Kun joku ukulelen kielistä on katkennut – tai jos kielisatsi on niin vanha, että kielet kuulostavat aina hieman epävireisiltä – on tullut aika vaihtaa soittimeen uudet kielet.
Ukulelekieliä on olemassa useampaa tyyppiä. Päälajit ovat Aquilan kehittämät (Super) Nylgut -kielet ja monen eri valmistajan tarjoamat fluorocarbon-kielet.
Lähes kaikki ukulelekielet ovat muovista – paitsi baritoni- ja matalan g-virityksen tenorikielet, joissa matala g-kieli on punottu metallilangalla. Vaikka eri tyyppien ja brändien välillä on pieniä eroja tuntumassa ja soundissa, tärkein valintaperuste on oman soittimen koko. Erikokoisille ukuleleille kielten paksuudet ovat nimittäin eri. Sopraanoon ei voi siis laittaa tenorikieliä ilman että soitettavuus ja intonaatio kärsivät ratkaisevasti.
Jos tenoriukulelessasi on matala g-viritys, vaihto perinteiseen korkean g:n kielisatsiin on ongelmatonta – voit yksinkertaisesti laittaa uudet kielet soittimeen. Jos taas haluat vaihtaa perinteisestä virityksestä matalaan g-viritykseen, voi hyvinkin olla että yläsatulan kieliuraa täytyy viilata leveämmäksi. Kitararakentajalta se käy muutamassa minuutissa.
Ukuleleissa on nykyään pääasiassa kaksi eri tallatyyppiä. Tässä on perinteinen solmutalla sopraanomallissa.
Tässä tenoriukulelessa on nykyaikainen silmukkatalla, joka on lainattu klassisista kitaroista.
Löysään kielet kätevällä kieliveivillä, joka on nopeampi tapa kuin viritinnuppien kääntäminen sormin.
Katkaisen löysät kielet saksilla, koska puolitetut kielet on minusta helpompi irrottaa tallasta ja viritinkoneistosta.
Solmutalloissa kielenpätkä työnnetään kaulasta poispäin niin, että kielen solmu tulee näkyviin. Ota kiinni solmusta ja vedä kieli ulos.
Silmukkatallan kanssa kielenpätkä työnnetään kaulasta poispäin samalla, kun toisella kädellä yritetään löysätä kielen silmukkaa.
Kielten poistaminen virityskoneiston tapeista on helppoa.
Avaa uusi kielipakkaus ja varmista, että tiedät mikä kieli on mikä. Jotkut brändit merkitsevät kielet värikoodeilla, joko värittämällä tai – niin kuin tässä kuvassa – pienillä tarroilla. Toiset kielet on nimetty joko sävelkorkeuden tai järjestysnumeron mukaan.
Kieli numero yksi on aina se kieli, joka on lähimpänä soittajan jalkoja: sopraanoissa, konserteissa ja tenoreissa se on a-kieli, baritoneissa ykköskieli on e-kieli.
Solmutallan kanssa kielen toiseen päähän tehdään yksinkertaisesti riittävän iso solmu, jotta kieli pysyy turvallisesti omassa kolossaan. Etenkin g- ja a-kielten kanssa laittaisin aina vähintään tuplasolmun, koska kieli on niin ohut.
Seuraavaksi kieli vedetään kaulaa päin niin, että solmu asettuu nätisti ja tukevasti omaan koloonsa tallassa.
Silmukkatalloissa uuden kielen laittaminen aloitetaan työntämällä kielen toinen pää kaulasta päin tallan läpi.
Silmukkatallassa tallan läpi työnnetystä pätkästä tehdään silmukka, joka pitää kielen paikoillaan. Se menee näin: viedään ensin vapaa pätkä kaulaa päin menevän osan alta ympäri, jonka jälkeen pätkä kierretään pari kolme kierrosta itsensä ympäri. Tämän jälkeen toinen käsi pitää pätkästä kiinni, samalla kun toinen käsi vetää kaulaan päin menevästä pitkästä osasta. Silmukan pitäisi nyt olla kirestä tallaan kiinnitetty.
Viritinlavan päässä kieli pujotetaan viritintapin läpi.
Mielestäni kieli kannattaa aina lukita itseensä: vedä vapaa kielenpätkä ensin otelaudasta poispäin, vie se alhaalta tappiin menevän osan ohi ja sitten ylös. Pätkästä kannattaa pitää virittessä kiinni ainakin siihen asti, kunnes viritystapilla on puoli kierrosta uutta kieltä.
Kun kieli on viritetty lähes oikealle sävelkorkeudelle, ylijäävän osan saa leikata pois. Myös tallan takana olevat ylipitkät pätkät voi leikata poikki, kun kaikki kielet on viritetty.
Tältä kielten pitäisi näyttää viritystappien ympärillä: ensimmäinen kierros on ylin, ja jokainen seuraava kohdistuu siististi sen alle.
Kuten kaikissa nailonkielisissä soittimissa, myös ukulelessa kestää tuskallisen kauan ennen kuin kielet asettuvat pysyvästi vireeseen. Prosessia voi nopeuttaa venyttämällä upouusia kieliä. Pidä kieli silloin alas painettuna ensimmäisen nauhan kohdalta, ettei se hyppää ulos yläsatulan urasta.
Venytä ensin jokaista kieltä pari kolme kertaa ja viritä soitin uudelleen. Toista sama viidestä kymmeneen kertaa ennen kuin soitat ensimmäisen kappaleen. Tästä huolimatta voi kestää reilun viikon, ennen kuin soitin pitää vireensä hyvin.
Valmista tuli.
Kirjoittaja: Martin Berka
Jos ukulele on sinulle uusi soitin, aloita tästä: Ukulelen alkeet.
Alkeiskurssi vie sinut ensimmäisistä soinnuista kokonaisiin kappaleisiin.
Voit aloittaa ilmaisella kokeilulla.
Martin Berka on kokenut pitkän linjan muusikko ja musiikkitoimittaja. Rockwayn blogista löydät muun muassa Berkan oppaita ja katsauksia klassikkosoittimista uusiin huippumusiikkitarvikkeisiin!
