Hyvä soittoasento ei ole makuasia. Se ratkaisee, jaksatko soittaa kymmenen vuoden päästä yhtä paljon kuin nyt.
Lyhyt vastaus: Istu niin, että kitara pysyy sylistä irrottamatta paikallaan ilman että sitä pitää kannatella. Pidä ranteet luonnollisessa asennossa ja soita niin pienellä voimalla kuin ääni vaatii. Lämmittele kädet ennen soittoa ja pidä taukoja. Jos kipu toistuu joka soittokerran jälkeen, kyse on lähes aina liiallisesta voimankäytöstä tai asennosta – ei siitä, että pitäisi treenata lisää.
Omalla noin 30-vuotisella soittourallani olen välttynyt soittajille tyypillisiltä vammoilta ja kivuilta juuri siksi, että olen kiinnittänyt ergonomiaan huomiota. Aihe on tärkeä, koska huono ergonomia voi pahimmillaan lopettaa koko harrastuksen.
Opettajan työssä olen kuullut lukemattomia kertoja, miten oppilailla esiintyy kipuja huonojen soittotapojen ja -asentojen seurauksena. Samaan olen törmännyt niin kollegoiden kuin omien opettajienikin kohdalla, joten ilmiö on laaja.
Jo lyhyellä soittomäärällä voi saada aikaan rasitusvammoja ja muita kipuja. Kitara eroaa monesta muusta soittimesta myös ergonomian puolesta: siinä missä pianoa ja rumpuja soitetaan tilanteesta riippumatta samassa asennossa, kitaran kohdalla asento vaihtelee paljon.
Suurin ero on koti- ja livesoiton välillä. Rumpali harjoittelee siihen suunnitellulla tuolilla ja toistaa keikalla saman asennon lähes identtisenä. Kitaristi taas harjoittelee osuutensa istualtaan vaihtelevien alustojen päällä ja toteuttaa saman asian livenä seisten. Ero voi muuttaa soittotekniikkaa ja jopa soittimen sormituntumaa merkittävästi.
Moni kitaristi ei myöskään kiinnitä huomiota istuinalustaan vaan soittaa sen päällä mitä on saatavilla: sängyn reunalla, sohvalla tai erikorkuisilla tuoleilla. Tässä laiminlyödään seikka, jolla on vaikutusta sekä soittoon että soittajan fysiikkaan. Hyvällä soittoasennolla maksimoidaan harjoittelun tehokkuus ja vältetään kiputilat.
Soittoasentoa käydään läpi heti alusta lähtien Akustisen kitaran alkeiskurssilla.
Kipeytyneiden sormenpäiden lisäksi kitaristin yleisimpiä vaivoja ovat jännetupen tulehdus, hermopinteet ja rakot sormissa. Muita tyypillisiä kipualueita ovat ranteet, hartiat ja selän eri osat.
Tärkeintä olisi kuunnella kehon viestejä – ne kertovat yleensä, kun liikettä tehdään epäedullisesti. Toisinaan keho kuitenkin tottuu huonoon ergonomiaan, eikä soittaja huomaa mitään ennen kuin oireet pakottavat varaamaan ajan lääkärille. Pyri siis aina mahdollisimman rentoon soittoon. Vältä ylimääräistä staattista jännitystä: kun kiinnität asiaan huomiota, saatat yllättäen huomata jännittäväsi turhaan jotain kehon aluetta.
Megadeth-yhtyeen perustajakitaristi Dave Mustaine joutui hermovaurion takia opettelemaan kitaransoiton käytännössä uudelleen. Jännetupen tulehdus taas katkaisee soittamisen helposti kuukausiksi.
Jos kipu on toistuvaa tai pitkittynyttä, kannattaa käydä asia läpi terveydenhuollon ammattilaisen kanssa – tämä kirjoitus käsittelee soittotekniikkaa, ei hoitoa.
Itselläni oli pitkään tapana nostaa istualtaan soittaessa vasemman jalan kantapäätä ilmaan, enkä lainkaan tajunnut tekeväni niin. Kun jalka on pitkään siinä asennossa, jännitys alkaa säteillä muuallekin kehoon, ja omalla kohdallani se johti kipeytyneeseen alaselkään. Tapa oli helppo korjata heti, kun tiedostin sen.
Yleisimmät kivut ja vammat esiintyvät kuitenkin käsien alueella, joten katsotaan aihetta vielä siitä näkökulmasta.
Pelkästään hyvä soittotekniikka vähentää vammojen riskiä. Kun pitelet plektraa noin 45 asteen kulmassa kieltä kohti, se läpäisee kielen kuin itsestään eikä aiheuta turhaa vastusta. Voit soittaa rennommin, etkä tarvitse voimaa kielen läpäisemiseen. Plektrakäden tekniikkaan pureudutaan tarkemmin Plektratekniikan mestarikurssilla.
Otelautakädessä hae ranteelle mahdollisimman rento asento. Ranteen asentoa voi ja pitääkin muuttaa hieman sen mukaan mitä soitat. Älä pakota rannetta mihinkään asentoon. Pääasiallisesti tapoja on kaksi: perinteinen ja klassinen tyyli.
1. Perinteinen tyyli. Kitaran kaulasta on tukevampi ote ja peukalo kiertää kaulan yli. Tämä sopii erityisen hyvin bendien tekemiseen.
2. Klassinen tyyli. Ranne roikkuu rentona ja vain sormenpäät koskettavat otelautaa. Peukalo on suunnilleen kaulan keskiosassa sen takana. Tyyli on hyvin rento ja mahdollistaa laajojen intervallien soittamisen samalta kieleltä – niitä tulee vastaan esimerkiksi asteikkoja soittaessa.
Toinen huomionarvoinen asia on se, miten kitaraa pidellään sylissä. Tapoja on kaksi: oikean tai vasemman jalan päällä.
Tyypillisempi tapa on pidellä kitaraa oikean jalan päällä. Se on mukava, mutta voi aiheuttaa selän kipeytymistä: ylävartalo on hieman kiertyneenä oikealle, jolloin hartialinja ei ole suorassa lantion kanssa.
Pyri soittamaan hyvässä ryhdissä mutta ilman, että selkä on ylisuoristuneena. Valitse istumakorkeus mieluiten niin, että reidet ovat noin 45 asteen kulmassa. Kitaran tulisi pysyä sylissä itsekseen, ilman että siitä pidetään kiinni.
Toinen tapa on pidellä kitaraa vasemman jalan päällä. Tätä käyttävät muun muassa klassiset kitaristit. Selän kannalta se on optimaalinen, koska hartialinja pysyy suorassa lantion kanssa eikä ylimääräisiä kiertymiä tule. Asento takaa myös helpon pääsyn ylimmille nauhoille. Tyyli vaatii usein jalkatuen, joka nostaa jalkaa hieman ylöspäin, jotta kitara istuu mukavasti sylissä.
Monet teknisesti taitavat kitaristit pitelevät kitaraa näin istuessaan, koska se tukee hyvää soittotekniikkaa. Se ei kuitenkaan ole edellytys, ja kummassakin asennossa on mahdollista saavuttaa sama soittotaito. Kokeile molempia ja anna niille aikaa, niin huomaat kumpi toimii sinulle.
Yleisin soittamisen aiheuttama kiputila on sormissa ja etenkin sormenpäissä. Sitä ei voi täysin välttää harrastuksen alkutaipaleella, kun iho totuttelee kielten aiheuttamaan kulutukseen ja kovettuu. Se menee ajan kanssa ohi.
Jos sormenpäät kuitenkin kipeytyvät joka soittokerran jälkeen, painat kieliä todennäköisesti liian kovaa. Sopiva paine on juuri sen verran, että ääni syntyy puhtaasti. Testaa näin: paina kieli pohjaan ja soita sävel niin, että se soi hyvin. Vähennä sitten painetta, kunnes sävel alkaa sammua. Lisää painetta takaisin juuri sen verran, että ääni soi laadukkaasti. Sitä enempää ei tarvita, ja liiallinen voima kipeyttää sormia yhä uudelleen.
Soitettavuuteen voi vaikuttaa myös säätämällä kielet mahdollisimman lähelle otelautaa – silloin pienempi painallus riittää. Myös ohuempi kielisetti on kevyempi soittaa kuin paksu.
Kitaransoitto on fyysistä toimintaa, joka vaatii lihaksiston ja hermoston yhteispeliä. Monessa asiassa tarvitaan juuri oikea määrä lihasjännitystä: liian vähäinen tai liiallinen voimankäyttö heikentää suoritusta.
Saat parhaat treenitulokset, kun lämmittelet kädet ennen soittamista. Tee siitä rutiini jokaisen soittokerran alkuun. Itse teen käsien venytyksiä sekä kesken harjoittelun että keikan aikana.
Lämmittelyn tarkoituksena on aktivoida verenkierto käsissä ja sormissa sekä valmistaa lihaksisto toimintaan. Kitaralegenda Steve Morse on kertonut laittavansa kätensä lämpimän veden alle ennen soittoa. Se aktivoi verenkiertoa, mutta saattaa myös pehmentää sormenpäitä, mikä voi hankaloittaa soittamista.
Venytyksiä on kahdenlaisia, aktiivisia ja passiivisia.
Aktiivisessa venytyksessä käden eri alueita venytetään sen omalla lihaksistolla. Suorista esimerkiksi käsi niin suoraksi sivulle kuin saat ja suorista sen jälkeen myös sormet niin pitkiksi kuin mahdollista. Näin et voi rasittaa käsiä liiallisella paineella, koska liike tehdään omilla lihaksilla. Sormia voi aktivoida myös laittamalla käsi nyrkkiin ja avaamalla se nopeasti, ja toistamalla tätä useita kertoja putkeen.
Passiivisessa venytyksessä käytetään toista kättä apuna. Ranteen alueen lihakset ja luut ovat herkkiä, joten nämä venytykset on tehtävä varoen. Aseta käsi suoraksi eteenpäin ja taivuta toisella kädellä varovasti rannetta alaspäin kämmenen osoittaessa itsestäsi poispäin. Pidä venytystä yllä noin 10 sekuntia ja toista liike niin, että kämmensyrjä osoittaa ulospäin.
Myös ranteiden ravistelu rentouttaa ja vilkastuttaa verenkiertoa, ja sitä kannattaa tehdä usein soittosession aikana. Lihasjumit hiipivät käsiin vaivihkaa, eikä niitä välttämättä huomaa soittaessa. Muistuta siis itseäsi antamaan käsille hetki lepoa ja pyöräytä hartioita muutaman sekunnin ajan – soittaminen tuntuu sen jälkeen taas miellyttävämmältä.
Rentoja soittohetkiä!
– Samuli
Kehonhuoltoa muusikoille -kurssi käy läpi venytykset ja jumpat, joilla soittaminen pysyy kivuttomana.
Katso Kehonhuoltoa muusikoille →
Voit aloittaa ilmaisella kokeilulla.
Samuli Federley soittaa ja opettaa vauhdikasta kitarointia lapsille ja aikuisille kuudesta kahdeksaan kielellä. Näin myös Rockwayllä.
