Huomaan usein opetustyössäni, miten harvoin oppilaani tiedostavat plektran eri ominaisuuksien vaikutuksen soittoonsa. Monesti käytössä on plektra, joka on saatu kitaran mukana kun se on hankittu. On siis ymmärrettävää, että etenkin soittouran alussa ei osata kyseenalaistaa tämän harmittoman oloisen muoviläpyskän tärkeyttä.
Plektra on kuitenkin välikappale soittajan ja kitaran välillä, ja sillä on valtava vaikutus niin soittotuntumaan, soittotekniikkaan kuin ulosantiin soundin muodossa.
Plektroja on eri kokoisia, mallisia ja värisiä. Niitä valmistetaan eri materiaaleista, jotka tuovat niihin uniikin äänenlaadun sekä sormituntuman. Myöskin saman kokoiset ja -näköiset plektrat saattavat tuntua hyvin erilaisilta jäykkyyden vuoksi.
Tähän kysymykseen ei ole olemassa suoraa tyhjentävää vastausta, vaan se vaatii paljon aikaa ja tutkiskelua. Lopulta kyseessä on kuitenkin makuasia, mutta joitain seikkoja voi esittää faktoina plektrojen käyttöominaisuuksien mukaan.
Plektran itsessään ei tulisi määrittää soittotekniikkaa tai tyyliä, vaan asian tulisi olla toisinpäin. On etsittävä itselleen plektra, joka tukee mahdollisimman paljon omaa soittotyyliä eikä sen sijaan lisää soittoteknisiä haasteita.
Kitaristien parissa on olemassa sanonta, jonka mukaan saundi lähtee sormista. Tämä on puoliksi totta. Efektoimaton saundi lähtee niistä tekijöistä, joilla kitaraa soitetaan. Nämä ovat sormet sekä plektra. Plektran eri ominaisuudet vaikuttavat todella paljon siihen, minkälaisen saundin se luo.
Tarkkuutta ja nopeutta soittamiseen – plektratekniikka -kurssi
Ohuista ja teräväkärkisistä plektroista lähtee kirkas ja terävä saundi. Paksut ja tylppäkärkiset plektrat sen sijaan tuottavat lämpimämmän ja tummemman saundin. Myöskin pelkkä plektran valmistusmateriaali vaikuttaa äänikuvaan kuten sen jäykkyyskin.
Mikään näistä ominaisuuksista ei välttämättä ole toistaan parempi, vaan onkin mietittävä minkälaista saundia itse hakee ja mikä sopii parhaiten omaan soittotyyliin.
Monet soittajat käyttävät erilaisia plektroja eri käyttötarkoituksiin. Esimerkiksi teräskielisellä akustisella kitaralla sointujen komppaamiseen moni käyttää suuria sekä hieman löysiä plektroja. Sen sijaan aggressiiviseen sähkökitarasoittoon saattavat sopia paremmin pienemmät sekä jäykät plektrat.
Kun plektroja on niin monenlaisia, voi myös selvittää, minkälaiseen valintaan oma soittajaesikuva on päätynyt. Heillä on usein vuosien kokemus asiasta, ja mikäli itse tavoittelee samankaltaista saundia sekä soittotyyliä, saattaa juurikin kyseisellä plektravalinnalla olla suuri vaikutus lopputulokseen.
Fysiikan lait vaikuttavat myös osaltaan erityyppisten plektrojen tuomiin ominaisuuksiin. Kun esimerkiksi soitetaan hyvin nopeasti vuoropikkausta käyttämällä, on suotavaa, että plektran liike minimoidaan. Tällöin plektran liikkuessa kielen puolelta toiselle sillä on mahdollisimman lyhyt matka palata takaisinpäin. Tarkoituksena on siis minimoida liike-energia sekä lyhentää plektran käyttämää liikettä kielen molemmin puolin.
Vaikka plektran liike saataisiinkin erittäin pieneksi, on olemassa vielä yksi tekijä, joka saattaa hidastaa soittoa.
Mikäli käytössä on löysä plektra paksuudeltaan reilusti alle millimetrin, se antaa periksi hieman kielikosketuksessa. Karrikoidusti ilmaistuna käden ollessa jo kielen toisella puolella plektran kärki on vasta tulossa samaan suuntaan. Tämä tuo soittotuntumaan tahmeutta ja osaltaan hidastaa soittoa. Toisin sanoen jäykkä plektra mahdollistaa omalta osaltaan paremmin nopean soiton, kun se ei anna lainkaan periksi osuessaan kieleen.
Jäykkä plektra ei myöskään kuulu niin selkeästi soiton läpi kuin löysempi plektra. Nimenomaan plektran antaessa periksi kielikosketuksessa se myös samalla tuottaa äänen, josta on todella vaikea päästä eroon. Toiset juurikin haluavat tämän pienen atakkiäänen soittoonsa, mutta siitä eroon pääseminen on haastavaa.
Musiikkityylistä riippumatta toisilla soittajilla on kevyempi soittotatsi kuin toisilla. Mitä aggressiivisemmin soittaa, sitä jäykempi plektra saattaa olla hyvä valinta. Kukaan ei halua kitkaa soittoonsa, ja jäykkä plektra poistaa osaltaan sitä.
Esittelen seuraavaksi muutamia erilaisia sekä yleisiä plektramalleja, joissa on hyvinkin erilaiset ominaisuudet. Esittelyn tarkoituksena on auttaa sopivan plektran valinnassa.
Jokaista plektramallia kohti löytyy useita eri paksuuksia. Plektran jäykkyys on todella tärkeä tekijä. Plektraa voi kokeilla varovasti taivuttaa, ja mikäli se ei anna juuri lainkaan periksi, se soveltuu hyvin etenkin nopeampaan soittoon.
Tämä on kenties yleisin plektramalli ja monen huippukitaristinkin suosima malli. Se on terävyydeltään keskiluokkaa ja kokonsa puolesta suurehko. Mitä suurempi plektran pinta-ala osuu kieleen, sitä täyteläisempi on sen luoma saundi. Tämä on myöskin monen rytmikitaraa soittavan kitaristin valinta. Kyseinen plektra on hyvä aloittelijan valinta ja sen jäykkyys ilmaistaan millimetrilukemana tai termeillä light, medium ja heavy.
Tämän muotoiset plektrat tuottavat tumman sekä pehmeän soundin ja ovat etenkin jazz-kitaristien suosiossa. Kyseiset adjektiivit kuvaavat hyvin myös jazz-genren estetiikkaa, jolloin soittovälineistön voi valita sen mukaisesti. Tämäntyyppisellä plektralla saattaa olla hankalaa soittaa erittäin nopeita kuvioita, mutta kyse on pitkälti myös tottumisesta.
Kolmion muotoinen plektra tarjoaa enemmän tarttumapintaa soittajalle, mikäli soittaja kaipaa tällaista ominaisuutta plektralta. Myös kitaristin omat fyysiset ominaisuudet saattavat veitää kohti tietynlaisia plektramalleja. Mikäli soittajalla on suuret kädet sekä sormet, saattaa tämänkaltainen plektra istua käteen paremmin.
Jazz-malliset plektrat ovat erittäin suosittuja teknisten soittajien keskuudessa. Nimestään huolimatta ne eivät ole pelkästään jazz-musiikkia varten, vaan niitä käyttävät yhtä paljon myös esimerkiksi heavykitaristit.
Niiden huomattavin ero muihin plektroihin on niiden malli ja koko. Ne ovat yleensä hieman tavallista plektraa pienempiä sekä aavistuksen terävämpiä. Nämä kummatkin ominaisuudet tukevat nopeaa sekä tarkkaa soittoa. Pääsääntöisesti jazz-malleja on kolmea eri luokkaa: jazz1, jazz2 sekä jazz3. Näistä viimeisin on kenties käytetyin malli ja siitäkin löytyy eri paksuuksia. Vaikka ne ovatkin pääsääntöisesti hyvin jäykkiä plektroja, ohut plektra tuottaa terävämmän saundin, kun taas paksumpi plektra tuottaa tummemman saundin ja on soittotuntumaltaan erilainen.
Monet kitaristit ovat törmänneet ongelmaan, jossa plektra alkaa pyöriä kädessä etenkin sen hiostuessa. Tämä ongelma on osittain soittotekninen, mutta myös plektran ominaisuuksilla voi vaikuttaa asiaan. Niissä saattaa ollakin niin sanottu grip-pinta, joka parantaa otetta plektrasta. Niitä löytyy kaikenkokoisia sekä mallisia.
Ultex ei ole varsinaisesti plektramalli vaan valmistusmateriaali. Ultex on kasvanut nopeasti suosituksi, varsinkin raskaan musiikin parissa. Syy suosioon on Ultexin tuottama tuhti ja selkeä atakki, josta varsinkin downpicking-tekniikkaa käyttävät pitävät. Se ei myöskään tunnu aivan niin liukkaalta sormissa kuin perinteisemmät materiaalit.
Erikoisplektrat esittelevät usein jonkin ominaisuuden, jonka tarkoituksena on parantaa soittokokemusta. Yksi suurimmista ongelmista kitaristeilla on hyvän otteen saaminen plektrasta, jota varten on kehitetty erilaisia ratkaisuja. Kuitenkin suurin osa ongelmista on ratkaistavissa soittoteknisillä keinoilla, eikä näitä yleensä voi korvata soittovälineiden vaihtamisella.
Peukaloplektra on erikoisplektra, joka on suunniteltu pysymään kiinni peukalossa ilman, että siitä tarvitsee pitää erikseen kiinni. Peukaloplektraa käytetään usein sorminäppäilysoiton yhteydessä esimerkiksi akustisella kitaralla. Toisinaan sitä näkee kuitenkin käytettävän tavallisen plektran tavoin vaikka rock-musiikissa.
Soittoharrastuksen alussa kannattaa hankkia useita erilaisia plektroja ja antaa kullekin riittävästi aikaa, jotta voi todella todeta sen ominaisuuksien vaikutuksen omaan soittoon. Asia ei selviä minuutin testauksella vaan vaatii usein hieman enemmän aikaa. Voit soittaa kullakin plektralla esimerkiksi yhden päivän, jolloin niiden väliset erot huomaa paremmin soittotuntumassa.
Kun plektra on oikea, on syytä hakeutua kurssin oppeihin: Plektratekniikan mestarikurssi.
Omalla kohdallani käytin vuosia ensimmäisenä esitettyä normaalikokoista plektraa. Vaikkakin harjoittelin todella intensiivisesti, minulla silti esiintyi tiettyjä soittoteknisiä ongelmia sekä plektran pyörimistä sormien välissä. Kun vaihdoin jazz3-tyyliseen plektraan yhdistettynä määrätietoiseen harjoitteluun, pääsin näistä ongelmista yli. Tämän kokoinen plektra istuu paremmin luontaiseen tapaani tarttua plektraan, eikä minun tarvitse sen ansiosta pyrkiä eroon tästä tavasta. Näin ollen etsin plektran sopimaan omaan soittotyyliini enkä mukauttanut soittoani plektran mukaiseksi.
-Samuli
Rockwayn kurssilla plektrakäsi oppii liikkumaan tarkasti ja nopeasti.
Katso Tarkkuutta ja nopeutta soittamiseen →
Voit aloittaa ilmaisella kokeilulla.
Samuli Federley soittaa ja opettaa vauhdikasta kitarointia lapsille ja aikuisille kuudesta kahdeksaan kielellä. Näin myös Rockwayllä.
