Dimebag Darrel (1966-2004) on amerikkalainen kitaralegenda. Hän tuli tunnetuksi Pantera-yhtyeen kitaristina ja jonka viimeisimmäksi yhtyeeksi jäi Damageplan, jonka hän perusti Panteran tapaan rumpaliveljensä kanssa.
Dimebag menehtyi Damageplanin konsertissa Ohiossa, jossa mies yleisön joukosta nousi lavalle ja ampui kitaristin kohtalokkain seurauksin. Dimebagin ura jäi pahasti kesken mutta silti hän ehti tehdä lähtemättömän vaikutuksen kitara- ja musiikkimaailmaan.
Hänellä oli hyvin omintakeinen ja tunnistettava saundi, joka pääosin lähti hänen soittotavastaan ja fraseerauksestaan mutta myös käyttämistään laitteista. Hän suosi hyvin särötettyä saundia mutta soitti silti hyvin selkeästi artikuloiden eikä soitto puuroutunut koskaan saundin alle. Dimebag oli teknisesti hyvin taitava kitaristi, joka käytti lahjakkuuttaan kekseliäästi ja vaikutti paljon siihen, miltä metallikitarointi nykyään kuulostaa.
Voit tutustua tarkemmin Dimebagin soittoon tällä kurssilla.
Lähes jokaisessa Panteran kappaleessa on jotain mielenkiintoista myös kitaristin näkökulmasta. Dimebagin rytmikitarointi oli rytmisesti erittäin tiukasti soitettua ja se kulkikin saumattomasti käsi kädessä veljensä rumpaloinnin kanssa. Dimebag on eräässä haastattelussa todennut, että rytmikitaroinnin ei tarvitse monotonista ja tylsää vaan hän suhtautuu siihen kuin soolosoittamiseen. Rytmikitaroinnissakin voi fraseerata ja varioida asioita musikaalisesti eikä vain soittaa läpi ennaltasävellettyjä asioita.
Tutustutaan tämän legendaarisen kitaristin soittoon neljän lyhyen esimerkin kautta. Näytteet on otettu kappaleesta Cowboys From Hell, jonka aikana Dimebag oli reilu 20-vuotias.
Kappaleen introriffi on soitettu käyttämällä vuoropikkausta sekä plektrakäden demppausta. Tutustu tarkemmin demppaukseen tällä kurssilla.
Riffissä käytetään e-blues asteikkoa ja Dimebag käyttikin usein Panteran kappaleissa niin sooloissa kuin riffeissäkin bluespohjaisia sävelkulkuja.
Riffin ensimmäinen tahti soitetaan kolmesti, jonka jälkeen lopukkeena soitetaan neljännellä kerralla toinen tahti. Soita kukin nauhaväli omalla sormellaan niin saat riffistä myös oivallisen harjoituksen kaikkien sormien aktivoimiseen.
Haastavin osuus riffissä on kohta, jossa soitetaan vuorotellen a- ja e-kieltä. Kun a-kieli soitetaan plektran alaslyönnillä ja e-kieli ylöslyönnillä liikkuu tällöin plektra ikäänkuin kahden kielen sisällä. Tämä yksi haastavimmista pikkaukseen liittyvistä ilmiöistä ja voit harjoitella tätä kohta erikseen soittamalla vuorotellen näitä kahta kieltä pitkänä luuppina.
Kappaleen tempo on melko reipas, joten aloita harjoittelu hitaalla tempolla pitäen soitto koko ajan puhtaana ja rentona. Nosta nopeutta vähitellen kun koet, että riffin soittaminen tuntuu helpolta.
Seuraava riffi on kappaleen pääriffi, joka soit myös kertosäkeessä. Se on kuvioltaan sama kuin introkin mutta soitettuna oktaavia alempaa avo-asemasta. Siinä myöskin hyödynnetään 5-sointuja avointen kielten kohdalla, joka kuulostaa erittäin hienolta mutta tekee riffin soittamisesta vieläkin haastavampaa.
Tässäkin riffissä käytetään plektran edestakaista vuoropikkausta sekä sävelten demppausta. Soita 1. nauhan sävelet etusormella, 2. nauhan sävelet keskisormella ja 3. nauhan sävelet nimettömällä. Pyri pitämään rytmi tasaisena ja saat helppoutta soittoon kun et pikkaa plektralla liian syvältä kielten välistä. Pyri soittamaan kielen pintaa pitkin niin siitä ei synny niin paljon vastusta pikkaukseen. Varo ettet myöskään purista plektraa liikaa vaan rento ote pitää myös soiton rentona.
Seuraavassa harjoituksessa hypätään kappaleen sooloon. Dimebag oli suuri Eddie Van Halenin arvostaja ja hänen soitossaan voi kuulla paljon vaikutteita Eddien soitosta.
Kyseissä kuviossa soitetaan nopea kuuden nuotin ryhmissä kulkeva nousu, jossa soitetaan samat kolme säveltä kahdesti joka kielellä sovellettuna jokaiselle kielelle. Soita 11. nauha etusormella, 12. keskisormella ja 15. pikkurillillä. Kuviossa käytetään ns. puolipikkausta, jossa noin puolet sävelistä on pikattu plektralla ja loput soitetaan legatolla hammereita käyttäen.
Soita jokaisen kielen kolme ensimmäistä säveltä kuviolla alas-ylös-alas. Neljäs sävel soitetaan alaslyönnillä, josta kaksi seuraavaa sävelta soitetaan hammereilla. Voit tutustua tarkemmin legatosoittoon tällä kurssilla.
Harjoittele kuvio aluksi vain yhdellä kielellä hitaasti. Kun saat soitettua sen virheettömästi tasaisella tempolla, voit soveltaa sitä myös muillekin kielille. Pyri soittamaan kielivaihdot saumattomasti ilman, että kielen vaihdon kohdalla syntyy pieni tauko soittoon.
Viimeinen harjoitus on myös ote kappaleen soolosta. Tämä on hyvin paljon etenkin Paul Gilbert nimisen kitaristin käyttämä kuvio. Siinä soitetaan vuoropikkaamalla kuuden nuotin kuvio neljä kertaa. Keskity siis vain tahdin kuuteen ensimmäiseen säveleen. Uusi sarja alkaa aina b-kielen 12. nauhasta. Ensimmäinen sävel on b-kielellä ja loput viisi säveltä g-kielellä.
Tässäkin likissä käytetään soittotekniikkana vuoropikkausta. Mikäli aloitat kuvion soittamisen alaslyönnillä, syntyy b-kieleltä siirryttäessä g-kielelle pääriffissä esiintynyt kielten-sisällä-pikkaus-ilmiö. Tämä tekee soitosta aina haastavamman, joten jos haluat välttää tämän voit soittaa kuvion myös aloittamalla plektran ylöslyönnillä ja käyttämällä aina tiukasti vuoropikkausta.
Harjoittele kuvio aluksi hyvin hitaasti ja käytä aina samaa sormitusta ja pikkausta niin vähitellen se alkaa jäämään lihasmuistiin. Nopeuta tempoa vain, jos koet, että soitto sujuu sulavasti nykyisessä tempossa.
Hyviä soittohetkiä!
-Samuli
Samuli Federley soittaa ja opettaa vauhdikasta kitarointia lapsille ja aikuisille kuudesta kahdeksaan kielellä. Näin myös Rockwayllä.
