Monelle kitaristille on haastavaa yhdistää plektrakäden vuoropikkaus (alternate picking) otelautakäden liikkeeseen. Vuoropikkauksessa soitetaan plektralla vuorotellen alas- ja ylöslyöntejä, jossa liike on tasaista kädenliikettä. Se on kaikkein käytetyin soittotekniikka sähkökitaralla ja tämän vuoksi jokaisen kitaristin olisikin syytä tutustua tähän tekniikkaan. Tällä kurssilla käydään läpi pikkaus yksityiskohtaisesti.

Vuoropikkaus on monessa yhteydessä kaikkein tehokkain soittotapa. Sitä voidaan verrata kahdella jalalla kävelyyn, joka on kaikkein luontevin ja tuloksekkain tapa päästä eteenpäin. Mikäli soitat melodiat vain käyttämällä plektran alaslyöntejä on se kuin kävelisi yhdellä jalalla pomppien. Joissain tapauksissa tämä toki voi olla hyvä valinta mutta yleisellä tasolla vuoropikkaus on paras valinta.

Synkronisaatio

Omassa opetustyössäni olen huomannut, että usealla oppilaalla itse plektrankäyttö ja pikkaus ovat hyvällä tolalla mutta heillä on vaikeuksia yhdistää siihen otelautakäden toimintaa. Optimaalisessa tapauksessa soittaja pystyy vuoropikkauksen yhteydessä käyttämään jokaista plektraniskua kohti eri sormea otelaudalla. Tällöin sävelet vaihtuvat jokaisen iskun myötä kuten yleensä melodioissa on tapana.

Seuraavien harjoitusten avulla voit parantaa käsien välistä synkronisaatiota, jossa kumpikin käsi toimii täydellisesti samanaikaisesti. Synkronisaatio on monelle kitaristille haaste, jossa plektrakäsi toimii aavistuksen eri aikaan kuin otelauta käsi. Tämä saa soiton kuulostamaan hutiloidulta ja sitä tulee harjoitella erikseen, jotta saat kädet kohdilleen mahdollisimman tehokkaasti.

Harjoitukset

Ensimmäisessä harjoituksessa soitetaan vain yhtä säveltä käyttämällä vuoropikkausta. Soita koko ajan vuorottelevilla alas- ja ylöslyönneillä ja pidä käden liike mahdollisimman rentona ja pienenä. Tässä soitetaan 16-osanuotteja, eli neljä säveltä yhtä tahdin iskua kohden. Soita aluksi vain neljä säveltä, joista ensimmäinen soitetaan alaslyönnillä. Voit aksentoida kunkin neljän nuotin sarjan ensimmäisen sävelen hieman kovemmalla iskulla, jolla merkkaat itsellesi uuden sarjan alkua. Tämä auttaa sinua pysymään timessä eli hyvässä rytmissä. Se auttaa myös myöhemmissä harjoituksissa synkronisaation ylläpitämisessä.

Pidä tempo rauhallisena ja keskity soiton tasaiseen nopeuteen sekä dynaamiseen tasaisuuteen. Voit käyttää apuna metronomia, jossa hyvä aloitustempo voi olla esimerkiksi 70bpm.

Toisessa harjoituksessa plektrakäsi soittaa täysin samaa kuviota kuin ensimmäisessäkin harjoituksessa. Tässä otetaan otelautakättä mukaan niin, että siinä käytetään kolmea sormea, joita kutakin kohtaan soitetaan neljä plektraniskua. Soita 2. nauhan sävelet etusormella, 4. nauhan sävelet nimettömällä ja 5. nauhan sävelet pikkurillillä.

Aksentoi taas kunkin neljän nuotin sarjan ensimmäistä säveltä niin, että tunnet sen alkavan alaslyönnillä. Aina samanaikaisesti tämän iskun kohdalla vaihtuu myös sävel otelaudalla. Pyri keskittymään siihen, että aina kun aloitat uuden neljän nuotin sarjan alaslyönnillä, vaihtuu myös sävel otelaudalla. Pyri pitämään rytmi tasaisena ja pidä tempo sen verran hitaana, ettei se häiriinny uuden sävelen vaihtamisesta.

Kolmannessa harjoituksessa vähennetään plektran iskumääriä säveltä kohden. Edelleen käytössä on vuoropikkaus mutta jokaista säveltä kohden soitetaan kolme iskua. Ole tarkkana tässä harjoituksessa, sillä ensimmäisen sävelen kohdalla soitetaan plektralla alas-ylös-alas mutta toisen sävelen kohdalla päinvastaisesti ylös-alas-ylös. Tämä ilmiö esiintyy aina kun soitetaan parittomia lukumääriä plektralla eli esim. kolmen tai viiden nuotin sarjoja.

Lopullista synkronisaatiota ajatellen on tärkeää, että pystyt aksentoimaan säveliä myös plektran ylöslyönnillä. Voit tässäkin harjoituksessa soittaa kunkin kolmen nuotin sarjan ensimmäisen sävelen hieman kovempaa, jolloin joka toinen aksentti osuu alaslyönnille ja joka toinen ylöslyönnille. Näitä kolmen nuotin sarjoja kutsutaan trioleiksi.

Tutustu lisää plektrasoittoon tällä kurssilla.

Neljännessä harjoituksessa soitetaan enää kaksi säveltä kunnes vaihtuu uusi sävel toisella sormella. Jokaista säveltä kohti soitetaan siis vain kaksi plektraniskua eli alas ja ylös. Soita harjoitus aluksi hyvin hitaasti ja keskity etenkin ensimmäiseen iskuun eli alaslyöntiin, jonka kohdalla vaihtuu myös sormi otelaudalla.

Nopeammassa tempossa tämä aksentointi eli sävelen merkkaaminen on hyvin tärkeää. Et välttämättä ehdi ajattelemaan jokaista säveltä erikseen, jolloin aksentit auttavat pitämään soiton kasassa. Voit tuntea nopeassakin tempossa kuinka alaslyönti ja uusi sormi otelaudalla aina kohtaavat. Loput sävelet seuraavat itsekseen perässä kun ne on ohjelmoitu lihasmuistiin huolellisella treenillä.

Viimeisessä harjoituksessa soitetaan yksi sävel plektraniskua kohden. Soittotekniikka eli vuoropikkaus ei muutu missään vaiheessa vaan plektra tekee koko ajan tasaista edestakaista liikettä. Joka toinen sävel soitetaan siis alaslyönnillä ja joka toinen sävel ylöslyönnillä.

Soita aluksi vain neljä ensimmäistä säveltä ja pidä muutaman sekunnin tauko. Pyri tekemään hyviä ja virheettömiä toistoja, jolloin oikeinsoitto tarttuu lihasmuistiin. Jos päinvastoin teet harjoitellessa paljon virheitä, opetat tällöin näitä myös lihasmuistillesi. Virheiden tekemistä voi välttää soittamalla tarpeeksi hitaasti ja olemalla mahdollisimman tietoinen tekemisestään. Kiinnitä huomiota, millä pelktraniskulla mikäkin sävel soitetaan ja otelautakäden sormitus koko ajan samanlaisena. Useat peräkkäiset oikeintehdyt toistot muuttuvat vähitellen taidoksi ja huomaat synkronisaation paranevan.

Hyviä treenihetkiä!
-Samuli

‍