Moni joka haluaisi kokeilla pianon soittamista ehkä luulee, että pölyiset mielikuvat ankarasta soitto-opettajasta ja tylsistä harjoituksista olisivat nykypäivinä edelleen totta.
Vaikka soittimen kuin soittimen opettelu edelleenkin vaatii jonkin verran säännöllistä harjoittelua, on todettu että paras lähestymistapa musiikin tekemiseen on kuitenkin ilon kautta. Niin kuin näkyy myös Rockwayn kursseilta, opettaja ei enää ole ankara tuomari, vaan oppilaan kaveri ja opas musiikin maailmaan.
Katso myös: Pianonsoiton alkeet
Katso myös: Säestäminen pianolla
Jotkut pianonsoitosta kiinnostuneet vierastavat myös perinteisen mekaanisen pianon suhteellisen raskaan tuntuista koskettimistoa, joka matkitaan lähes kaikissa digitaalisissa pianoissakin.
Juuri heille jotkut valmistajat, mm. Casio ja Yamaha, ovat kehittäneet uuden soitinlajin – ultrakevyt digipiano. Perehdytään tässä jutussa tarkemmin Casio CT-S1- ja Yamaha NP-15 -malleihin, jotka ovat kyseisten valmistajien uusimpia ultrakevyitä digipianoja.
Onko tällainen kevytpiano vain lelu vai varteenotettava soitin?
Ultrakevyet digipianot ovat kevyitä kahdella tavalla:
Ensinnäkin uuden soitintyypin koskettimisto on painoltaan ja myös tuntumistaan kevyt muoviklaviatuuri, puisen vasarakoneiston sijaan. Samalla näitä soittimia on suunniteltu myös kannettaviksi, mikä saavutetaan kevyellä muovirungolla ja kompaktilla ulkomittoilla.
Sekä Casio CT-S1 (F-Musiikki; 249 €) että Yamaha NP-15 (F-Musiikki; 339 €) tarjoavat 61 täysikokoista kosketinta, kun perinteisesti pianoista ja flyygeleistä löytyy 88 kosketinta. Uutuusmallien tarjoamat viisi oktaavia on riittävästi koskettimia isoon osaan sävellyksiä, ja kummastakin kevytpianosta löytyy myös oktaavivalinta, jos joskus tarvitaan enemmän matalia (tai korkeita) ääniä.
Molempien soittimien koskettimet ovat – luonnollisesti – kosketusherkkiä, mikä tarkoittaa että ne pystyvät tulkitsemaan soittodynamiikan eroja – siis sitä soitetaanko hiljaisia tai kovia ääniä.
Casio CT-S1 -pianossa muovikoskettimien pinnat ovat kevyesti strukturoituja, ja näin aavistuksen verran vähemmän liukkaita, kun taas Yamaha NP-15 tarjoaa täysin sileitä koskettimia.
Casion kevytpiano on hieman kapeampi ja syvempi, koska CT-S1:ssä stereojärjestelmän kaiuttimet on sijoitettu soittajalta katsottuna koskettimien taakse. Yamaha NP-15:ssa taas kaiutimet on laitettu klaviatuurin molemmin puolin. Molempien mallien äänentoisto tuottaa viisi wattia tehoa (2,5 W x 2).
Sekä Casion että Yamahan pianoa voi käyttää myös paristoilla. CT-S1 tarjoaa jopa hihnatappeja, jos halutaan soittaa pianoa kitaran lailla seisten. CT-S1 painaa noin neljä ja puoli kiloa, kun taas Yamahan NP-15 on 5,2 kiloilla vain hieman painavampi.
Pianoon sopiva virtalähde kuuluu sekä Casiolla että Yamahalla pakettiin, samoin kuin pianorunkoon kiinnittävä nuottiteline. Sustainpedaali on hankittava erikseen.
Yamahan NP-15 on saatavilla klassisesti mustana tai valkoisena, kun taas Casio lisää tähän vielä punaista kolmantena vaihtoehtona.
Digitaalisen audion valtava kehitys 1980-luvulta tähän päivään mahdollistaa sen, että myös tässä hintaluokassa on tarjolla erittäin laadukkaita soundeja.
Yamaha NP-15 on tarkoitettu soundien kannalta hyvin perinteiseksi digitaalipianoksi. Tarjolla on 15 laadukasta soundia, joita on lajiteltu viiteen pankkiin/soitinryhmään – Piano (kolme akustista pianoa), E. Piano (kolme sähköpianoa, mukana myös legendaarinen DX7-soundi), Organ (kaksi kirkkourkua, sekä yksi Hammond), Harpsi/Vib (kaksi cembaloa, sekä vibrafonin soundi), sekä Strings (kaksi jousisoundia, plus yksi jousisyna).
Perusominaisuuksien käyttö on suunniteltu äärimmäisen helpoksi. Valittu soundi näkyy soitinryhmä napin taustavalon väristä. Kaksi eri ryhmän soundia voi käyttää samanaikaisesti yksinkertaisesti painamalla ryhmänapit samanaikaisesti.
Casio CT-S1 näyttää ulkoapäin digipianolta, mutta on soundien kannalta oikeastaan pianoksi naamioitu yleiskosketinsoitin. Suoraan etupaneelista pääsee käsiksi 28 soundiin, joita on lajiteltu seitsemään pankkiin/soitinryhmään. Jokaisessa ryhmässä on siis neljä soundia, joiden välillä voi valita Tone Variation -napilla. Tarjolla olevien pankkien nimet ovat Piano, E. Piano 1, E. Piano 2, Organ, Keyboard (Cembalo, Clavinet, Mellotronin huilut), Synth (synasoundeja), sekä Others (jouset ja puhaltimet).
Kahden soundin samanaikainen käyttö on Casiossa hieman Yamahaa kömpelömpi, sillä se on piilotettu Function-napin ja useamman koskettimen ja napin painalluksen takana.
Casio CT-S1:een on kuitenkin piilotettu peräti 61 (!) soundia, joihin pääsee käsiksi Function-napin ja klaviatuurin kautta. Tarjolla on runsaasti eri soundeja, mm. 1960-luvun Vox- ja Farfisa-sähköurkuja, lisää sähköpianoja eri efekteillä, sekä myös lisää syntikkasoundeja (myös Casion omasta historiasta). Jokaiseen soundipankkiin pystyy tallentamaan Tone Variation -napin Tone Memory -paikkaan yhden vapaasti valittavan soundin, mikä laajentaa suoraan etupaneelista valittavien soundin määrän 28:sta 35:een.
Polyfoniaan suhteen sekä Casio CT-S1 että Yamaha NP-15 lähtevät samalta viivalta – kummassakin pianossa voi soida samanaikaisesti jopa 64 ääntä.
Molemmissa kevytpianoissa on säädettävät kaiut, sekä kolmipykäläinen velocity-parametri, jolla voi säätää miten koskettimisto reagoi soittajan tatsiin.
Yamaha lisää tähän vielä sen akustisissa pianosoundeissa kytkettävän demppauspedaalin äänen, kun taas Casiosta löytyy kiinteästi eri soundeihin kytkettyjä efektejä, sekä kytkettävä Surround-efekti sisäänrakennetuille kaiuttimille.
Kummastakin pianosta löytyy sekä metronomitoiminto että yhden biisin verran äänitystilaa muistissa.
Casio CT-S1 -pianossa täysikokoisen sustainpedaalin liittimen lisäksi löytyy kaksi pikkujakkeja, joista toinen on kuuloke- tai linjalähtö ja toinen audiotulo. Audiotuloon voi kytkeä centre cancel -toiminnon, jolla saa ulkoisesta signaalista poistettua esimerkiksi stereokuvassa keskellä olevaa päävokalistia.
Pikku-usb-liitimestä voi lähettää midiä mm. audiosekvensseriin. Vaihtoehtoisesti voi hankkia Casio WU-BT10 -nimistä bluetooth-mokkulaa, jolla pystyy lähettämään ja vastaanottamaan midin lisäksi myös audiota.
Yamaha NP-15 tarjoaa täysikokoisia jakkeja sekä sustainpedaalille että kuuloke-/linjalähdölle. Pianon perinteisellä usb-portilla hoituu sekä audion että midin lähettäminen ja vastaanottaminen.
Sustainpedaaleista vielä sen verran, että näihin kevytpianoihin voi liittää molemman standardin – avoin tai suljettu kytkin pedaali ylhäällä – pedaaleita. Kun pedaali liitetään pianoon ennen kun laittaa virran päälle, laite tunnistaa omatoimisesti minkä tyyppisestä pedaalista on kyse.
Sekä Casion että Yamahan ultrakevyt digipiano tarjoaa erittäin matalan kynnyksen aloittaa (viimein?) pianon soittamista. Jos kalliimpien digipianojen perinteinen painotettu klaviatuuri tuntuu liian raskaalta, sekä CT-S1 että NP-15 tarjoavat mainioita ratkaisuja.
Casio CT-S1 -mallin koskettimisto toimii tarkasti ja se tuntuu aavistuksen karhean pinnansa ansiosta vähemmän liukkaalta.
Tykkäsin henkilökohtaisesti Yamaha NP-15 -kevytpianon tatsista pikkusen enemmän, koska Yamahan klaviatuuri tarjoaa koskettimien liikeradalla kevyesti tuntuvan naksahduksen siinä pisteessä, jossa ääni syttyy.
Myös kevytpianojen sisäisen äänentoistojärjestelmän osalta kuulosti minusta Yamahan NP-15 aavistuksen verran Casio CT-S1:ä paremmalta. Kuulokkeilla tai studiomonitoreilla kuunneltua molemmat pianot kuulostavat kuitenkin erittäin hyvältä.
Yamaha NP-15 on varma valinta, jos hakee pääasiallisesti juuri digipianoa, jolla halutaan keskittyä klassisen tai pop-rock-pianon soittamiseen. NP-15 on erittäin helppoa käyttää ja sen laadukkaat soundit tekevät soittamisesta hyvin antoisan.
Jos on hinku päästä pian soittamaan bändissä, Casio CT-S1 -mallilla on mielestäni selkeästi nenä edellä. Soundivalikoima on yhtä runsas kuin laadukas, ja se kattaa hyvin laajan valikoiman genrejä. Casiolla pärjää hyvin sekä perinteisissä suomalaisissa lavatansseissa että pop-rock-coverbändissä. Isompi määrä ominaisuuksia ja soundeja tarkoittaa luonnollisesti, että CT-S1:n tapauksessa täytyy oppia enemmän nappien ja koskettimien yhdistelmiä ulkoa, mutta pianon käyttö on oikeastaan yhä hyvin helppoa.
Kirjoittaja: Martin Berka
Martin Berka on kokenut pitkän linjan muusikko ja musiikkitoimittaja. Rockwayn blogista löydät muun muassa Berkan oppaita ja katsauksia klassikkosoittimista uusiin huippumusiikkitarvikkeisiin!
