Ruotsalaisella Hagströmilla on tänä vuonna tuplajuhlavuosi. Vuonna 1925 Albin Hagströmin perustama yritys alkoi haitarien maahantuontia – alussa Saksasta ja hieman myöhemmin Italiasta. Vuodesta 1932 Hagström valmisti omia soittimia Ruotsissa.
Hagström myös tajusi hyvin varhain, että Rock ’n’ Roll -musiikista oli tulossa pidempiaikainen ilmiö, ja firma aloitti jo vuonna 1958 sähkökitaroiden valmistamista. Hagströmin sähkökitarat saivat nopeasti vankan jalansijan, etenkin Euroopassa, laadukkaina ja edullisina vaihtoehtoina US-soittimille. Osa kitaroista myytiin esimerkiksi Yhdysvalloissa ja Briteissä myös toisilla brändinimeillä (mm. Kent ja Goya). 1960-luvulla firma myös valmisti osia toisille brändeille – esimerkiksi Guild käytti monissa lankkukitaroissaan ruotsalaisia vibratalloja.
Kuuskytluvun huippukohta tuli Hagströmille varmasti vuonna 1965 julkaistun Viking-malliston myötä, kun Elvis Presley käytti punaisen version puoliakustisesta ruotsalaiskitarasta “Elvis ’68 Comeback Special” -ohjelmassa.
Firman itse kehitetty kahdeksankielinen basso – Hagström H8 – taas oli Jimi Hendrixin ja Frank Zappan käytössä 1960/70-luvun taiteessa.
Hagström Guitars on edelleen vahva kitaramerkki laajalla valikoimalla sähkö- ja akustisia kitaroita, sekä sähköbassoja.
Uudet Adina- ja Megin-kitarat näyttävät, että Hagström Guitarsin katse on kohdistettu, firman värikkäästä historiastaan huolimatta, aina myös tulevaisuuteen.
Hagströmin Adina on ruuvikaulainen sähkökitara hyvin omintakeisella rungon muodolla, joka istuu jossain Fender Telecasterin ja Gibson (non-reverse) Firebirdin välimaastossa.
Adinan runko on veistetty mahongista ja burst-värivaihtoehdoissa näkyy sen etupuolella myös loimuvaahterainen kansi/viilu. Rungosta löytyy “mukavuusviisteet” etureunalla (plektrakädelle) ja takareunalla soittajan rintakehälle/mahalle.
Tämän Hagströmin ruuvikaula on kanadalaista vuorivaahteraa. Kaulan uumeniin on upotettu firman kuuluisa H-Expander-kaularauta, joka istuu kaulan puussa paljon tiukemmin kuin perinteiset kaularaudat. H-Expander lisää Hagströmin mukaan soinnin kestoa firman kitaroille.
Hagström on jo pitkään käyttänyt keinotekoista eebenpuuta soittimiensa otelaudoissa. Koivusta ja hartsista kehitetty komposiitti on nimeltään Resinator. Reunalistoitettuun otelautaan on siististi asennettu 22 medium-jumbo kokoista nauhaa, sekä firman perinteiset isot otemerkit.
Hardware-osasto koostuu Adinassa laadukkaista suljetuista Hagström-virittimistä, sekä vankasta, mutta täysin säädettävästä wraparound-tallasta.
Tämä kitaramalli tarjoaa soittajalle kaulamikiksi yksikelaisen Hagström P50 -mikrofonin, kun taas tallan lähelle on sijoitettu Hagström Custom 60 -humbucker. Mikrofonien signaaliin voi vaikuttaa kolmiasentoisella vipukytkimellä, sekä volume- ja tone-säätimillä. Tone-säätimestä löytyy lisäksi vielä nostokytkin, jolla tallahumbuckeria voi puolittaa.
Käytössä Hagström Adinan omintakeinen runko edesauttaa tämän mallin loistavaa balanssia hihnassa, vaikka testiyksilö oli pikkasen painavampi, kun mitä odottelin. Adinan hyvä nauhatyö, perinteistä isommat nauhat, sekä otelaudan maltillinen kaarevuus (radius: 15 tuumaa) tekevät nopeista juoksuista ja isoista bendauksista erittäin vaivatonta ja tarkkaa. Kaulan profiili on mukavantuntuinen keskiverto-D.
Vaikka Adina-mallin mikit ovat vintagea hieman kuumempia, soi kitara kuitenkin kauniin dynaamisesti ja kirkkaasti. Puolitettunakin tallamikin volyymitaso on hyvässä tasapainossa kaulamikin kanssa.
Minun mielestäni Hagström Adina on erittäin onnistunut nykyaikainen sähkökitara.
Hagströmin Megin on tästä kaksikosta selvästi se perinteisempi luomus, joka pohjautuu näkyvästi Gibson Doublecut Les Paul Specialiin, vaikka Meginin runko onkin reunalistoitettu ja sen sarvet esikuvaan nähden kauniimmat. Tärkein ero vanhan Gibsonin ja uuden Hagström Meginin välillä on kuitenkin Meginin pitkä Fender-tyylinen mensuuri (25,5 tuumaa/64,8 cm).
Megin on liimakaulainen kitara, jolla on mahonkikaula, sekä etupuolella tasakanttinen mahonkirunko. Rungon takapuoleen on lisätty käyttömukavuutta parantava “mahaviiste”. Malli on tällä hetkellä saatavilla neljässä eri värissä – musta, turkoosi, kermanvaalea, sekä silverburst. Mustissa ja kermanvärisissä Megineissa pleksi on kilpikonnanvärinen, kun taas silverbursteissa ja turkooseissa kitaroissa pleksi on musta.
Kun kyse on kerran Hagström-mallista, myös Meginin kaulaan on asennettu firman H-Expander-kaularauta, ja otelauta on tehty Resinator-komposiitista. Nauhoja löytyy 22 kappaletta, ja niiden koko on tässäkin medium-jumbo.
Myös virittimet ja talla ovat samoja kuin Adina-kitarassa – suljetut Hagström-koneistot ja wraparound-talla.
Megin on varustettu kahdella Hagström 62 Custom -humbuckerilla, joilla on edessä avoimet kromatut metallikannet. Kytkin- ja säädinosasto on perinteinen ja looginen – volume ja tone, sekä kolmiasentoinen vipukytkin kauniilla Hagström-metallikärjellä.
Suhteellisen lyhyen bassosarven vuoksi Hagström Megin on hyvin lievästi kaulanpainoinen, mikä ei käytännössä häiritse menoa lainkaan. Meginin kaula tuntuu miltei identtisiltä Adina-mallin kanssa – pyöreä, muttei liian paksu kaulaprofiili, sekä salamannopea otelaudan tuntuma.
Hagström Megin -mallin mikrofonit ovat pikkasen vintagea kuumimmat, mutta ne kuulostavat erittäin hyviltä. Megin soi hyvinkin kauniisti, minkä ansiosta kitara sopii genreen kuin genreen.
Megin on minusta loistava lisäys Hagströmin sähkökitaroiden katraan. Onneksi olkoon satavuotiaalle Hagströmille!
Kirjoittaja: Martin Berka
Martin Berka on kokenut pitkän linjan muusikko ja musiikkitoimittaja. Rockwayn blogista löydät muun muassa Berkan oppaita ja katsauksia klassikkosoittimista uusiin huippumusiikkitarvikkeisiin!
