Vaikka eteläkorealainen valmistaja Sire Revolution on vielä melko uusi tulokas, ovat brändin Marcus Miller -bassot ja Larry Carlton -kitaramallit tehneet aikamoisen vaikutuksen muusikoiden keskuudessa. Sire nimittäin onnistuu tarjoamaan monia ominaisuuksia keskihintaisissa soittimissa, joita on tavallisesti löydetty vasta huomattavasti kalliimmista soittimista. Tärkeimmät niistä ovat lämpökäsitellyn vaahteran käyttöä kaulan ja otelaudan materiaalina, hyvin siisti nauhatyön toteutus, sekä huolellisesti pyöriteltyjä otelaudan reunoja.
Bassistilegendan Marcus Millerin nimeä liitetään tavallisesti Jazz Bass -tyylisiin -soittimiin, mutta Siren valikoimasta löytyy myös useampi Precision Bass -pohjainen soitin.
Aluksi Siren nimeämiskäytäntö voi tuntua hieman vaikealta, mutta todellisuudessa firman pitkät mallitunnukset kertovat meille hyvin tarkasti millaisesta soittimesta on kyse. Esimerkiksi “Sire Marcus Miller P5 Alder-4” tarkoittaa, että soitin on basso (“Marcus Miller”), jolla on Presarin runko (“P”). Kyse on myös viitossarjan soittimesta (“5”) – mitä isompi numero, sitä kalliimpi soiti0n – jolla on leppärunko ja neljä kieltä (“Alder-4”).
Sire D5 -basson esikuvana on toiminut Fenderin vuosien 1954-56 Precision Bass, siis maailman ensimmäisen sähköbasson kevyesti päivitetty versio, jossa oli uutena rungon mukavuusviisteet. Sire D5 ei ole suora kopio klassikosta, vaan se tarjoaa useampia nykyaikaisia parannuksia, jotka helpottavat nykybasistin elämää.
Perusainekset ovat kuitenkin klassisia:
D5:n kaulaan on käytetty lämpökäsiteltyä vaahteraa, ja samasta materiaalista veistetään myös basson otelautaa. D5:n tapauksessa vaahteran “paahtoaste” on hieman tämän testin toista bassoa (Sire P5) vaaleampaa. Otelautaan on asennettu 20 keskikokoista nauhaa.
Basson virittimet vaikuttavat lavan edestä katsottuna perinteisiltä, vaikka todellisuudessa ne ovat nykyaikaista sorttia, joka tarjoaa mm. viritinakselille kiristyssäätöä. Vintage-Fendereissä voi joskus olla ongelmia A-kielen kanssa – jos kieltä ei ole vedetty viritimessä riittävästi lavan pintaa kohti, kieli voi rämistellä satulan urassa. Sire-bassoissa tällainen ongelma ei voi edes syntyä, koska kaikissa nelikielisissä bassoissa on lavalla kolmen kielten alasvedin, joka auttaa vetämään basson A-kieltä tiukemmin satulan uraa vasten.
Vaikka D5:ssä kaksisuuntaisen kaularaudan säätöruuvi sijaitsee kaulan lopussa, niin kuin vintage-tyylisissä Fendereissäkin, kuusiokoloruuviin pääsee erittäin vaivattomasti, runkoon tehtyyn kanavan ansiosta.
Myös Sire D5 -mallin talla on parannettu 50-luvun esikuvasta:
Varhaisissa Presareissa (ennen vuotta 1957) oli hyvin yksinkertainen talla, joka tarjosi vain kaksi tallapalaa – yksi E- ja A-kieliparille, toinen D- ja G-kieliparille. Ihan ensimmäisissä bassoissa (1951-52) tallapalat olivat puukomposiittiä, tämän jälkeen (’53-’54) messinkiä, ja lopuksi (’55-’56) terästä.
D5:een taas on asennettu laadukas kopio Fenderin 1960-luvun tallasta, jossa perinteisten neljän teräspalojen sijaan on käytetty messingistä tehtyjä tallapaloja, joiden toivotaan lisäävän Sire-basson soundiin hieman vintage-tyylistä lämpöä.
Ennen vuotta 1957 P-bassoissa oli käytössä yksikelainen mikrofoni, joka oli periaatteessa bassolle optimoitu versio Telecaster-kitaran tallamikrofonia. Juuri samanlainen mikki löytyy myös Sire D5 -mallista. Elektroniikan toteutus on hyvin siisti, ja säädinpaneelin alta löytyy vintage-tyylisiä johtoja, sekä laadukkaita potentiometrejä.
Sire D5 -malli tarjoaa erinomaisen nauhoituksen ja otelaudan huolellisesti pyöristettyjen reunojen ansiosta hyvin nopean ja mukavan soittoalustan. Niin kuin Presareissa perinteisesti, myös D5:ssä kaulan leveys satulan kohdalla on 42 milliä, mikä on neljä milliä leveämpi kuin esimerkiksi Jazz-bassoissa. Juuri otelaudan pyöreiden reunojen ansiosta kaula ei kuitenkin tunnu kädessä niin leveältä kuin se todellisuudessa on.
Sire D5:n soundi on minusta täysosuma. Basso kuulostaa eittämättä P-bassolta, mutta yksikelainen mikki lisää sointiin oman dynaamisen ja aavistuksen verran purevamman vivahteensa.
Fender Guitarsin perustaja Leo Fender tuli radio-, telkkari- ja PA-elektroniikan puolella, eikä siis ihme että Precision-basson suuri päivitys vuonna 1957 koski juuri soittimen elektroniikkaa.
Herra Fenderin alkuperäisessä Presarissa oli kolme ongelmaa, joista kaksi johtuivat sen yksikelaisesta mikrofonista. Ensimmäinen ongelma-alue oli yksikelaisen mikrofonin häiriöherkkyys – mikki poimi liian paljon muuntajien aiheuttamia brummeja ja neonvalojen sirinää signaaliin, mikä oli ärsyttävä. Lisäksi mikrofonin rakenne, jossa suoraan jokaisen kielen alla oli oma magneetti, aiheutti niin voimakkaita atakkeja, että 1950-luvun kaiuttimet eivät pysyneet perässä. Kolmas ongelma liitti varhaisen P-basson riisutussa tallassa, jossa intonaatio ei ollut kovinkaan tarkka.
Mikrofonipuolella Leo Fender keksi uuden mikkityypin, nimeltään split-coil pickup. Split-coil-mikrofonissa on kaksi yksikelaista puolta – yksi per kielipari – joita on kuitenkin liitetty toisiinsa niin, että ne muodostavat yhdessä (lähes) häiriövapaan humbuckerin. Käytämällä tässä mikissä jokaista kieliä varten kaksi – vanhaa versiota hieman heikompaa – magneettia niin, että kieli jäi näiden magneettien väliin, mikrofoni dynaaminen alue laajeni hieman, vaikka atakeista tuli pehmeämät. Lisäksi pienentänyt magneettinen veto lisäsi basson sustainea entisestään.
Lopuksi Fender kehitti bassolle uuden talla neljällä tallapaloilla, minkä lisäksi koko basson kosmeettinen ilme sai päivityksen uudella plektrasuojalla ja isommalla viritinlavalla.
Näin syntyi bassomaailman klassikkojen klassikko, vuoden 1957 Precision. Siren P5 Alder-4 perustuu juuri tähän klassikkoon.
Sekä kaula että otelauta on veistetty P5:ssä lämpökäsitellystä vaahterasta. Otelautaan on asennettu 20 medium-kokoista nauhaa. Nauhatyö on myös tässä soittimessa erinomainen.
Nykyaikaisten virittimien aisaparina toimii nykyaikaistettu version Fenderin varhaisen 1960-luvun bassotallasta. Sire P5:ssä tallan pohjalevy on hieman vintagea paksumpi, ja samalla tarjotaan myös mahdollisuus vetää kielet rungon läpi, jos niin halutaan. Tallapalat on tehty vintage-tyylisesti kierretangosta.
Niin kuin alkuperäisessä, myös Sire P5 -mallissa on hyvin virtaviivainen passiivinen elektroniikka. Split-coil-mikin signaali menee volume- ja tone-säätimen kautta lähtöjakille.
Myös P5:n tapauksessa voin vain todeta, miten mukavalta ja nopealta Siren kaula tuntuu. Tämä soitin tuntuu oikeasti “sisään soitetulta”, vaikka kyse on upouudesta bassosta.
Sire P5 myös soi kuin vanha tuttu Presari. Soundi on iso ja lämmin, sopivasti P-basson tyypillisellä murinalla höystetty. Klassikko jo syntyessään!
Kirjoiittaja: Martin Berka
Martin Berka on kokenut pitkän linjan muusikko ja musiikkitoimittaja. Rockwayn blogista löydät muun muassa Berkan oppaita ja katsauksia klassikkosoittimista uusiin huippumusiikkitarvikkeisiin!
