Tässä kirjoituksessa esittelen klassisen kitaran eli nailonkielisen kitaran ja teräskielisen kitaran eri ominaisuudet sekä erot. Kummatkin ovat yleisesti akustisia soittimia ja erittäin suosittuja niin aloittelijoiden kuin pidemmällekin ehtineiden kitaraharrastajien parissa.
Akustisessa kitarassa on kaunis sointi ja se soveltuu hyvin myös kerrostalossa soittamiseen, sillä sen äänenvoimakkuus ei ole liian kova ja ääntä voi säädellä omalla soittokovuudella.
Akustisella kitaralla voi soittaa lähes mitä vain, mutta etenkin rock- tai heavy-tyyliset soolot eivät ole omiaan kyseiselle soittimelle – ne luonnistuvat paremmin sähkökitaralla. Akustinen kitara on hyvin monipuolinen soitin ja niitä saa hankittua kaikista hintaluokista.
Opi soittamaan akustista kitaraa helposti
Klassinen kitara eli nailonkielinen kitara tarkoittaa kitaraa, jota käytetään pääasiassa klassisessa ja latinomusiikissa, mutta joka soveltuu loistavasti muihinkin musiikin tyyleihin. Klassisen kitaran erottaa helpoiten sen kielten materiaalista. Siinä kaikki kielet ovat ytimeltään nailonia, mutta kolme matalinta eli paksuinta kieltä on päällystetty metallipunoksella.
Klassinen kitara on toiselta nimeltään siis nailonkielinen akustinen kitara.
Klassiset kitarat ovat pääsääntöisesti akustisia soittimia. Niin klassisesta kuin teräskielisestä kitarasta on tehty myös sähköinen versio, joihin on lisätty mikrofoneja. Nämä kitarat on tarkoitettu livekäyttöön, jolloin kitaran äänenvoimakkuuteen tarvitaan vahvistusta.
Klassisen kitaran rakenne on yksinkertainen. Se koostuu kolmesta pääosasta: runko (body), kaula (neck) ja lapa (headstock). Nailonkielisen kitaran rungon päältä löytyy talla, johon kielet on kiinnitetty. Kaulasta löytyvät nauhat (fret), joita vastaan kieliä painetaan, jolloin soivan kielen pituus ja taajuus muuttuvat. Kitaran lavasta löytyy virityskoneisto, jolla kitara viritetään.
Klassisen kitaran sointi perustuu jännitteeseen kitaran kannen sekä kielten paineen välillä. Kitaran kannen tulee optimaalisessa tilanteessa olla hieman kupera ja kitaran tallan tulee antaa kuperuudelle vastapaine, jotta kitaran sointi on mahdollisimman voimakas. Puun kupera muoto aiheuttaa puuhun jännityksen, joka vahvistaa sointia huomattavasti.
Klassisessa kitarassa on lämmin ja pyöreä sointi, ja sitä soitetaan pääsääntöisesti ilman plektraa sormilla näppäillen. Silti sitä on mahdollista soittaa plektralla, joka tuottaa hieman terävämmän saundin sorminäppäilyyn verrattuna.
Tämän kurssin avulla pääset alkuun akustisen kitaran soitossa: Akustisen kitaran alkeiskurssi.
Klassinen kitara on erittäin suosittu ensimmäinen kitara, sillä nailonkielet ovat paksummat ja pehmeämmät kuin teräksiset kielet. Lisäksi kitaran kaula on leveämpi ja kielet ovat kauempana toisistaan. Aloittelevalla kitaristilla on usein hankaluuksia saada sijoitettua sormiaan niin, että sormi painaa vain yhtä kieltä, ja tästä johtuen suurempi rako kielten välissä on yleensä helpottava tekijä. Aloittavan kitaristin sormet eivät myöskään ole tottuneet painamaan voimakkaasti ohutta kieltä, jolloin paksumpi ja pehmeämpi nailonkieli tekee soittamisesta huomattavasti kivuttomampaa.
On olemassa myös 1/8-kokoinen kitara, joka on risteytys ukulelesta sekä nailonkielisestä kitarasta. Tällaisia kitaroita kutsutaan nimellä guitalele. Guitalele sopii hyvin pienille lapsille, mutta se on pienen kokonsa vuoksi myös todella hyvä reissukitara.
Normaalikokoisesta klassisesta kitarasta löytyy myös kaksi pienempää versiota: ¾-kokoinen kitara sekä ½-kokoinen kitara. ¾-kokoinen kitara sopii hyvin noin 9–12-vuotiaille kitaristeille ja ½-kokoinen kitara tätä nuoremmille.
Teräskielinen kitara on akustinen soitin, jonka kielet on nimensä mukaan valmistettu teräksestä. Teräskielistä kitaraa käytetään hyvin usein pop- ja rockmusiikissa, siinä missä nailonkielinen kitara usein mielletään klassiseksi instrumentiksi.
Teräskielisessä kitarassa on voimakkaampi ja kirkkaampi ääni kuin nailonkielisessä serkussaan, ja tämän vuoksi se soveltuu hyvin bändisoittoon. Teräskielisen kitaran ääni kuuluu vahvistettuna myös sähkökitaroiden ja rumpujen yli, siinä missä nailonkielisen hiljaisempi sointi soveltuu paremmin yksin soitettavaksi.
Akustisen kitaran ääni syntyy, kun kielen värähtely siirtyy tallan kautta kitaran kanteen ja saa kannen värähtelemään. Kannen värähtely vahvistuu kitaran kaikukopassa ja ääni pääsee ulos kaikukopassa olevasta reiästä. Teräskielisiä kitaroita löytyy myös sähköisinä versioina, joissa on sisäänrakennetut mikrofonit äänen vahvistamista varten.
Tällä kurssilla harjoitellaan akustisen kitaran näppäilyä: Akustisen kitaran näppäilykurssi.
Usein teräskielinen kitara mielletään haastavaksi soittaa. Näin ei kuitenkaan voi yleistää: mikäli soitin tuntuu haastavalta soittaa, on kyse yleensä kitaran säädöistä. Jos kielet ovat liian raskaat painaa, voit vaihtaa kielet ohuempiin tai joustavampiin, jolloin soitettavuus helpottuu huomattavasti. Kielet saattavat myös olla säädetyt liian korkealle otelaudasta, jolloin niiden painamiseen tarvitaan enemmän voimaa. Kielten korkeutta voi säätää, mutta se on hyvä jättää ammattilaisten tehtäväksi – heitä löytyy jokaisesta soitinliikkeestä.
Ennen teräskielisen kitaran hankkimista kannattaa soitinta testailla kunnolla, sillä myös kitaran kaulan paksuuksissa on eroja. Mikäli kaula on liian paksu, asialle ei voi tehdä jälkikäteen mitään. Ostotilanteessa kannattaakin kiinnittää kitaran ulkoisten ominaisuuksien lisäksi huomiota nimenomaan sen soitettavuuteen. Tunnustele, että kielet ovat hyvän paksuiset ja sopivalla korkeudella ja että kaula on omaan käteen sopiva.
Teräskielisen kitaran kielillä voi vaikuttaa suuresti soittimen soitettavuuteen sekä sen sointiin. Nyrkkisääntönä voi pitää sitä, että mitä paksummat kielet, sitä voimakkaammin kitara soi, ja mitä ohuemmat kielet, sitä helpompi kieliä on painaa. Näiden kahden ääripään välillä jokaisen kitaristin on löydettävä oma optimaalinen paksuutensa. Kitaran kielten paksuudet määrittyvät ohuimman kielen mukaan, normaalisti .009 tuumasta .013 tuumaan.
Voit oheisista videoista tutustua niin nailon- kuin teräskielisenkin kitaran soittoon ja sointiin.
Paco de Lucía oli maailmankuulu espanjalainen flamencokitaristi. Tässä musiikin tyylissä käytetään nailonkielisiä kitaroita, ja Paco hallitsikin sen soiton virtuoottisesti.
Brittiläinen Eric Clapton soittaa niin sähkö- kuin akustistakin kitaraa. Hänen akustinen versionsa kappaleesta Layla on yksi hänen tunnetuimmistaan, ja siinä hän soittaa teräskielistä akustista kitaraa.
Rockwayn akustisen kitaran alkeiskurssilla soitat ensimmäiset kappaleet nopeasti.
Katso Akustisen kitaran alkeiskurssi →
Voit aloittaa ilmaisella kokeilulla.
Samuli Federley soittaa ja opettaa vauhdikasta kitarointia lapsille ja aikuisille kuudesta kahdeksaan kielellä. Näin myös Rockwayllä.
