Oletko soittoharrastuksesi kanssa alussa ja soittaminen tuntuu kovasta harjoittelusta huolimatta haastavalta? Tuntuuko, että sinulta puuttuu musiikillisia lahjoja eivätkä sormet tahdo taipua oikeaan asentoon?
Useimmiten kehityksen hitauden syy ei ole musikaalisuudessa eikä omassa fysiikassa. Kovan harjoittelun merkitystä ei voi väheksyä – ilman sitä kehitystä ei tapahdu – mutta usein syy on hieman virheellisessä soittoasennossa, joka hidastaa oppimista.
Tässä kirjoituksessa käydään läpi muutamia seikkoja, joiden ansiosta saatat säästää satoja harjoittelutunteja.
Kitaransoitto on hyvin fyysistä toimintaa. Kun soittoasento ja tekniikka ovat optimaaliset, myös puitteet nopealle oppimiselle ovat olemassa. Heti harrastuksen alussa kannattaa kiinnittää huomiota siihen, missä asennossa kädet ja ranteet ovat – ne vaikuttavat huomattavasti soittotuntumaan.
Jos asento ja tekniikka ovat pielessä, joudut tekemään harjoittelussa paljon isomman työn kuin hyvällä tekniikalla soittaessa. Kilpajuoksijakaan ei ylläisi huippusuorituksiin, jos saisi pitää kenkiä vain toisessa jalassa eikä saisi koukistaa toista jalkaansa lainkaan.
Videolla Rockwayn opettaja Tom Stillman demonstroi oikeat asennot kitaraa soitettaessa.
Opettajantyössäni olen huomannut niin lapsi- kuin aikuisopiskelijoidenkin keskuudessa, että toisilla ote kitaran kaulasta on luonnostaan hyvä ja toisilla huono. Soittotekniikoita ja -tyylejä on monia, mutta muutamia yleistyksiä voi tehdä.
Usein kuulen aikuisten oppilaiden sanovan, etteivät heidän sormensa ole tarpeeksi pitkät tai taipuisat. Kuitenkin jo kuusivuotias pystyy soittamaan kaikki perussoinnut sujuvasti – kyse ei siis ole sormien pituudesta. Sormien ei myöskään tarvitse taipua luonnottomasti. Kyse on tekniikasta, ja yleinen syy näihin ongelmiin löytyy yllättävästä paikasta: peukalon ja kämmenen sijoittelusta kitaran kaulan taakse.
Jos pitelet kitaraa niin, että kämmen on kiinni kitaran kaulassa, sormet ikään kuin lukkiutuvat eivätkä pääse vapaasti liikkumaan otelaudalla. Silloin myös tuntuu, etteivät sormet ole tarpeeksi pitkät. Pyri siis irrottamaan kämmen kaulasta.
Otekäden ote kitarasta jaetaan pääsääntöisesti kahteen ryhmään: standardiotteeseen ja klassiseen otteeseen. Kummassakaan kämmen ei saisi olla kiinni kaulassa.
Kummassakaan otteessa ei tarvitse pitäytyä yksinomaan, vaan otetta voi muuttaa tilanteen mukaan. Molempiin kannattaa totutella, sillä kummassakin on omat hyvät puolensa. Juuri peukalon ja ranteen asennon hakemisella pääset irti tunteesta, etteivät sormet ole tarpeeksi pitkät tai että ne ovat liian jäykkiä.
Myös plektrakädessä on omat seikkansa, joilla helpotat soittotuntumaa. Pääsääntöisesti sillä tehdään kahta eri tehtävää: soitetaan komppia tai yksiäänistä linjaa. Näissä kahdessa on teknisesti hyvin suuret erot.
Kun kitaralla kompataan sointuja, tarkoituksena on soittaa usein kaikki kielet samanaikaisesti yhdellä liikkeellä. Se vaatii suuren liikkeen eikä siihen riitä pelkkä ranteen liikautus: liike lähtee kyynärvarresta, jota ranne myötäilee. Suuriin liikkeisiin käytetään isompia lihaksia, ja tämä soittotapa on siihen hyvin luonteva.
Komppaamiseen tarkoitettu tekniikka ei kuitenkaan sovi hienovaraisempaan melodiasoittoon. Kun soitetaan vain yksi ääni kerrallaan, plektrakäden liike kannattaa minimoida mahdollisimman pieneksi. Se säästää turhaa liike-energiaa, nopeuttaa soittoa ja saa sen tuntumaan helpommalta. Mitä pienempi liike, sitä pienemmät lihakset valjastetaan käyttöön – suurilla lihaksilla on erittäin haastavaa tehdä pikkutarkkaa työtä.
Kun liike lähtee ranteesta, pienten liikkeiden hallinta on helpompaa. Jos taas yrität soittaa vaikkapa tremoloa eli plektran edestakaista liikettä yhdellä kielellä koko käsivartta käyttäen, se tuntuu hyvin haastavalta: liike on suurta ja vaivalloista, ja soitossa soi helposti ylimääräisiä kieliä.
Pyri siis tukemaan ranteesi tallan päälle – se aktivoi ranteen lihakset. Jos ranne on ilmassa, sen edestakainen liike tuntuu hyvin luonnottomalta. Ranteen lisäksi koko käsivarsi voi levätä kitaran rungon päällä, ja alue ranteesta eteenpäin tekee liikkeen. Näin pikkutarkan liikkeen tekeminen on helpompaa, virhe- ja ohilyöntien määrä vähenee ja soitto tuntuu kaikin puolin helpommalta.
Vaikka nämä tekniikat eivät heti ensiyrittämällä tuntuisi luontevilta, niihin kannattaa totutella. Työ palkitsee myöhemmin, kun soitto tuntuu mahdollisimman helpolta. Eddie Van Halenin sanoja lainaten: miksi tehdä asia vaikeasti, jos saman voi tehdä helpommin?
Perusasennot käydään järjestelmällisesti läpi Heti soittamaan kitaraa -kurssilla.
Alkeiskurssilla opettaja näyttää asennot niin, ettei vääriä tapoja ehdi syntyä.
Katso Heti soittamaan kitaraa →
Voit aloittaa ilmaisella kokeilulla.
Samuli Federley soittaa ja opettaa vauhdikasta kitarointia lapsille ja aikuisille kuudesta kahdeksaan kielellä. Näin myös Rockwayllä.
