Omiin kitaristin kokemuksiini perustuen olen kokenut, että hyvän heavy-soundin aikaansaaminen on huomattavasti haastavampaa kuin hyvän blues- tai rock-soundin rakentaminen. Kyse on toki aina henkilökohtaisista mieltymyksistä hyvistä saundeista puhuttaessa mutta on toki mahdollista puhua joistain tietyistä tekijöistä, jotka yleisesti mielletään hyviksi ominaisuuksiksi.
Pääasiallisesti kitaraa soitettaessa suurimman osan soundista muodostaa itse soittaja. Soundiin vaikuttaa valtavasti mm. se, minkälaista plektraa käytetään, minkälainen on soittajan soittotyyli, miten sävelet painetaan otelaudalla ja jopa sormien ominaisuudet.
Plektroissa on valtavasti eroavaisuuksia, jotka vaikuttavat niin soittotuntumaan kuin soundiinkin. Pääasialliset plektran ominaisuudet ovat sen valmistusmateriaali, jäykkyys sekä muoto. Heavysoundia haettaessa toisin kuin voisi luulla, metalliset plektrat eivät ole hyvä ratkaisu kuten ne eivät ole paras valinta muihinkaan musiikintyyleihinkään.
Usein ammattikitaristit suosivat jäykkiä plektroja, joilla saa lopulta parhaan kontrollin plektrasoittoon. Heavymusiikki on usein hyvin nopeaa ja teknistä, jolloin terävä plektra tuo saundiin erottelevuutta ja tarkkuutta. Esimerkiksi Dunlop-merkkiset Jazz 3-plektrat ovat hyvin suosittuja metallikitaristien keskuudessa.
Nämä plektrat soveltuvat hyvin niin tiukkojen rytmikuvioiden kuin nopeiden soolojenkin soittoon. Niissä on terävä kärki, joka tuo soittoon tarkkuutta saaden soiton kuulostamaan rytmisesti hallitulta.
Tärkeimpänä tekijänä kitarasaundin muodostumisessa on soittajan tatsi soittimeen. Tähän vaikuttaa hänen tapa käsitellä plektraa. Kovilla plektran iskuilla saadaan soittoon volyymin lisäksi tietynlainen klangi, joka on omiaan heavymusiikille. Kieltä ei kuitenkaan voi lyödä liian kovaa, jolloin se ei enää vaikuta saundiin positiivisesti. Myöskin hyvin fyysinen soitto vaikuttaa soittotekniikkaan usein tehden siitä jäykempää ja näin vaikeuttaen soittoa. Hyvä heavysoittotekniikka on yhdistelmä tiettyä määrää rentoutta sekä voimaa.
Usein heavymusiikissa käytetään ns. demppaustekniikkaa, johon voit tutustua oheisella kurssilla.
Demppauksessa plektrakäden kämmensyrjää pidetään kevyesti kielten päällä, joka saa kielet sammumaan aavistuksen verran. Se tekee soinnista tummemman sekä erottelevamman, jota käytetään laajalti heavyssä. Usein demppausta käytetään ns. powersointujen soittamiseen, joita kutsutaan myös 5-soinnuiksi. Ne sisältävät kaksi tai kolme kieltä, jotka täytyy dempatessa soittaa nopealla iskulla, jotta kaikki kielet syttyvät samanaikaisesti. Mikäli isku on liian hidas, kuulostaa sointu löysältä eikä lainkaan aggressiiviselta, johon usein heavyssä pyritään.
Soittovälineistöllä on luonnollisesti suora vaikutus soittosaundiin. Heavyä voi toki soittaa millä kitaralla tahansa mutta tietyt kitaran ominaisuudet soveltuvat paremmin heavyn soittoon.
Tiettyjä kitaramerkkejä suositaan erityisesti heavyn soitossa, joita ovat esimerkiksi Ibanez, Schecter, Ltd, Esp, Jackson ja uudemmista merkeistä esim. Solar tai kotimainen Taisto Guitars. Niissä käytetyt puumateriaalit tuottavat voimakkaan ja tasaisen kitarasaundin. Heavyn ollessa usein hyvinkin teknistä musiikkia, vaaditaan sen soittoon kitaralta ominaisuuksia, jotka helpottavat haastavien osuuksien soittamista. Tähän vaikuttaa mm. otelaudan ja kaulan muoto. Monet soittajat kokevat tasaisen otelaudan helpottavat nopeahkoa soittamista ja ohut kitarankaula niin ikään tekee soittamisesta helpompaa.
Hyvin usein heavysooloissa kuullaan kitaran vibrakammella tuotettuja erilaisia ääniä. Ne voivat olla matalia paksuimmalla e-kielellä tehtyjä möriseviä saundeja tai korkeita huiluääniä hyödyntäviä ns. dive-bombeja. Tämän tyylisten efektien luomiseen tarvitaan kitaraan ns. kelluvatalla, jossa on kiinni vibrakampi.
Voit tutustua kammen käyttöön heavymusiikissa tällä kurssilla.
Myös kitarassa käytettävillä mikrofoneilla on suuri vaikutus saundiin. Mikrofoneja on periaatteessa kahdenlaisia; passiivisia sekä aktiivisia. Aktiivimikrofonit tarvitset erillisen virtalähteen, joka on kitaran sisään sijoitettu 9:n voltin paristo. Aktviivimikrofoni tuottaa voimakkaamman äänen, joka on myös hieman kompressoitu. Tämä tarkoittaa hienoita äänen tasausta, jolloin siitä hiljaiset äänet kuuluvat kovempaa ja kovat äänet hieman hiljempaa. Saundin kvaliteetti on myös hieman aggressivisempi verrattuna pehmeämmän kuuloisiin passiivimikrofoneihin. Heavyssä voidaan toki käyttää kumpia tahansa mikrofoneja ja tietyt merkit ovat käytetympiä tässä musiikintyylissä kuten Emg, Fishman, Seymour Duncan ja Dimarzio.
Heavymusiikki vaatii mielellään tietynlaisen vahvistimen. Särösaundi on tärkein elementti rakennettaessa hyvää heavysaundia, joten on syytä kiinnittää huomiota siihen, minkälaisen särön vahvistin tuottaa. Ns. high-gain vahvistimet ovat omiaan hyvän metallisaundin luomiseen. Gain tarkoittaa säröä ja hi (high) korkeaa eli termi kuvaa korkeaa särön määrää. Kuuluisia tällaisia vahvistimia ovat mm. Peaveyn 5150-sarjan vahvistimet, Mesa Boogien Rectifier vahvistimet sekä Engl-merkkiset vahvistimet.
Vahvistimia on kahta tyyppiä, putkivahvistimet sekä transistorivahvistimet. Putkivahvistimet sisältävät elektroniputkia vahvistamaan signaalia ja ne tuottavat tietynlaisen kitaristien arvossa pitämän äänen. Transistorivahvistin ei sisällä putkia vai transistoreita, jotka vahvistavat kitarasignaalin. Niissä on erilainen äänenlaatu kuin putkivahvistimissa mutta kumpikaan ei varsinaisesti ole toistaan parempi vaan kyse on enemmänkin mielipiteistä. Usein putkivahvistimet ovat hieman kalliimpia mutta ne vaativat tietyin väliajoin myös putkien uusimista. Heavyssä käytettyjä transistorivahvistin merkkejä ovat mm. Randall, tietyt Peaveyn mallit sekä Line6.
Tätä nykyä modernit digitaaliset vahvistinmallintimet nostavat suosiotaan hurjaa vauhtia. Kyseessä on digitaalinen yksikkö, joka sisältää useita vahvistin, kaiutin sekä efektimallinnoksia. Laitteen voi liittää suoraan joko äänentoistolaitteistoon tai vaikkapa korvakuulokkeisiin. Erittäin suosittuja tämän teknologian edustamia merkkejä ovat Neural Dsp, Fractal Audion Axe-Fx sekä Kemper. Kaikki näistä laitteista tuottavat myös erinomaisen heavysoundin.
Voit tutustua tarkemmin digitaalivahvistimiin tästä kirjoituksesta.
Monet kitaristit käyttävät efektipedaaleita äänenmuokkaukseen. Ne ovat erillisiä pienehköjä laitteita, jotka sijoitetaan lattialle ja joita ohjataan jalan painalluksella. Pedaali toimii kitaran ja vahvistimen välillä, jolloin kitaran instrumenttipiuha liitetään pedaaliin ja siitä signaalia jatketaan toisella piuhalla vahvistimeen.
Efektipedaaleja on satoja erilaisia ja ne kaikki muokkaavat ääntä eri tavalla. Heavylle tärkein pedaali on tietenkin säröpedaali, joita löytyy useita erilaisia. Kun käytössä on laadukas säröpedaali, ei vahvistimen tarvitse tuottaa itsessään suurta särösaundia. Vahvistimessa voidaan käyttää joko täysin puhdasta tai kevyesti särötettyä saundia, jota voidaan säröttää lisää pedaalin avulla.
Hyvin paljon käytettyjä säröpedaalimerkkejä ovat Boss, Diezel, Wampler ja Ibanez. Mm. Bossin valmistama Metal-Zone-pedaali on legendaarisessa maineessa ja sitä löytyy useina eri versioina musiikkiliikkeistä.
Pedaalin hankinta on hyvä vaihtoehto mikäli entuudestaan omistat kitaravahvistimen, joka ei pysty tuottamaan tarpeeksi suurta särönmäärää. Jotta ei tarvitse kokonaan uutta vahvistinta voi pedaalilla tuottaa halutun saundin.
Myös kitaran ominaisuudet kuten mikrofonit vaikuttavat särön määrään, jonka vuoksi kokonaisuus onkin tärkeämpi kuin yksittäinen tekijä. Parhaan metallisaundin saa muokkaamalla oma soittotekniikka heavytyyliseksi, hankkiman siihen sopivan kitaran ja hyvän metallivahvistimen.
-Samuli
Samuli Federley soittaa ja opettaa vauhdikasta kitarointia lapsille ja aikuisille kuudesta kahdeksaan kielellä. Näin myös Rockwayllä.
