Ortega on saksalaisen soitinvalmistajan Meinl:n akustisien kielisoittimien brändi, joka valmistaa akustisia kitaroita, mandoliineja ja ukuleleja. Tähän mennessä näiden soittimien tuotanto on ollut lähes poikkeuksetta Kauko-Idässä.
Vuoden 2026 alussa ilmestyneet Traditional-sarjan klassiset kitarat tehdään kuitenkin soitinlajin syntymaassa, Espanjassa. Tämän lisäksi Ortegan espanjalainen yhteistyökumppani käyttää nauhojen hiontaan saksalaisia PLEK-koneita, mikä takaa kitaroiden tasalaatuisuutta.
PLEK-kone mittaa ensin jokaisen soittimen nauhoja laserin tarkkuudella, minkä jälkeen se hioo nauhat yksitellen speksien mukaiseen korkeuteen. Lopuksi kone vielä leikkaa yläsatulan uria oikeeseen syvyytteen.
Uudesta, espanjalaisesta Traditional-sarjasta löytyy useampi eri malli, joista muutamassa on myös perinteistä kapeampi ja pyöreämpi kaula.
Valitsin tähän testiin kuitenkin kaksi perinteisellä kaulaprofiililla varustettua mallia – Ortega R-19S ja R-20GRG.
Ortegan R-19S-malli on malliesimerkki 500-600 euron espanjalaisesta klassisesta kitarasta. R-19S, samoin kuin R-20GRG, on rakennettu ns. “espanjalaisen koron” ympärille, jossa koppa ei ole tehty kaulasta erilleen ja kaula liitetty siihen liimaamalla, vaan jossa kaula-aihio on koko soittimen perusta. Kaulan korko jatkuu tässä C-muotoisena kopan sisällä, kannen ja pohjan tukena lähes ääniaukon kohtaan. Kaulassa on molemmin puolin laitettu ura kopan sivuille, joita liimataan niihin kiinni. Lopuksi koppa suljetaan kitaran kannella ja pohjalla. Espanjalaisella korolla rakennettiin alun perin kaikki klassiset kitarat, ennen kuin siirrettiin enemmän lohenpyrstöliitokseen, etenkiin isossa tuotannossa, mutta joidenkin mielestä alkuperäinen ratkaisu soi kauniimmin.
Ortega R-19S:n kaula veistetään afrikkalaisesta mahongista perinteisellä tavalla, niin että kaulan pitkään osaan on liitetty lisäkappaleita virityskoneiden ja kaulakoron kohdalla.
Kopassa on kokopuinen seetrikansi, sekä sapelevanerista tehdyt sivut ja pohja. Reunalistoituksen ulkoreunat, sekä koristesaumat pohjassa ja sivuissa, on veistetty vaahterasta.
Sekä kitaran otelauta että soittimen talla ovat intialaista ruusupuuta. Otelautaan on asennettu siististi 18 kokonaista perinteistä nauhaa, sekä ääniaukon molemmin puolin vielä tynkkänauhan.
Virityskoneistot ovat perinteistä ja peruslaadukasta sorttia – niiden metallilevyt ovat kromattuja ja muovinupit kermanvaaleita.
Ortega R-19S -mallin puut näyttävät hyvin kauniilta, minkä soittimen satiinipintainen viimeistely korostaa hillitysti.
Ortegan R-20GRG-mallin perusrakenne on samanlainen kuin R-19S:n kohdalla – siis: espanjalainen korko, kokopuinen seetrikansi, vanerista tehdyt sivut ja pohja – mutta tässä soittimessa soitinvaneri on tehty yhtä kauniista kuin erikoisesta puulajista. Mallitunnuksen kirjaimet “RG” viittaavat red gum -nimiseen puuhun, joka on hyvin kova eukalyptuslaji Australiasta. Red gum -puu on perusväriltä vaalea ja sillä on erittäin eloisat punaruskeat syykuviot. Puu on niin kaunis, että Ortega R-20GRG:ssä on jätetty tahallaan pohjan koristenauhaa pois.
Myös tässä reunalistoituksen ulkoreunat ovat vaahteraa. R-20GRG:n otelauta ja talla on veistetty kauniista intialaisesta ruusupuusta. Nauhoja on tässäkin tarjolla 18+1 siroa perinteistä kappaletta. Molemmissa kitaroissa on lisätty otelaudan reunaan pienet otemerkit.
Perinteisten virityskoneistojen metallilevyt ovat tässä mallissa kullanväriset ja viritysnupit tehty valkoisesta helmiäisjäljitelmästä.
Ortega R-20GRG on kiiltolakattu soitin, mikä alleviivaa käytettyjen puiden laatua ja ulkonäköä.
Soitettavuuden kannalta Ortega R-19S ja Ortega R-20GRG ovat miltei identtisiä, mikä ei ole yllätys. Kitaroissa on perinteinen klassinen kaula, joka on satulan kohdalla tunnetusti leveä (51 mm), ja jossa kaulaprofiili on suhteellisen matala, mutta melko kulmikas.
Jos perinteinen klassinen kaula ei ilahduta, kannattaa valita tästä sarjasta rinnakaismallin kapealla kaulalla, jossa kaulaprofiili on tavallisen teräskielisen akustisen kitaran kaltainen – selvästi kapeampi ja paljon pyöreämpi.
Myös kielten korkeus on molemmissa Ortega-malleissa perinteinen, nimittäin 3,5 mm ja 4 mm välillä (12. nauhan kohdalla). Monet klassiset kitaristit haluavat nimenomaan tällaista perinteistä korkeutta, koska näillä säädöillä saa kitarasta irti maksimaalisen dynamiikan ja volyymin. Jos haluaa kuitenkin kevyemmän tatsin, kitaranrakentaja pystyy madaltamaan tallaluun nopeasti ja turvallisesti. Molemmissa testisoittimissa oli tällaiseen toimenpiteeseen tarjolla riittävästi pelivaraa.
Tehdasasennuksessa käytetään muuten laadukkaita, espanjalaisia Knobloch-kieliä.
Ortega R-19S -mallin ääni on iso, lämmin ja kaunis. Jos hakusessa on perinteinen klassinen kitara, joka tarjoaa laajan dynaamisen skaalan, sekä mahdollisimman perinteisen soundin, R-19S olisi juuri sellainen.
Ortega R-20GRG:n hieman kovempi koppamateriaali vaikuttaa suoraan myös kitaran sointiin. Dynamiikka ja syvyyttä on tässäkin mallissa tarjolla mallikkaasti, mutta punaeukalyptuksesta tehty pohja lisää menoon mukavasti atakkia ja tuoreutta. Avoimempi soundi istuu klassisen ohella hyvin myös jazz- tai pop-musiikkiin, sekä erittäin hyvin myös flamencoon.
Kokonaisuudessa nämä kaksi espanjalaista Ortega-kitaraa jättävät kaikin puolin hyvin laadukkaan vaikutelman.
Kirjoittaja: Martin Berka
Martin Berka on kokenut pitkän linjan muusikko ja musiikkitoimittaja. Rockwayn blogista löydät muun muassa Berkan oppaita ja katsauksia klassikkosoittimista uusiin huippumusiikkitarvikkeisiin!
