Moni on aloittanut uuden vuoden tehden itselleen itselleen perinteisen uuden vuoden lupauksen. Tämä voi koskea myös kitaransoittoa, jolloin luvataan itselleen harjoitella enemmän, ottaa haltuun jokin tietty tekniikka tai kappale tai ylipäätään yrittää tulla paremmaksi soittajaksi.
On erittäin hyvä tehdä tällaisia lupauksia itselle ja monessa tapauksessa se saattaakin toimia ja tavoite täyttyä. Myös monessa tapauksessa tapauksessa lupaus jää tyhjäksi eikä sen toteutus aina onnistu. Tämä saattaa tuntua pettymykseltä ja alentaa motivaatiota harjoitella edelleen.
Syynä lupauksen toteutumatta jäämiselle ei välttämättä ole oma laiskuus tai tavoitteen vaativuus. Monesti tehdään lupaus mutta sitä varten ei laadita tarkkaa suunnitelmaa, jolla tavoitteeseen pääsee. Pelkkä ajatus enemmän treenaamisesta jää helposti pintapuoliseksi eikä treenaamisen sisältöön keskitytä yksityiskohtaisesti.
On olemassa kahdenlaista treenausta: fiksua treenaamista sekä sanotaan että ei niin fiksua treenaamista. Omassa soittohistoriassa on tehnyt kumpaakin ja niiden tuomat tuloserot ovat valtavat. Nuorena saatoin treenata päivässä jopa kahdeksan tuntia koska kuulin, että eräät ylöspäin katsomani esikuvanikin olivat niin tehneet. Toki suunnittelin jossain määrin treenaukseni mutta monessa tapauksessa harjoittelu oli oman pään lyömistä seinään.
Saatoin tahkota samaa harjoitusta kaksi tuntia putkeen koska ajattelin, että suuri määrä on yhtä kuin laatu. Jälkeen päin opin, että laatu korvaa määrän. Harjoittelin tiettyjä harjoituksia kovasti, koska ne tuntuivat haastavilta ja halusin päästä niissä tiettyyn tavoitteeseen. Sen sijaan että olisin vain soittanut niitä tunnista toiseen ja kuukaudesta toiseen, olisi pitänyt keskittyä siihen, miksi ne tuntuivat oikeastaan niin vaikeilta. Omaa soittotekniikkaa tulisi analysoida ja löytää siitä syitä siihen, miksi jokin asia ei suju. Pelkkä kova harjoittelu ei riitä vaan pitää osata tulkita, mikä omassa soitossa oikeastaan mättää ja mikä estää kehityksen tapahtumisen.
Tutustu plektratekniikkaan tällä kurssilla.
Esimerkiksi omassa vuoropikkaustekniikassani oli tuolloin haasteita. Mikäli soittotekniikka ei ole optimaalinen kyseisen asian soittamiselle ei se välttämättä harjoittelun myös parane vaan siihen täytyy tehdä muutoksia. En tiennyt, että plektralla tulisi lyödä kieleen noin 45-asteen kulmassa ja että soittotatsin tulee olla kevyt ja liikkeen pieni, joka lähtee ranteesta. Kun pikkaat kielen pintaa pitkin ei synny vastusta, joka tapahtuu jos plektra ns. uppoaa syvälle kielten väliin.
Tässä kirjoituksessa avataan hyvän treenisuunnitelman tekemistä.
Kun lopulta ymmärsin mikä soittossani mättää, aloin tekemään siihen muutoksia. Näiden muutosten myöstä tuloksia tapahtui muutamassa kuukaudessa enemmän kuin viimeisten muutaman vuoden aikana. Oli suuri haaste myöntää itselle, että soitossani oli teknistä vikaa. Tämä tietenkin tuntui siltä, että itsessä oli jotain vikaan. Kyse ei kuitenkaan ole siitä. Mikäli ei voi tunnistaa tai myöntää soitossaan olevia vikoja tai puutteita, ei niitä myöskään voi korjata. Jälkikäteen voin sanoa, että alkuun tämän myöntäminen oli tuskaisaa ja tuntui siltä, että taantui soitossa useita vuosia. Kuitenkin siinä kävi niin, että uusien soittotapojen omaksuminen kävi yllättävän nopeasti, noin muutamassa kuukaudessa homma alkoi taas luistamaan ja aivan uudella tyylillä.
Treenauksessa voi saada pieniä tuloksia yhdenkin päivän aikana ja viikossa tulokset olivat jo tuntuvia. Tajusin, että asioita voi yli-treenata, joka ei johda eteenpäin vaan saattaa jopa olla haitallista. Siinä voi kehittää itselleen rasitusvammoja tai opettaa omalle motoriikalle raskasta soittoa tai muuten haitallisia tapoja.
Pyri pitämään soitto kevyenä ja kummankin käden osalta. Moni oppilaistani käyttää esimerkiksi otelautakädessä liikaa painetta painaessaan kieltä otelautaa vasten. Tämä kangistaa sormia ja rasittaa kättä ei auta soiton sujuvuudessa. Voit kokeilla mikä on pienin määrä voimaa, mitä tarvitaan kielen painamiseen, jotta sävel soi. Pyri soittamaan aina tällä tatsilla ja voit edesauttaa otelautakäden työskentelyä tarkastamalla, etteivät kielten action eli korkeus ole liian suuri mitattuna otelaudasta. Älä myöskään käytä liian paksua kielisettiä. Soiton ei tarvitse tuntua vaikealta ja voit edesauttaa sitä säätämällä kitaran optimaalisiin mittoihin.
Tee tarvittavat tarkistukset myös plektrakädelle. Pikatessa plektran tulisi osua kieleen noin 45 asteen kulmassa. Tällöin plektra ei jumiudu kieleen vaan luistaa sen läpi mahdollisimman helposti. Lepuuta rannetta tallan päällä, jolloin saat aktivoitua ranteen edestakaisen liikkeen ilman, että joudut käyttämään pikkaukseen kyynärpäätä. Pyri soittamaan plektran kärjellä kielen pintaa pitkin, jolloin vastusta syntyy mahdollisimman vähän plektran osuessa kieleen. Mitä pienempää liike on, sitä enemmän säästät energiaa ja helpommalta soitto tuntuu.
Harjoittelussa soita selkeitä harjoituksia, jotka tukevat sinua tavoitteeseesi pääsyä. Voit jakaa tunnin harjoittelusession neljään vartin pätkään, joissa kussakin harjoittelet intensiivisesti yhtä tiettyä asiaan. Esimerkiksi ensimmäisen vartin aikana voit harjoitella kahta erilaista legatoharjoituksta, toisen vartin aikana voit tehdä kahta eri vuoropikkaustreeniä, kolmannen vartin aikana voit harjoitella jonkin tietyn kappaleen ensimmäistä osaa ja viimeinen osio voi olla improvisoinnin treenausta.
Muista että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Puutteet tai virheet omassa tekniikassa eivät ole huono asia, vaan ne ainoastaan kertovat sen, että nämä asiat ovat korjattava. Näitä asioita löytyy aina niihin keskittyminen tekee sinusta paremman soittajan.
-Samuli
Samuli Federley soittaa ja opettaa vauhdikasta kitarointia lapsille ja aikuisille kuudesta kahdeksaan kielellä. Näin myös Rockwayllä.
