Kitaran virittäminen on kitaristin tärkein taito. Kitaran ominaisuuksiin kuuluu sen ajan ja soittamisen myötä ajautuminen epävireeseen. Epävire johtuu kielen löystymisestä tai kiristymisestä virittimen ympärillä. Myös ilman lämpötilan sekä kosteuden vaihtelut vaikuttavat kitarassa olevan puun taipumiseen, joka johtaa myös vireen vaihteluun.
Mitä enemmän soittouraa on takana sitä herkemmäksi korva kehittyy epävireisyydelle. Lopulta soittaja pystyy soiton lomassa kuulemaan mikä kieli on epävireessä ja onko se ns. ylä- vai alavireessä.
Jokainen soittohetki onkin hyvä aloittaa kitaran virittämisellä. Lähes aina sille on tarvetta eikä virittämistä kannata karttaa olettaen, että se on vaikeaa tai pitkäkestoista.
Tällä kurssilla tutustutaan niinikään kitaran virittämiseen.
Nykyään on tarjolla lukuisia erilaisia kitaran viritysmittareita, jotka kertovat, onko soitin vireessä vai ei. Niitä saa niin aplikaatioina puhelimiin kuin fyysisinä laitteinakin, jotka voidaan kiinnittää kitaran lapaan tai joita pidellään kädessä. Ne ovat erittäin käteviä ja kitaristin onkin sellainen hyvä omistaa.
Silti mikään ei korvaa ihmiskorvaa vireen analysoimisessa, joka kuitenkin aina lopulta kertoo parhaiten kuulostaako kitara vireiseltä. Välillä voi käydä niin, että vaikka viritätkin kitaran käyttäen siihen viritysmittaria ei kitara siltikään ole yhden virityskerran jälkeen täysin vireessä. Tämän voi päätellä korvakuulolla. Soita aina virityskerran jälkeen jokin sointu, jossa on kitaran kaikki kielet käytössä kuten vaikkapa G-duuri avo-otteena. Mikäli sointu kuulostaa hyvältä ja oikeanlaiselta on viritys onnistunut. Monessa tapauksessa kuitenkin huomataan, että kitara vaatii vielä uuden virityskerran ja tätä ei olisi huomattu ilman vireen kuuntelua soinnun kautta.
Kitaristin tulee virittämisen lisäksi myös tuntea kitaran kielten nimet. Se on osa kitaristin yleissivistystä sekä se auttaa myös virittämisessä. Kullakin kielellä on oma nimi, joka ilmaistaan yhdellä aakkosella kuten a. Kieliä voidaan myös kutsua numeroilla, jolloin kitaran ohuin kieli on 1. ja paksuin on 6. Alla olevassa kuvassa on esitetty kaikkien kielten nimet ja ne tulee opetella ulkomuistiin.
Jotta kitaraa voidaan alkaa virittämään oikeaan vireeseen suhteessa muihin soittimiin, on aluksi saatava oikea aloitussävel, jonka perusteella kielet viritetään. Tyypillisesti aloitussävel on 5. paksuin kieli eli a tai paksuin kieli eli e. Aloitussävel voidaan soittaa esimerkiksi pianosta tai muusta äänilähteestä. Myös internetissä on sivustoja, jotka soittavat kunkin kielen sävelen ja johon voit verrata oman kitaran kyseisen kielen virettä. Tällä sivustolla on oivallinen viritin, jossa painaessasi kunkin kielen viritintä, kuulet kyseisen kielen sävelen.
https://www.youtube.com/watch?v=Oqn7kvedXkw
Viritä aluksi paksuin e-kieli vireeseen joko pianon tai vaikkapa yllä esitetyn sivuston kautta. On olemassa myös pieniä äänirautoja, joita myydään soitinkaupoissa. Ne kulkevat kätevästi taskussa ja niistä saat aina yhden vireisen sävelen soitettua missä vain. Voit myös käyttää alla soivaa e:tä virittämisen aloittamiseen:
Kun paksuin e-kieli on vireessä, vertaamme siihen seuraavan kielen virettä. Paina paksuimman kielen 5. nauhaa ja soita perään 5. kieli eli a-kieli avoimena. A-kielen tulisi kuulostaa samalta kuin paksuimman kielen 5. nauhan sävel. Mikäli se ei kuulosta vireiseltä, käännä a-kielen viritintä varovasti kunnes sävelet kuulostavat samalta. Tässä tekniikassa virittämme aina avointa kieltä.
Kun sävelten vireet kohtaavat, ne kuulostavat täysin "tasaisilta". Kun ne eivät ole aivan vireessä mutta lähellä kuitenkin, on sävelillä tapana "huojua". Kiinnitä huomiota tähän huojuntaan ja huomaat sen aaltoliikkeen hidastuvan vireiden lähestyessä toisiaan.
Pyri soittamaan sävelet niin, että ne jäävät soimaan päällekkäin. Tällöin kuulet niiden aiheuttaman huojunnan. Paina otelautakädellä 5. nauha väännä viritintä plektrakädellä, jolloin sävelten soinnin ei tarvitse katketa.
Kun sävelet kuulostavat samoilta ovat ne vireessä. Nyt siis kaksi paksuinta kieltä ovat viritetyt. Tämän jälkeen siirrytään virittämään d-kieltä, joka tehdään samalla tekniikalla kuin a-kielenkin kohdalla.
Paina a-kielen 5. nauha pohjaan ja soita d-kieli avoimena niin, että sävelet jäävät soimaan päällekkäin. Kuuntele kuulostavatko ne samalta ja onko niiden yhteissoinnissa havaittavissa huojuntaa. Mikäli huojuntaa tihenee kääntäessäsi viritintä, väännät sitä väärään suuntaan. Kun huojunta hidastuu on suunta oikea ja huojunta lakkaa, ovat kielet vireessä.
Seuraavaksi on virityksessä g-kielen vuoro. Tekniikka on täsmälleen sama kuin tähän mennessä. Paina siis d-kielen 5. nauha ja soita sen päälle avoin g-kieli. Toista samat tekniikat kielen virittämiseen. Mitä enemmän kitaraa virität, sitä tutummaksi ja nopeammaksi toimenpide käy. Alussa siihen saattaa kulua hyvä tovi mutta lopulta viritys vie vain minuutin tai kaksi.
Viritys lähenee loppuaan ja on b-kielen vuoro. Tekniikka tässä kohtaa on muuten sama kuin aiemminkin mutta tällä kertaa painamme g-kielen 4. nauhasta. Sen lisäksi soitetaan totuttuun tapaan b-kieli avoimena.
Viimeinen kieli virittämisessä on ohuin e-kieli. Yleensä kitara viritetään aloittaen paksuimmasta kielestä niin saamme parhaan lopputuloksen ja vähimmän määrän virityskertoja.
Paina taas b-kielen 5. nauhasta ja soita ohuin e-kieli avoimena sävelten jäädessä soimaan samanaikaisesti.
Kun kaikki kielet ovat saatu viritettyä, tarkista vire avoimen G-soinnun kautta. Mikäli soinnussa kuuluu huojuntaa tai se ei kuulosta oikealta, tee viritys uudestaan. Kun aloitat jokaisen soittokerran virittämisellä, siitä muodostuu pian rutiininomainen tapa ja soittaminen on mukavampaa sekä paremman kuuloista vireisellä soittimella.
-Samuli
Samuli Federley soittaa ja opettaa vauhdikasta kitarointia lapsille ja aikuisille kuudesta kahdeksaan kielellä. Näin myös Rockwayllä.
