Vuonna 1970 näytti vahvasti siitä, että brittiläisestä yhtyeestä Free tulisi se “seuraava uusi juttu”. Musiikkialan lehdissä puhuttiin bändistä “uutena Rolling Stonesina” ja “seuraavana Led Zeppelininä”.
Freen uusin sinkku “All Right Now”, sekä bändin kolmas albumi “Fire And Water” (1970) olivat suuria hittejä, ja yhtye esiintyi mm. saman vuoden legendaarisella Isle of Wight -festivaalilla.
Free-bändillä oli hyvin persoonallinen soundi ja lähetystapa Blues Rock -genreen. Raspikurkku Paul Rodgers oli (ja on edelleen) erittäin hyvä ja karismaattinen laulaja ja esiintyjä. Rumpalin Simon Kirken soitto perustui “vähemmän on enemmän” -periaatteelle, mikä oli 1969/70-luvun taiton bändeissä harvinaisuus. Kitaristi Paul “Koss” Kossoff osasi lypsää jokaisesta soittamasta nuotista sen maksimaalisen määrän tunnetta, mikä teki hänestä yhden sen aikakauden suurista Gibson Les Paul -soittajista. Bassisti Andy Fraser, joka täyttyi kesällä 1970 juuri 18 vuotta, oli mies lähes jokaisen biisin ja riffin takana. Fraser ja Rodgers olivat kirjoittaneet valtaosan Freen biiseistä.
.jpeg)
Valitettavasti bändin tarina loppui lyhyeen, eikä Free pystynyt saavuttamaan seuraavilla levyillä enää läheskään saman suosion. Syyt siihen ovat varmasti monimutkaiset, mutta osasyy oli monien mielestä yhtyeen puuttuva taiteellinen visio ja yhteinen päämäärä. Rokkaavan “All Right Now” -biisin jälkeen bändin seuraavat biisit olivat suhteellisen hitaita ja tunteellisia. Samanaikaisesti Paul Kossoffin ongelmat alkoholin ja muiden päihteiden kanssa pahenivat muille bändin jäsenille miltei kestämättömiksi. Bändi hajosi vuonna 1971. He yrittivät uudestaan osittain uusilla jäsenillä seuraavana vuonna, mutta yhtye hajosi lopullisesti vuonna 1973.
Rodgers ja Kirke perustivat seuraavaksi bändin Bad Company, jolla oli suurempi suosio ja pidempi ura. Kossoff perusti oman bändin nimellä Back Street Crawlers, mutta hän kuoli valitettavasti keuhkoveritulppaan vain 26 vuotiaana kesken lennon Los Angelesista New Yorkiin vuonna 1976.
Andy Fraser yritti jatkaa aktiiviuransa useammalla eri kokoonpanoilla, mutta hän muutti vuonna 1976 Yhdysvaltoihin, jossa hän keskittyi biisien kirjoittamiseen. Robert Palmerin hitti “Every Kinda People” on esimerkiksi Fraserin käsialaa. Andy Fraser kuoli vuonna 2015 sydäninfarktiin; hän oli 62 vuotias.
Free-yhtiön lyhyen uran takia Andy Fraseria on tavallaan unohdettu suurien Blues Rock -genren perustajien listalta, vaikka hänen soittonsa oli ratkaisevan tärkeässä asemassa lähes jokaisessa Free-biisissä.
Fraserin nuoruudesta huolimatta hän osasi jättää riittävästi ilmaa omaan soittoonsa. Hän jäi tahallaan usein musikaalisen valokeilan ulkopuolelle, jotta Rogersin laulu ja Kossoffin kitaransoitto pääsisivät riittävän esille. Kyllä, Andy Fraser osasi myös soittaa nopeasti ja sooloilla tarvittaessa, mutta yleensä hän ajatteli enemmän kuin biisin sovittaja, eikä kuin tavallinen rivibasisti.
Erittäin hyvä esimerkki tästä ajattelutavasta on mielestäni Freen biisi “Mr. Big”, jossa Fraser on hyvin tarkasti lukittanut säkeistöissä basson motiivin sähkökitaran riffiin, sekä rumppukomppiin. Biisin tempo on hidas (noin 82 iskua minuutissa), mutta bändin komppi etenee kuin erittäin hyvin rasvattu kone.
Free-bändin klassikossa “All Right Now” taas Andy Fraser ei soita lainkaan A-osissa, vaan basso tulee mukaan ainoastaan kertseissä, sekä kitarasoolon lopussa.
Kun “Fire And Water” -levy ilmestyi, Island Records päätti tehdä “All Right Now” -biisistä albumin sinkun. LP-versio oli levy-yhtyeen mielestä kuitenkin liian pitkä ja basson soundi radiosoittoa varten liian ohut. Sinkkua varten biisistä poistettiin kitarasoolon alkua ja viimeisen säkeistön. Tämän lisäksi Andy Fraser äänitti uuden basso-osuuden kertseissä, joka on oktaavi albumiversiota matalampi.
Nuoteissa ja audioklipeissä olen soittanut kummankin version ensimmäistä kertsiä. Vaikka Fraser osasi lukea nuotteja, hän kuitenkin soitti melko fiilispohjaisesti, mikä tarkoittaa, että muiden kertsien bassolinjat ovat samankaltaisia, muttei täysin samoja.
Molemmat versiot basson osuudesta kertsissä – albumi ja sinkku – perustavat tavalliseen Soul-kuvioon, jossa vaihdetaan A-duuri soinnun perusäänen (A) ja sekstin ja kvintin välillä (Fis ja E).
Kitarasoolon loppupuolella, joka on siis mukana sekä sinkussa että albumissa, Andy Fraser astuu suoraan valokeilaan bassomotiivilla, jossa hän soittaa aina alussa matalia nuotteja (A, Fis ja E) – A-duuri soinnun alla – ja lopussa hyvin korkeita nuotteja (g, fis ja d) – G- ja D-duuri sointujen alla.
Andy Fraserilla oli hyvin paksu bassosoundi, koska hän käytti Freen levyillä lyhytskaalaisen Gibson EB-3 -basson, josta löytyy hyvin bassovoittoinen, isokokoinen kaulamikrofoni, sekä hieman terävämpi humbucker tallan lähellä. Monet kutsuvat EB-3:sta myös SG-bassoksi.
Omissa esimerkeissä olen käyttänyt Epiphonen edullista vastinetta – Epiphone EB-0 – jolla on vain se isokokoinen kaulamikki.
Kirjoittaja: Martin Berka
Martin Berka on kokenut pitkän linjan muusikko ja musiikkitoimittaja. Rockwayn blogista löydät muun muassa Berkan oppaita ja katsauksia klassikkosoittimista uusiin huippumusiikkitarvikkeisiin!
