Laulaminen on lapselle luontevaa. Se tulee usein kuin itsestään, leikin ja muun ilmaisun mukana. Aikuisena saattaa kuitenkin unohtua, että lapsen ääni toimii eri tavalla kuin oma. Kun ymmärtää vähän paremmin, miten lapsen ääni rakentuu ja mitä se tarvitsee, laulaminen sujuu usein huomattavasti helpommin.
Lapsen ja aikuisen äänentuotto on rakenteeltaan samanlaista, mutta koko ero tekee paljon. Äänihuulet ovat pienemmät, kurkunpää on pienempi ja koko ääntöväylä on lyhyempi. Tämä tarkoittaa, että lapsen ääni soi luonnostaan korkeammalta ja vaaleammin kuin aikuisen.
Lisäksi lapset eivät vielä pysty tietoisesti hallitsemaan lihaksiaan ja hengitystään samalla tavalla kuin aikuinen. Ääni syntyy enemmän automaattisesti, vähän kuin nauru tai huudahdus. Siksi on tärkeää, ettei lasta yritetä pakottaa laulamaan liian matalalta. Jos ääni ei meinaa lähteä tai laulaminen tuntuu vaikealta, sävellaji voi olla väärä.
Kun ääni tuntuu hyvältä ja soi vaivattomasti, ollaan todennäköisesti oikeassa paikassa.
Useimmille lapsille luontevin laulukorkeus löytyy yhdeltä oktaavilta, suunnilleen c1:stä c2:een, eli pianon keskialueelta. Monet lapset laulavat myös hieman tuon alapuolelta, mutta kovin matalat sävelet voivat jäädä heikoiksi tai epävireisiksi.
Aikuisen, erityisesti miehen, voi joskus olla hankala arvioida oikeaa sävellajia. Silloin kannattaa soittaa melodiaa mukana tai antaa lapsiryhmästä jonkun näyttää mallia. Lapset seuraavat toisiaan yllättävän tarkasti ja löytävät sävelet usein korvakuulolta.
Jos matalat sävelet eivät tahdo löytyä, kannattaa nostaa laulua vähän ylemmäs. Ja jos taas korkeat äänet kiristävät tai tuntuvat epämiellyttäviltä, sävellajia voi laskea tai ääntä keventää.
Lapset matkitsevat herkästi aikuisen ääntä, ilmettä ja koko olemusta. He eivät vain kuuntele, he myös katsovat ja aistivat. Laulun lisäksi he imevät itseensä tunnetilan, rytmin, liikkeen ja energian.
Jos siis haluat, että lapset laulavat iloisesti ja reippaasti, kannattaa myös itse laulaa sillä tavalla. Älä epäröi käyttää ääntäsi, vaikka et olisi ammattilaulaja. Lapsi ei odota täydellisyyttä, vaan tunnetta.
Sama pätee kehonkäyttöön. Rentous ja ryhti välittyvät, ja ne vaikuttavat suoraan ääneen. Kun oma asento on ryhdikäs mutta vapaa, lapset ottavat siitä mallia. Hyvä lauluasento syntyy pienistä asioista: avoimesta rinnasta, tukevasta jalansijasta ja siitä, ettei ääntä puristeta ulos.
Tekstin selkeys on tärkeää, mutta sitä ei tarvitse hakea ylikorostamalla. Liika artikulointi tai kasvojen jännittäminen tekee laulamisesta helposti vaikeampaa. Kieli tekee suurimman osan työstä, ei koko suu.
Suun avaaminen riittävästi – leuka alas, ei eteen – auttaa ääntä kulkemaan ja sanat erottumaan. Hymy tuo ääneen kirkkautta, ja rauhallinen tempo tukee lausumista. Diftongit ja vokaaliyhdistelmät kannattaa laulaa huolellisesti, mutta ei mekaanisesti.
Vaikka monet artistit käyttävät omaa tyyliään ja persoonallista ääntämystä, selkeä lausuminen on aina hyvä perusta. Lapsille se tekee laulamisesta helpompaa ja ymmärrettävämpää.
Lapsen ääni ei kaipaa korjaamista, vaan kannattelua. Kun aikuinen laulaa sopivalta korkeudelta ja antaa äänen tulla luonnollisesti, lapsi seuraa mukana. Ei tarvitse ohjata jokaista säveltä – riittää, että on läsnä ja tarkkana.
Laulaminen ei ole suoritus. Se on yhteinen hetki, jossa tärkeintä ei ole tekniikka, vaan tunne. Kun lapsi saa laulaa omalla äänellään ja omalla tavallaan, laulaminen tuntuu hyvältä. Ja silloin sitä haluaa tehdä lisää.
Katso kurssi: Lasten ja nuorten kanssa laulaminen
