Tässä blogissa tutustumme moneen soittouran alkutaipaleella askarruttavaan aiheeseen: kitaran rakenteeseen.
Tavoitteena on saada nopeasti pintapuolinen käsitys kitaran fysiikasta, joka saattaa auttaa hyvän ostopäätöksen tekemisessä.
Ensimmäistä kitaraa ostettaessa soitinliikkeen myyjä esittelee usein kunkin soittimen eri ominaisuuksia, jotka kuitenkin saattavat aiheeseen perehtymättömälle olla kuin vierasta kieltä. Sähkökitaralla on lukuisia uniikkeja ominaisuuksia, jotka saavat soittimen ulkonäön lisäksi tuntumaan sekä kuulostamaan hyvinkin erilaiselta.
Valmistusmateriaalit kuten kitaran rungossa ja otelaudassa käytettävät puuvaihtoehdot vaikuttavat kitaran sointiin. Eri puulajeilla on erilaiset ominaisuudet, jotka tuovat sointiin esimerkiksi kirkkautta tai tummuutta.
Nämä vivahteet oppii erottamaan ajan kanssa, kun soittouraa on jo pidemmälti takana. Suuremmat sävyerot syntyvät enemmän kitarassa käytettävän elektroniikan myötä. Kenties suurin kitaran äänenlaatuun vaikuttava asia ovat sen mikrofonit. Sen lisäksi soitettavuuteen vaikuttavat nauhojen korkeus, talla, kielten eri ominaisuudet sekä virittimet.
Mikäli valitsee halvimman mahdollisen soittimen, kaikkien edellä mainittujen ominaisuuksien laadusta on tingitty, mikä saattaa tehdä soittokokemuksesta epämieluisan. Kuitenkaan ei tarvitse maksaa paljoakaan enempää, jotta esimerkiksi virittimien laatu kohenee huomattavasti.
Tarkastellaan perinteistä Stratocaster-mallista sähkökitaraa sen osien kautta.
Stratocasterissa on perinteinen synkronoitu vibratalla, jota on mahdollista liikutella vibrakammen avulla. Kampi laskee virettä kallistamalla kitaran tallaa, ja sitä käytetään lähinnä sointujen sävyttämiseen. Tallatyyppi vaikuttaa myös kitaran kielten vaihdon helppouteen. Kieli työnnetään kitaran rungon ja tallan läpi, eikä sen tekeminen vaadi erikoistyökaluja.
Sen sijaan jos käyttää niin sanottua kelluvaa tallaa, tarvitaan kielten vaihtamiseen kuusiokoloavainta. Kelluvan tallan yhteydessä käytetään yleensä myös satulan kohdalla kielilukkoja, jotka täytyy avata kielten vaihdon yhteydessä. Tämä hidastaa toimenpidettä huomattavasti, mutta lopputuloksena lukot pitävät vireen paremmin.
Vireen pitävyyteen vaikuttaa eniten kitaran virityskoneisto. Mekaniikaltaan ne ovat pääpiirteittäin samanlaisia. Mikäli viritin antaa periksi soiton yhteydessä, aiheuttaa se vireen alenemisen. Virittimien hyvä laatu onkin ensisijaisen tärkeää miellyttävän soittokokemuksen saavuttamiseksi. Mikäli kitaraa joutuu koko ajan virittämään, vie se aikaa ensisijaiselta toiminnalta. Epävireinen kitara ei myöskään kuulosta hyvältä ja saa soiton tuntumaan epämiellyttävältä.
Stratocaster-mallisessa sähkökitarassa on yleensä kolme yksikelaista mikrofonia. Ne tuottavat hyvin omanlaisensa äänenvärin. Puhutaankin niin sanotusta strato-saundista, jota on vaikea jäljitellä muilla soittimilla.
Kitaramikrofonit jaetaan neljään ryhmään: yksikelaiset, P-90, humbuckerit ja aktiivimikrofonit.
Stratocastereissa käytetään yksikelaisia mikrofoneja, jotka tuottavat kirkkaan ja terävän soundin. Sähkökitaroissa käytetään perinteisesti sähkömagneettisia mikrofoneja. Sähkömagneettisen mikrofonin ja tavallisen mikrofonin ero on se, että sähkömagneettinen mikrofoni on herkkä soivan kitarankielen aiheuttamalle magneettiselle värähtelylle akustisten ääniaaltojen sijaan. Kun kieliä näppäillään, ne värähtelevät, jolloin mikrofonien magneettikenttäkin alkaa värähdellä samalla taajuudella. Tämä värähtely muodostaa mikrofonin kelaan hyvin heikon sähkövirran eli signaalin. Tämä pieni signaali kulkee kitaran läpi vahvistimeen, jossa sitä vahvistetaan niin suureksi, että kaiutin kykenee tuottamaan kuultavaa ääntä.
Mikrofoneista on aina yksi kerrallaan päällä tai niiden yhdistelmiä. Mikrofoneja ohjataan omalla kytkimellään, joka on joko kolmi- tai viisiasentoinen. Lähimpänä kaulaa oleva mikrofoni tuottaa tumman ja lämpimän saundin ja tallan lähellä oleva sen sijaan kirkkaan ja terävän saundin.
Äänenväriä voi myös säätää tone-säätimillä. Stratocasterista löytyy kaksi tone-säädintä, jotka toimivat eri mikrofoneille. Niillä voi säätää äänenväriä kirkkaaksi tai tummaksi, jolloin eri taajuudet korostuvat tai vähenevät. Näiden lisäksi jokaisessa kitarassa on oma äänenvoimakkuuden eli volume-säädin. Sillä voi säätää äänenvoimakkuutta, joka myös vaikuttaa etenkin särötetyn saundin äänenväriin.
Eiköhän aloiteta soittamaan: Soittamaan sähkökitaraa.
Stratocaster on loistava yleiskitara niin aloittelijalle kuin kokeneellekin soittajalle. Se on monipuolinen kitara ja sopii hyvin miltei mihin musiikin tyyliin tahansa. Niitä löytyy eri valmistajilta sekä eri hintaluokista. Ne ovat usein melko kevyitä ja istuvat syliin hyvin. Silti näissäkin on yksilöeroja, ja kannattaa viettää kaupassa niiden kanssa aikaa, kunnes löytää itselleen kaikin puolin oikeanoloisen soittimen.
-Samuli
Rockwayn alkeiskurssilla pääset soittamaan heti, kun soitin on valittu.
Katso Sähkökitaran alkeiskurssi →
Voit aloittaa ilmaisella kokeilulla.
Samuli Federley soittaa ja opettaa vauhdikasta kitarointia lapsille ja aikuisille kuudesta kahdeksaan kielellä. Näin myös Rockwayllä.
