Soiton tarkkuudella voidaan tarkoittaa montaa eri asiaa. Voidaan puhua rytmisestä tarkkuudesta, jolloin soittaja pystyy ajoittamaan oman soittonsa tarkasti esimerkiksi metronomin tai rumpalin soiton mukaan. Tällöin puhutaan hyvä taimista (timestä), jolloin soitto ei ns. laahaa tempon perässä eikä myös kiilaa rytmisesti edellä. Etenkin studiotyössä on helppo havaita soiton rytminen tarkkuus kun soittoa voidaan analysoida iskun tarkkuudella suhteessa kappaleen tempoon.
Tarkkuus voi myös tarkoittaa teknistä puhtautta, jolloin kitaristin kumpikin käsi toimii saumattomasti synkronissa. Tämä kahden käden välinen yhteispeli onkin kitaransoiton kulmakiviä, jota voi harjoittaa koko soittoiän. Käsien välinen synkronisaatio harjaantuu koko ajan kun soitetaan mitä tahansa. Ainoastaan soinnuilla säestettäessä otelautakäsi pääsee synkronisaation kannalta helpommalla kun otelaudalla pidetään sointuotetta pohjassa plektrakäden tehden suurimman osan soitosta.
Sen sijaan melodisessa ja solistisessa soitossa käsien välinen yhteispeli on koetuksella koko ajan kun jokainen nuotti soitetaan kahdella kädellä; otelaudalla sävel painetaan yhdellä sormella samaan aikaan kun se pikataan toisella kädellä plektralla. On olemassa haastavia juuri tätä varten kehitettyjä harjoituksia, jotka kehittävät kummankin käden välistä toimintaa. Toisinaan kuitenkin epätarkkuutta saattaa harjoituksista huolimatta olla havaittavissa, jolloin voi olla syytä keskittyä yksitellen kumpaankin käteen kerrallaan.
Omassa soittohistoriassani on toisinaan käynyt niin, että tunnen esimerkiksi jonkin kitarafraasin kohdalla jonkin olevan pielessä. Soitan fraasia hitaasti ja tarkasti enkä osaa havaita missä ongelma piilee. Näen, että painan oikeat sävelet oikeaan aikaan ja myös plektrakäsi tuntuu toimivan niin kuin kuuluu. Toisinaan soitossa saattaa ajautua umpikujaan, jolloin voi olla vaikea havaita missä omassa soitossa vika piilee. Soittaja on osittain sokea ja kuuro omalle tekemiselleen eikä osaa asettua objektiiviseen asemaan oman soittonsa suhteen.
Vuosien opiskelun ja muiden soittajien treenitapojen havainnoinnin jälkeen olen oppinut, että kun yleensä kitaristit soittavat suurimman osan ajastaan pitäen kummankin käden aktiivisena. Tällöin ei tule keskityttyä erikseen vain toiseen käteen, jolloin se tekniikan voi hioa tarkasti kuntoon. Tätä metodia käyttävät mm. rumpalit ja pianistit. Ensin harjoitellaan vain yhden raajan toiminta ja kun se on kunnossa lisätään peliin toinenkin raaja ja rumpalien tapauksessa tähän lisätään usein kolmas ja neljäskin raaja.
Se että soitossa on aina mukana myös otelautakäsi, haittaa hieman täydellistä keskittymistä vain plektrakäden toimintaan. Kun aloin harjoittelemaan ongelmallisiksi mieltämiäni fraaseja vain plektrakädellä huomasin, että plektrakäden liikeradassa saattoi olla jotain pielessä. Nyt saatoin keskittyä siihen täysvaltaisesti ja pian olinkin saanut ongelman korjattua. Kun olin aina pitänyt otelautakäden mukana en ollut havainnut näitä pienen pieniä liikkeitä, jotka vaikuttivat käsien väliseen synkroniin saaden kuulostamaan huonolta.
Tarjoan seuraavaksi muutamat selkeät harjoitukset, joilla voit harjoittaa oikean käden soittotarkkuutta. Usein kun otelautakäsi on soitossa mukana, antaa se vähän anteeksi plektrakäden tekemille pienille virheille. Nyt kun sitä ei ole mukana on helpompi havaita plektrakäden todellinen luonne. Harjoituksissa pidetään kaikki kielet dempattuina eli sammutettuina otelautakädellä. Pidä sormia kevyesti kielten päällä niin, että kielet sammuvat eivätkä tuota soivaa säveltä.
Voit tutustua plektratekniikkaan tarkasti tällä kurssilla.
Ensimmäisessä harjoituksessa soitetaan neljä säveltä jokaista kielten kohden. Plektrakäsi käyttää vuoropikkausta, jossa plektralla soitetaan vuorotellen alas- ja ylöslyöntejä. Jokaisella kielellä soitetaan siis alas-ylös-alas-ylös, jolloin kukin kieli alkaa alaslyönnillä.
Voit harjoitella vuoropikkausta tällä kurssilla.
Pidä soiton rytmi koko ajan tasaisena. Voit käyttää apuna metronimia, jolloin metronimin isku tulee jokaisen kielen ensimmäisen sävelen kohdalle. Kannattaa aloittaa hyvin hitaasta temposta kuten 60bpm. Keskity siihen, että plektran liike pysyy pienenä eikä se osu muihinkin kuin soitettavaan kieleen. Pyri pitämään kielenvaihto rentona ja soittamaan se niin, ettei se vaikuta soittorytmiin. Voit hieman painottaa eli aksentoida jokaisen kielen ensimmäistä plektraniskua, jolloin se rytmittää soittoa ja usein selkeyttää kielenvaihtoa.
Toisessa harjoituksessa soitetaan jokaisella kielellä kolme plektran iskua. Parittomat sävelmäärät kuten kolmoset eli triolit ovat haastavampia pikata plektralla, sillä joka toinen kieli alkaa alaslyönnillä ja joka toinen ylöslyönnillä. Kun käytössä on vuoropikkaus niin ensimmäinen pikataan alas-ylös-alas, jolloin seuraava kieli pikataan ylös-alas-ylös. Tämä patterni toistuu koko ajan kahden kielen välein. Ole siis hyvin tarkkana, että plektran liike pysyy edestakaisena eikä mene sekaisin kesken harjoituksen soittamista.
Voit luoda kiintopisteitä kielten ensimmäisistä sävelistä, jotka kun saat soitettua oikean suuntaisella iskulla, tiedät että harjoitus sujuu oikein. Tiedosta siis, että alin e-kieli alkaa alaslyönnillä, a-kieli ylös-, d- kieli alas-, g-kieli ylös-, b-kieli alas- ja e-kieli ylöslyönneillä. Tämä harjoitus on monelle haastava vaikkei edes otelautakäsi ole mukana. Se osoittaa hyvin sen, että tällöin plektrakäden kanssa on harjoiteltavaa.
Kolmannessa harjoituksessa kieltä kohden soitetaan kaksi plektraniskua. Vaikka toisin voisi luulla, usein kun iskumäärä vähenee sen haastavammaksi soitto muuttuu. Tämä johtuu siitä, että plektrakäsi joutuu tekemään enemmän liikettä koska kielet vaihtuvat tiuhempaan tahtiin. Vaikka liikkeen määrä lisääntyykin niin pyri pitämään käden liike mahdollisimman pienenä.
Kukin kieli soitetaan alas- ja ylöslyönnillä, jolloin aina uusi kieli alkaa plektran alaslyönnillä. Taas kerran voit keskittyä näin kielten ensimmäisiin säveliin, jolloin toinen isku tulee lähes itsestään. Soita harjoitusta aluksi hyvin hitaasti ja pidä soiton rytmi tasaisena. Usein on hyvin haastavaa soittaa harjoitus nopeasti mutta myös erittäin hitaasti soittaminen on vaikeaa etenkin soiton timen osalta. Kokeile soittaa harjoitus esimerkiksi tempoon 50bpm, jolloin jokaista metronominiskua kohden soitetaan kaksi säveltä.
Viimeisessä harjoituksessa soitetaan vain yksi plektranisku kieltä kohden ja rytmisesti niin, että metronomin iskua kohden soitetaan kaksi säveltä. Tässä plektrakäsi joutuu tekemään erittäin paljon töitä koska kieli vaihtuu jokaisen iskun jälkeen. Usein haastavissa fraaseissa monella soittajalla on tapana jännittää kättä. Pyri siis pitämään käsi mahdollisimman rentona ja liike pienenä. Käytössä on koko ajan vuoropikkaus ja ole tarkkana, ettet soita vahingossa vierekkäisiä kieliä samansuuntaisella plektraniskulla.
Voit myös rytmittää tämän saman harjoituksen toisella tavalla. Edellä harjoitus soitettiin niin, että metronomin iskua kohden soitettiin kaksi säveltä. Sama harjoitus voidaan rytmittää myös niin, että metronomin iskua kohden soitetaan kolme säveltä eli trioli. Tämä tekee sen soittamisesta eri tuntuista ja hallitset sen kokonaisvaltaisemmin kun pystyt rytmittämään se eri tavoin.
Lisäsin ohuimmalle kielelle ohuimmalle kielelle yhden iskun, joka tekee harjoituksen rytmittämisestä loogisempaa.
Voit soveltaa tätä metodia minkä tahansa asian soittamiseen. Voit pudottaa otelautakäden soitosta ulos, jolloin voit keskittyä täysin plektrakäden toimintana. Kun tämä alkaa tuntua luontevalta voit ottaa otelautakäden takaisin mukaan.
Hyviä treenihetkiä!
-Samuli
Samuli Federley soittaa ja opettaa vauhdikasta kitarointia lapsille ja aikuisille kuudesta kahdeksaan kielellä. Näin myös Rockwayllä.
