liimattu kaula, Gibson-tyylinen talla ja kieltenpidin sekä kaksi humbuckeria. Testin kolmesta mallista Green on perinteisin, Tokai lähimpänä alkuperäistä soundia ja LTD nykyaikaisin ja kevyin.
Les Paul Standardin tarina ja se, miksi Burst-mallista tuli legenda, on käyty läpi kirjoituksessa The Burst – Miksi Les Paul Standardista tuli legenda. Nyt on aika katsastaa kolme Burst-tyylistä kitaraa.
Aasialaisen tuotannon pienemmät kustannukset sekä uudet materiaalit ja menetelmät ovat tuoneet laadukkaita Burst-tyylisiä kitaroita myös edullisiin hintaluokkiin. Ulkonäön suhteen todellinen läpimurto oli se, kun keksittiin, miten erittäin ohuen loimuvaahteraviilun saa liimattua kaarevan kannen päälle. Sen ansiosta bookmatch-tyylisen ulkonäön saa ilman paksun loimuvaahterapalan hintaa.
Testiin saatiin kolme Burst-tyylistä kitaraa. Kaksi niistä on perinnettä kunnioittavia vintage-tyylisiä malleja (Green LP Standard Tesla VR-60 ja Tokai ALS-62), kolmas taas nykyaikaistettu näkemys aiheesta (LTD EC-256FM). Edetään aakkosjärjestyksessä.
Green Guitarsin LP Standard Tesla VR-60 on hieman syvemmästä soololovesta ja sen terävämmästä kärjestä huolimatta melko suora kopio Les Paul Standardista.
Sekä runkoon liimattu kaula että rungon takaosa on tehty mahongista, ja rungossa käytetään neljää vierekkäistä palaa. Samaa mallia saa myös perinteisellä Lemon Burst -viimeistelyllä, mutta mielestäni testisoittimen Green Burst -väritys näyttää erittäin makealta.
Spekseissä lukee, että reunalistoitettu otelauta olisi ruusupuuta, mutta minusta se näyttää kestovärjätyltä muulta puulajilta – luultavasti Green Guitarsin omalta rose maple -vaihtoehdolta. Soittimessa on 22 keskikokoista nauhaa.
Metalliosat ovat kromattuja. Virittimet ovat nykyaikaista kestorasvattua sorttia, ja KD-brändin talla on kevyesti päivitetty versio alkuperäisestä Tune-o-maticista.
Nimen loppuosa viittaa tämän version korealaisiin Tesla-humbuckereihin, ei sähköautomerkkiin. Kitarassa on kaksi seepraversiota firman vintage-henkisestä VR-60 Classic -humbuckerista. Niissä käytetään Alnico V -magneetteja ja vintage-tyylistä käämilankaa. Tallamikrofonissa on aavistuksen isompi lähtötaso kuin kaulahumbuckerissa.
Green on täysipaksuisesta rungostaan huolimatta vain aavistuksen painavampi kuin LTD, joka on testikolmikon kevyin.
Testikitaran soitettavuus on erinomainen. Vuoden 1960 kaltainen kaulaprofiili, jossa paksuutta on vain maltillisesti, istuu todella mukavasti kädessä, ja akustinen ääni kuulostaa varsin terveeltä.
Tämä oli ensimmäinen kosketukseni Tesla-mikrofoneihin, ja täytyy sanoa, että VR-60 Classic -humbuckerit kuulostavat makean raikkailta. Niiden maltillinen teho jättää putkivahvistimen esivahvistimeen mukavasti puhdasta headroomia ja soittajan plektrakädelle runsaasti dynamiikkaa. Koska kyse on sovitetusta parista, mikkien keskinäisen tasapainon löytäminen on helppoa.
Maahantuoja: Nordsound
LTD Guitars kuuluu samaan konserniin kuin ESP, E-II ja Edwards, ja se tarjoaa erittäin laajan valikoiman kitaroita ja bassoja soittajaystävälliseen hintaan.
EC-256FM on firman oma tulkinta Burst-teemasta, ja siihen on lisätty useampi nykyaikainen parannus. Runko koostuu mahongista (kolme vierekkäistä palaa), johon on liimattu loimuvaahteraviilulla koristeltu kaareva vaahterakansi. Mahonkinen takaosa on kuitenkin kolmasosan vintagea ohuempi, ja siitä löytyy kaksi mukavuusviistettä: yksi soittajan kyljelle ja toinen soololovessa vasemmalle kädelle. Testisoittimen kaunis Dark Brown Sunburst on vain yksi monista vaihtoehdoista.
Kaula on mahonkia ja siinä käytetään kolmea pitkää vierekkäistä palaa, mikä lujittaa kaulapuuta vääntymistä vastaan. Reunalistoitettu otelauta on veistetty paahdetusta jatoba-puusta, ja siihen on istutettu 22 jumbo-kokoista nauhaa.
Kromatut metalliosat näyttävät lähes samoilta kuin Green-kitarassa, mutta talla ja kieltenpidin tulevat toiselta valmistajalta (Il-Sung), ja virittimiin on painettu LTD:n logo.
Mikrofonit ovat omaa tuotantoa: sovitettu pari ESP Designed LH-150 -humbuckereita, joissa tallamikki on hieman vahvempi kuin kaulahumbucker.
Elektroniikka on virtaviivaistettu, mutta tarjoaa samalla enemmän vaihtoehtoja kuin tavallinen Gibson-kytkentä. LTD:ssä on kaksi volume-säädintä – tallamikin säädin on kieliä lähempänä – sekä yksi master tone. Tone-potikassa on nostokytkin, jolla kaksikelaiset mikrofonit saa puolitettua yksikelaisiksi.
Perinteistä ohuemman runkonsa ansiosta tämä on kolmikon kevyin soitin, joka istuu erittäin mukavasti soittajan kehoa vasten. Kaulaprofiili on positiivisessa mielessä keskiverto D, joka tuntuu enemmän nykypäivältä kuin 1950-luvun pesäpallomailat.
Ohuempi runko ei tarkoita ohuempaa akustista soundia – tämä kitara soi hyvinkin terveellä äänellä.
ESP Designed -humbuckereissa on maltillisesti tehoa ja runsaasti dynamiikkaa. Perusääni on selvästi lämpimämpi kuin esimerkiksi Tesla-humbuckereissa, mikä voi olla etu suurilla gaineilla soitettaessa. LH-150-mikkien monitahoinen ja rikas keskialue pysyy hyvin esillä myös puolitettuna.
Maahantuoja: Musamaailma
Japanilainen Tokai Guitars tuli jo 1970-luvulla tutuksi etenkin laadukkaiden Les Paul -tyylisten kitaroiden valmistajana. Nykyään firman kalliimmat mallit (LS- ja LC-mallisto) tehdään edelleen Japanissa, kun taas edullisemmat ALS- ja ALC-kitarat tehdään Tokain omassa pajassa Kiinassa.
ALS-62:n saa Goldtop-version lisäksi kolmella Burst-vaihtoehdolla. Tokain Violin Finish on firman versio alkuperäisestä cherry sunburst -viimeistelystä, kun taas Lemon Drop- ja testikitaran Honey Burst -viimeistelyissä punaisesta ei ole paljon jäljellä. Lemon Dropissa punaista ei ole lainkaan, ja Honey Burstissa kannen reunoissa on kevyt oranssi vivahde.
Testisoittimessa rungon mahonkipohja oli kaksiosainen hyvin huomaamattomalla liimasaumalla keskiviivalla. Kaareva kansi on vaahteraa, ja se on saanut ylleen loimuvaahteraviilun.
ALS- ja ALC-sarjalaisten kaulat veistetään mahongin sijaan vaahterasta. Reunalistoitettu otelauta on jatobaa, nauhoja on perinteen mukaan 22 ja niiden koko on medium. Yläsatula näyttää olevan aitoa luuta.
Virittimet ovat laadukkaita Kluson-kopioita, ja talla on vintage-tyylinen Tune-o-matic tallapaloja paikoillaan pitävällä teräslangalla.
Mikrofonivarustus koostuu kahdesta Tokai LSC-F -humbuckerista. Alkuperäisten Gibson PAF-mikkien tapaan Tokai-humbuckerit ovat keskenään spekseiltään identtisiä.
Tokai on kolmikon painavin kitara, vaikka senkin paino pysyy maltillisissa raameissa. Kaulaprofiili on lähellä vuoden 1959 Burst-mallien profiilia: täyteläinen, mutta paksuudeltaan selvästi vuoden 1958 pesäpallomailojen ja suhteellisen ohuen vuoden 1960 profiilin välimaastossa. Soitettavuus oli joka tapauksessa erinomainen.
Tokai LSC-F -mikrofonit ovat kolmikon kuumimmat mutta soundiltaan silti hyvin PAF-tyylisiä – vintagea steroideilla, kuten englanniksi sanottaisiin. Kitarasta lähtee Burst-malleille tyypillinen laajakulmasoundi. Kaulamikrofonilla on lievä taipumus antaa mikkiparista vahvempaa signaalia, kuten monessa vanhassa Burstissa, mutta säätimissä on riittävästi varaa, ettei siitä tule ongelmaa.
Maahantuoja: Musamaailma
Jos haet mahdollisimman aitoa vintage-tuntumaa ja klassista PAF-soundia, Tokai ALS-62 osuu lähimmäksi. Green on tasapainoisin ja dynaamisin, ja se jättää eniten tilaa vahvistimen omalle luonteelle. LTD taas on selkeästi modernein: ohuempi, kevyempi, viisteillä varustettu ja mikkien puolituksen ansiosta monipuolisin.
Se, miten kitaran soundista saa parhaan irti vahvistimen ja pedaalien kanssa, on oma taitonsa – siihen pureudutaan Kitarasoundien peruskurssilla.
Kirjoittaja: Martin Berka
Kitarasoundien peruskurssi käy läpi mikrofonit, säätimet ja vahvistimen yhteispelin.
Katso Kitarasoundien peruskurssi →
Voit aloittaa ilmaisella kokeilulla.
Martin Berka on kokenut pitkän linjan muusikko ja musiikkitoimittaja. Rockwayn blogista löydät muun muassa Berkan oppaita ja katsauksia klassikkosoittimista uusiin huippumusiikkitarvikkeisiin!
