Monet tunnetut kitarakuviot ja riffit hyödyntävät arpeggioita, eli sointuihin perustuvia kuvioita. Arpeggio tarkoittaa murrettua sointua eli käytännössä soinnun soittamista yksi ääni kerrallaan. Arpeggioita soitettaessa voidaan sointuote pitää pohjaan painettuna tai sormittaa sävel kerrallaan, jolloin voin yksi ääni soi vuorollaan.

Tällä kurssilla tutustaan tarkemmin arpeggioiden soittamiseen.

Kitaralla arpeggiot voidaan soittaa monella eri tavalla ja soittotekniikalla. Sävelet voivat olla samalla kielellä tai jaettuna useiden kielien välille. Esim. legendaarinen Eddie Van Halen soitti usein arpeggioita tapping-tekniikalla, jossa soinnun kaikki sävelet ovat sijoitettu samalle kielelle. Esimerkiksi Am-sointu voidaan soittaa tällä tekniikalla siten, että pohjasävel (a) soitetaan ohuimman e-kielen 5. nauhalta, terssi (c) 8. nauhalta ja kvintti (e) 12. nauhalla oikean käden sormella tappingilla.

Tutustu enemmän tapping-tekniikkaan tällä kurssilla.

Useammissa tapauksissa arpeggioita soitetaan muuten kuin tappingia käyttäen. Yleisin soittotekniikka on plektralla pikkaus ja etenkin vuoropikkaus, jossa soitetaan vuorotellen plektralla alas- ja ylöslyöntejä. Tätä ei joissain tapauksissa ole kuitenkaan paras tapa soittaa etenkään arpeggioita, joissa usein kielet vaihtuvat nopeatempoisesti. Tällöin pikkausta usein muutetaan siten, että plektralla soitetaan sen suuntaisia iskuja, johon kuvio on etenemässä.

Yllä olevassa esimerkissä soitetaan triolirytmillä D-sointu. Se soitetaan arpeggiona koska siinä soitetaan yksi sävel kerrallaan eikä kaikkia yhtäaikaisesti. Koska kuvio etenee ensimmäisen kolmen sävelen aikana alaspäin, soitetaan se kolmella erillisellä plektran alaslyönnillä. Tämän jälkeen kuvio kääntyy vastakkaiseen suuntaan, joka soitetaan puolestaan kolmella ylöslyönnillä. Tämänlaisen pikkauksen ansiosta on soittajan helpompi säilyttää tuntuma kuvion soittoon ja sillä myös minimoidaan virheiden mahdollisuus.

Kuvio voi olla myös monimutkaisempi, johon kuitenkin sovelletaan samaa logiikkaa; pikataan aina sen suuntaisella iskulla, johon ollaan menossa.

Yllä esitetyssä soitetaan taas D-sointua 8-osarytmillä. Siinä kuvio ei nouse eikä laske tasaisesti vaan on poukkoilevampia. Taas kuvio pikataan sen suuntaisilla plektran iskuilla mihin kuvio on menossa. Kun soitat kuvion muutaman kerran huomaat, että tämänkaltainen pikkaus alkaa tuntua loogiselta ja sen soittaminen tuntuu huomattavasti varmemmalta kuin vaikkapa vuoropikaten soitettuna.

Bryan Adams - Run To You

Bryan Adamsin Run To You kappaleessa on ikoninen kitarariffi, jossa hyödynnetään sointuarpeggioita. Riffissä kähytetään kolmea sointua, jotka ovat Em7, G sekä Aadd4.

Riffissä otteet pidetään pohjaan painettuina ja vaikkakin kaikki sävelet soitetaan yksitellen on niiden tarkoitus jäädä soimaan toistensa päälle eli pidä koko ajan sointuotteet pohjassa jolloin soitetut sävelet eivät pääse sammumaan.

Tässäkin riffissä siis pikataan aina sen suuntaisilla plektran iskuilla, johon kuvio on menossa. Kun totut tähän soittotyyliin tuntuu riffin soittaminen sen jälkeen hyvin helpolta eikä pikkaukseen juuri tarvitse keskittyä. Tämän tekniikan tarkoitus on saada soitettava asia tuntumaan mahdollisimman helpolta ja varmalta.

Police - Every Breath You Take

Policen kuuluisassa kappaleessa Every Breath You Take käytetään niinikään tätä pikkaustyyliä, jossa pikataan menosuuntaan.

Sointuotteena on Aadd9-sointu, joka on soitettu dempaten. Voit tutustua demppaukseen tällä kurssilla.

Pidä sointuotteessa kolme paksuinta kieltä pohjaan painettuina niin, että soita etusormella 5. nauha, keskisormella 7. nauha ja pikkurillillä 9. nauha. 6. nauha soitetaan myös etusormella nostaen sormi erikseen g-kielelle mutta pidä saman aikaisesti keskisormi ja pikkurillillä pohjassa omilla kielillään. Eli vain etusormi liikkuu painaessaan vuorotellen e- ja g-kieliä.

Tässäkin riffissä kielet pikataan siihen suuntaan, johon kuvio on kulloinkin menossa. Katso tabista tarkasti oikea pikkausjärjestys tähän riffiin ja pienen totuttelun jälkeen huomaat, että se alkaa tuntua luontevalta.

Yleisesti ottaen vuoropikkaus on tehokkain tapa soittaa erinäisiä asioita mutta toisinaan, kuten arpeggioiden tapauksessa, vaihtoehtoiset tyylit voivat olla tehokkaampia. Arpeggioita esiintyy musiikissa hyvin useissa eri yhteyksissä, joten käytä aikaa tämänkaltaiseen soittoon niin selviät useammista erilaisista musiikillisista tilanteista helpommin.

-Samuli

‍