Kitaran hoito on hyvin helppoa. Yksinkertainen nyrkkisääntö on: siellä missä itse viihdyt pidempiä aikoja, myös kitarasi viihtyy. Älä siis jätä soittimiasi pakkaspäivänä pitkäksi ajaksi kylmään autoon tai hellepäivänä vastaavasti kuumaan autoon, koska sekä puuosat että kitaran viimeistely voivat kärsiä siitä. Teräskielisessä akustisessa voi ääritapauksissa syntyä halkeama kanteen.
Äärimmäisen tärkeää on myös muistaa kitaran säännöllinen puhdistus. Katso alta, miten puhdistat sähkökitarasi:
Jos joudut matkustamaan kitarasi kanssa niin, että soitin joutuu olemaan esimerkiksi neljä–viisi tuntia kylmässä pakettiautossa tai peräkärryssä, kielten alas virittäminen (esimerkiksi kokonaisen sävelaskeleen verran) on omiaan vähentämään kieltenvedosta johtuvia rasituksia.
Kuljetuksia ja pidempää varastointia varten kannattaa hankkia soittimelle sopiva pussi eli gig bag tai kova laukku. Topattu pussi on parempi valinta silloin, kun liikenneväline on julkinen tai käytössä on polkupyörä. Jos haluaa kuljettaa kitaran lentomatkalla matkustamossa, pussi on lähes välttämätön. Laukku taas toimii bägiä paremmin pakun takakontissa tai jos soitin menee lennon ajaksi lentokoneen ruumaan.
Puusta tehdyt soittimet kannattaa säilyttää mahdollisuuksien mukaan normaalissa ilmankosteudessa, koska puu elää. Liian kuivassa pidetty soitin kutistuu, liian kosteassa paikassa taas kitaran puut paisuvat. Puun eläminen vaikuttaa suoraan kaulan kaarevuuteen sekä – etenkin akustisissa kitaroissa – myös kielten korkeuteen. Ääritapauksissa akustisen kitaran koppaan voi syntyä liiallisesta kuivuudesta halkeamia. Älä varastoi soittimiasi suoraan lämpöpatterin vieressä.
Sopivat lukemat suhteelliselle kosteudelle kitarasi kannalta olisivat 40 ja 60 prosentin välissä tavallisessa huoneenlämmössä (18–22 °C). Hygrometri on halpa hankinta ja antaa hyvän kuvan oman soittohuoneen tilanteesta.
Jos ilma on jatkuvasti liian kuiva, apua voi saada ilmankostuttimella. Akustisia soittimia varten on myös erilaisia kostuttimia, joita voi laittaa suoraan soittimeen tai soitinlaukkuun. Liian kosteassa paikassa taas voi laittaa laukkuun sisään kaksi tai kolme pussia silikageeliä, joita löytyy monen elektronisen laitteen myyntipakkauksesta.
Kitarankielten käyttöikää voi pidentää ratkaisevasti pyyhkimällä niitä heti harjoittelemisen tai keikan jälkeen kitaran puhdistusliinalla tai tavallisella pellava- tai puuvillaliinalla. Pyyhkiminen vähentää kitarankieliin jäävän hien määrää sekä poistaa kielten pinnasta pieniä ihonjäämiä. Hien kosteus ja siihen sisältyvät hapot nopeuttavat kielten korroosiota, kun taas kitarankieleen tarttuneet ihon palaset vaikuttavat negatiivisesti soitettavuuteen ja intonaatioon eli hienovireeseen.
Kieltenvaihdon yhteydessä kannattaa puhdistaa kitaran otelaudan pinta liinalla. Etenkin nauhojen vierestä löytyy usein ihon jäämiä ja muuta siihen kertynyttä likaa. Tummia otelautoja – ruusupuu, palisanteri, eebenpuu, grenadillo, wenge ja niin edelleen – kannattaa öljytä kevyesti ainakin kerran vuodessa tällaisen puhdistuksen jälkeen. Hyvin kuiva jalopuuotelauta kärsii helpommin soittamisen rasituksista, ja se voi ääritapauksissa murtua tai murentua.
Tärkeä huomautus: älä missään nimessä laita otelautaöljyä vaahteraotelautaan (esimerkiksi vaaleat otelaudat Fender-tyylisissä kitaroissa). Vaahtera on kova puulaji, joka ei ole luonnollisesti öljyinen. Öljytty vaahteraotelauta muuttuu ruman harmaaksi ja pinnalta hieman pehmeäksi.
Tärkeintä on kuitenkin, että soitat kitaraasi säännöllisesti. Mitä enemmän soitat sitä, sitä paremmalta se soi.
Tutustu myös Rockwayn kurssiin aiheesta: Kitaran huolto.
Kirjoittaja: Martin Berka
Rockwayn kurssilla puhdistus, säädöt ja kieltenvaihto näytetään vaihe vaiheelta.
Katso Kitaran huolto -kurssi →
Voit aloittaa ilmaisella kokeilulla.
Martin Berka on kokenut pitkän linjan muusikko ja musiikkitoimittaja. Rockwayn blogista löydät muun muassa Berkan oppaita ja katsauksia klassikkosoittimista uusiin huippumusiikkitarvikkeisiin!
