Olen koonnut tähän kirjoitukseen yleisimpiä kitaransoittoon liittyviä termejä, joita käytetään puhuttaessa kitaransoitosta. Niin kuin kaikessa muussakin myös kitaransoittamiseen liittyy omaa termistöä, jolla kuvataan mm. eri soittotekniikoita tai kitaranominaisuuksia. Jokaisen soittajan on hyvä tuntea tätä termistöä, jolloin se tulee auttamaan soittamisen sekä soittimen hahmottamista sekä siitä puhumista.

Tätä termistöä käytetään niin nuottikuvassa, tabissa kuin kitaratunneillakin. Valtaosa ohessa esitetyistä termeistä liittyy kevyen musiikin soittamiseen, johon lukeutuu niin pop-, jazz- kuin rockmusiikkikin. Klassisessa musiikissa on laaja oma termistönsä, johon emme niinkään perehdy tässä tekstissä. Valtaosa kevyen musiikin kitarasanastosta tulee englannin kielestä eikä monille termeille ole kunnon suomennosta. Kitaristien keskuudessa käytetään hyvin pitkälti näitä englanninkielisiä termejä kuvaamaan soittamisen eri osa-alueita sekä kitaran osia.

Sanastoa:

Aksentti, aksentoitu nuotti: korostettu nuotti.

Action: tätä termiä käytetään kuvaamaan kielen etäisyyttä otelaudasta. Puhekielissä käytetään termejä matala ja korkea action.

Archtop: Kaarevakantinen akustinen tai puoliakustinen kitara, joka on erityisen suosittu blues- ja jazzmusiikin parissa.

Arpeggio: soinnun sävelet soitettuna sävel kerrallaan, murtosointu. Katso kurssi.

Asteikko: Yleisimmin 7 sävelen muodostama kokonaisuus, jossa sävelet ovat tiettyjen intervallien päässä toisistaan.

Barre: Tapa soittaa sointu, jossa yleisimmin etusormella painetaan kaikki kielet pohjaan ja jonka päälle asetellaan loput sormet sointuotteeseen.

Bend, kielen taivutus: Kitaransoittotekniikka, jossa liikutaan sävelestä toiseen kieltä taivuttavalla (venyttämällä). Katso kurssi.

Capo: Apuväline, joka puristaa kielet otelaudalle nostaen kielten virettä.

Chord, sointu: Soinnussa soitetaan kolme tai useampi sävel yhtäaikaisesti. Kitaralla tähän käytetään useampaa sormea sekä avoimia kieliä. Katso kurssi.

Dead note, kuollut nuotti: Nuotti joka soitetaan ilman tunnistettavaa sävelkorkeutta.

Diminished, dim: Vähennetty sointu, jossa on intervallit 1, b3 sekä b5.

Double stop: kaksi säveltä soitettuna samanaikaisesti. Katso kurssi.

Fender: yksi legendaarisimmista kitaramerkeistä.

Fingerpicking, sorminäppäily: kitaransoittotekniikka, jossa kieliä näppäillään sormilla. Katso kurssi.

Fretboard, otelauta: Kitaran kaulan osa, jota vasten kieliä painetaan sormilla sävelten tuottamista varten.

Fret: Metallinauha otelaudalla. Nauhat erottavat sävelet toisistaan.

F-hole: F-kirjaimen muotoinen kaikukopan aukko.

Ghost note: hyvin hiljaa soitettu nuotti; aksentin vastakohta.

Gibson: kuuluisa kitaramerkki

Grace note: Korusävel, joka soitetaan usein ennen varsinaista kohdesäveltä.

Hammer-on: Kitaransoittotekniikka, jossa sävel soitetaan ilman erillistä kielen näppäämistä. Pull-offin vastakohta. Katso kurssi.

Harmonic, huiluääni: Tietynlainen tapa soittaa sävel, jossa sormella kosketetaan kevyesti kieltä tietyistä kohdista.

Headstock, lapa: Kitaran osa, jossa on virityskoneisto kaulan päässä.

Ibanez: Yksi suurimmista kitaramerkeistä

Improvisaatio: Tapa luoda musiikkia hetkessä ilman aiempaa suunnittelua. Tämä edellyttää usein sävellajin, sointujen sekä otelaudan tuntemusta. Katso kurssi.

Intervalli: Kahden sävelen välinen tasoero.

Inversion, sointukäännös: Järjestys, jolla sävelet on pinottu soinnuksi.

Kaularauta: Kitaran kaulan sisällä kulkee kaularauta, jonka avulla voidaan säätää kaulan suoruutta. Katso kurssi.

Kitarajousi: Sähkökitaran sisään sijoitetut jouset auttavat pitämään tallan suorassa kielten aiheuttamaa vetoa vastaan.

Legato: Kitarnasoittotekniikka, jossa yhdistellään liukuja, hammereita sekä pull-offeja.

Major, duuri: Sointu, jossa on perussävelen sekä terssin välissä kaksi kokosävelaskelta. Esim C-E.

Minor, molli: Sointu, jossa on perussävelen sekä terssin välissä puolitoista kokosävelaskelta. Esim C-Eb.

Moodi: Moodit perustuvat perusasteikkoon kuten Am tai C, jossa kaikki sävelet soitetaan läpi eli yhteensä 7 säveltä. Katso kurssi.

Muting, sammutus: Tekniikka, jossa kielet sammutetaan joko otelautakädellä tai plektrakäden syrjällä. Tuottaa perkussiivisen äänen, jolla ei ole sävelkorkeutta.

Palm mute, demppaus: Tekniikka, jossa plektrakäden syrjää pidetään kevyesti kielten päällä niin, että kieli ei pääse soimaan täysin avoimesti. Katso kurssi.

Peukaloplektra: Peukaloon kiinnitettävä plektra, jota käytetään paljon sorminäppäilyssä

Pickup, mikrofoni: Kitaraan asennettu mikrofoni, joka poimii soitetun sävelen vieden sen edelleen kohti äänen vahvistusta.

Pick, plektra: Kitaransoittoväline, joka on valmistettu muoviseoksesta ja jolla näppäillään kieliä

Power chord, power sointu: Sointu, jossa on yleisimmin kaksi säveltä, jotka ovat perusääni sekä kvintti eli 5. sävel. Katso kurssi.

Pull-off: Kitaransoitto tekniikka, jossa sävel soitetaan ilman kielen näppäämistä. Hammerin vastakohta. Katso kurssi.

Satula: Kitaran osa, jonka yli kielet kulkevat kaulan ja lavan välissä.

Scale, asteikko: Yleisimmin 7 sävelen muodostama kokonaisuus, jossa sävelet ovat tiettyjen intervallien päässä toisistaan. Katso kurssi.

Slide, liuku, Kitaransoittotekniikka, jossa sävel soitetaan otelaudalta, jonka jälkeen sormi liu'utetaan toiseen säveleen ilman erillistä kielen näppäämistä.

Slideputki: Metallinen tai lasinen putki, jota pidetään sormessa ja jolla voidaan soittaa portaattomia liukuja otelaudalla. Hyvin paljon käytetty välinen bluesmusiikissa.

Stratocaster: Yksi tunnetuimmista sähkökitara malleista, jota valmistaa mm. Fender

Sus4: Sointu, jossa soitetaan perusäänen lisäksi 4. ja 5. sävel.

Sweep: Kitaransoittoteknikka, jossa samansuuntaisella ja yhtenäisellä plektraniskulla soitetaan useampi kuin yksi kieli.

Tablatuuri, tab: Kitaralle suunniteltu nuotinnossysteemi, jossa näytetään kitarankielet ja niiltä painettavat nauhavälit numeroilla esitettyinä.

Talla: Kitaranosa, johon kielet kiinnittyvät kitaran rungossa. On kiinteitä sekä kelluvia talloja. Lue blogi.

Tapping: Kitaransoittotekniikka, jossa plektrakäden sormella soitetaan säveliä otelaudalta. Katso kurssi.

Telecaster: Kitaramalli, jota käytetään paljon mm. countrymusiikissa

Tilutus: Yleistermi nopealle soitolle

Tremolo: Mahdollisimman nopeasti soitettu sama sävel, jota toistetaan useita kertoja. Katso kurssi.

Trilli: Tekniikka, jossa kahta yleensä vierekkäistä säveltä vuorotellaan nopealla tempolla. Tähän yleensä käytetään hammereita sekä pull-offeja.

Trioli: Kolmen nuotin ryhmä, jotka soitetaan yhden tahdin iskun aikana.

Tuner, viritin: Apuväline, jonka avulla kitara viritetään. Virittimet ovat nykyään elektronisia ja helppokäyttöisiä.

Viritysnuppi: Kitaran lavassa olevat säätimet, joiden avulla kitara viritetään.

Vibraato: Tapa fraaserata nuottia, jossa sävelen virettä vaihdellaan aaltoilevalla liikkeellä kielen venytystä vastaavalla tekniikalla.

Vibrakampi, whammy bar: Vibrakampi on kitaran tallassa sijaitseva pieni metallinen kampi, jonka avulla talla liikkuu sitä kannattelevien pulttien varassa. Tämän tuloksena joko kielet löystyvät tai kiristyvät muuttaen sävelen korkeutta.

Vuoropikkaus, alternatepicking: Kitaransoittotekniikka, jossa säveliä soitetaan vuorottelevilla plektran alas- ja ylöslyönneillä. Katso kurssi.

‍