Vielä 1970-luvun alussa teräskielisen akustisen kitaran vahvistaminen lavalla oli aikamoinen taitolaji. Koska akustisessa kitarassa on tehokkaasti toimiva kaikukoppa, se poimii hyvin helposti muiden lavalla olevien soittimien soundeja mukaan, samoin lattiamonitorista lähtevät äänet.
Täysin akustisissa tilanteissa – esimerkiksi folk- tai bluegrass-bändin esiintymisessä – dynaaminen tai kondensaattorimikrofoni voi vielä toimia suhteellisen hyvin ilman ylimääräistä feedbackia, mutta pop- tai rock-kokoonpanon kanssa kaivataan selvästi toisenlaista ratkaisua.
1970-luvulla saatiin pietsokristallien taajuusvaste ja vahvistusta viimein kuntoon, ja ensimmäiset kitarabrändit – mm. Ovation ja Takamine – alkoivat tarjota kitaroita, joissa oli tallaluun alle asennettu pietsomikrofoni ja kitaran sivuun lisätyt säätimet. Näin syntyi uusi akustisen kitaran alalaji – elektroakustinen kitara.
Elektroakustinen kitara on ihanteellinen soitin livetilanteissa, koska se on suhteellisen helposti vahvistettava, samalla kuin kitaran soundin muokkaus pysyy kitaristin hallitsemana.
Nykyään unohdetaan helposti yksi keino, jolla saadaan täysakustisesta teräskielisestä kitarasta lavakelpoisen, ja tämä keino on kaikuaukkoon menevä magneettinen mikrofoni (engl. magnetic soundhole pickup).
Tänä päivänä saa myös yhdistelmämikrofonit, joissa magneettiseen mikin runkoon on lisätty vielä pienoiskonkkamikki, joka mahdollistaa akustisen soinnin lisäämistä magneettisen signaaliin.
Tätä juttua varten pyysin kuitenkin testiin kaksi hyvin edullista mikkiä, joita voi asentaa paikoilleen parissa minuutissa:
• Dean Markley Promag Plus (79 €)
• Seymour Duncan Woody SC (81 €)
ProMag Plus- ja Woody SC -mikrofonien perusidea on sama:
Tyylikkääseen puukoteloon on asennettu akustisille kielille optimoitu yksikelainen magneettinen mikrofoni. Mikrofonin kotelon kummassakin sivussa on solukumilla vuorattu rako, johon mahtuu ääniaukon reuna. Mikrofoniin on asennettu kiinteästi laadukas nelimetrinen kitarajohto perinteisellä kitaraplugilla.
Hätäratkaisuna Dean Markleyn tai Seymour Duncanin mikrofoni voi liittää tavallisen kitaravahvistimen puhtaaseen kanavaan, mutta silloin kitara kuulostaa enemmän puoliakustiselta sähkökitaralta kitaravahvistimen rajatun taajuusvasteen takia.
Paljon parempi tapa on vahvistaa tällaisen magneettisen mikrofonin signaalia joko suoraan DI-boksin ja miksauspöydän kautta PA-järjestelmällä, tai – jos sellainen löytyy – akustiselle kitaralle tarkoitetulla vahvistimella.
Ennen mikrofonin hankintaa kannattaa mitata oman kitaran ääniaukon läpimitta. Dean Markleyn ProMag Plus ja Seymour Duncanin Woody SC on mitoitettu standardikokoiselle aukolle, mikä tarkoittaa läpimitta jossain 94:n ja 100:n millin välillä. Selvästi pienempään aukoon mikit eivät mahdu, kun taas hieman isompi ääniauko voi vaatia erikoisviritelmiä, jotta mikki pysyy turvallisesti pakoillaan.
Kun mikrofoni on oikeassa paikassa, kannattaa teipata kaikuaukosta tuleva johto tarkoitukseen sopivalla teipillä kitaran kanteen. Näin johto pysyy turvallisesti pois plektrakäden liikeradalta.
Kokeilin molemmat mikrofonit laadukkaan etuvahvistimen kautta, ja löysin vain hiuksenhienoja eroja niiden soundissa. Dean Markleyn ProMag Plus kuulostaa aavistuksen verran pyöreämältä ja lämpimämmältä, kun taas Seymour Duncanin Woody SC tarjosi lähtökohtaisesti pikkusen ilmaavampia soundeja. Volyymitasolta molemmat mikit lähtevät samalta viivalta, eikä pitäisi olla minkäänlainen ongelma vahvista näin tervettä signaalia mikserillä kuin mikserillä.
Voin vain todeta, että sekä ProMag Plus että Woody SC lunastavat lupauksensa – näiden avulla tavallinen teräskielinen muuttuu kädenkäänteessä lavalle sopivaksi soittimeksi. Mainiota!
Kirjoittaja: Martin Berka
Martin Berka on kokenut pitkän linjan muusikko ja musiikkitoimittaja. Rockwayn blogista löydät muun muassa Berkan oppaita ja katsauksia klassikkosoittimista uusiin huippumusiikkitarvikkeisiin!
