Kun Fender Guitars aikoinaan esitteli uudet Jazzmaster- (1958) ja Jaguar-kitaransa (1962), firman markkinointimateriaalin päähuomio oli uutuusmallien uusissa mikrofoneissa, monipuolisessa – jotkut sanoisivat monimutkaisessa – elektroniikassa, sekä erittäin pehmeästi toimivassa vibratossa.
Vaikka sekä Jazzmasterin että Jaguarin oli tarkoitus olla Fenderin “parhaita sähkökitaroita”, niiden suosio oli silloin suhteellisen vaisu ja rajallinen, ja näitä malleja näki suurilta osin surf-bändien käsissä (Beach Boys, The Ventures ym). Fenderin Telet ja Stratot sen sijaan möivät yhä paremmin.
1970-luvun hard rock -musiikin tekoon kumpikaan offset-malli ei sopinut lainkaan, mikä tarkoitti myyntilukujen laskevan entisestään.
Kun 1980- ja 90-luvun new wave- ja grunge-bändien kitaristit alkoivat etsiä edullisia käytettyjä Fender-malleja he huomasivat, että Fenderin oppilassoittimet (esim. Mustang ja Duo-Sonic) ja epäsuositut offset-kitarat olivat hyvin tarjolla. New wave -musiikiin ne sopivat suoraan ja grungea varten tallamikkiä vaihdettiin usein tehokkaaseen humbuckeriin. Monet kitaristit poistivat offset-mallien turhan monimutkaista rhythm-piiriä käytöstä ja muuttivat kytkennän niin, että saatavilla oli perus-kaula-molemmat-talla-valinta. Soittajat myös alkoivat arvostaa Jazzmasterin ja Jaguarin ns. offset-runkoa, jossa epäsymmetrinen “vyötärö” paransi kitaran balanssia ja istuvuutta omaa kehoa vasten.
Nykyään on saatavilla monta ikäänkuin valmiiksi modattua offset-kitaraa, jossa on valmiiksi virtaviivaistettu kytkentä, sekä kiinteä talla, joka mahdollistaa nopeat virityksien vaihdot vaikkapa biisien välillä.
Tässä jutussa tutustutaan GrassRoots- ja Vintage-brändien näkemyksiin aiheesta.
GrassRoots on suuren ESP/LTD-kitaravalmistajan brändi vintage-tyylisille kitaroille, ja TK-STD-malli on firman Jazzmaster-tyylinen soitin.
GrassRoots TK-STD:n lehmusrunko ei ole suora kopio esikuvastaan, vaan bassopuolen soololovea/sarvea on vedetty alaspäin, niin että otekäden peukaloa voi ylimmissä nauhoissakin pitää kaulan reunassa. ESP:n kuuluisa viistoitettu kaulaliitos tukee myös käden pääsyä otelaudan korkeimpiin sfääreihin.
GrassRootsin satiinilakattu kaula on veistetty vaahterasta, kun taas kaunis punertava otelauta on pau ferro -puuta. Nauhoja on tarjolla 22 kappaletta ja ne ovat jumbo-kokoisia.
Viritinlavan päästä löytyvät TK-STD:n nykyaikaiset virittimet ja aidosta naudanluusta tehty satula. Kaularaudan säätäminen käy tässä kitarassa helposti säätöpyörällä otelaudan rungon puolella.
Kitaran talla on kiinteä Strato-tyylinen malli, jossa kielet viedään Telecaster-tyylisesti rungon läpi.
Mikrofoneiksi on valittu kaksi avointa GrassRoots GH-1G -humbuckeria. TK-STD:n kytkentä koostuu kolmiasentoisesta vipukytkimestä, sekä master volume- ja master tone-säätimistä. Tone-potikassa on nostokytkin, jolla puolitetaan mikrofoni yksikelaisiksi, jolloin vain humbuckerien ruuvikelat ovat käytössä.
GrassRoots-kitara kitara myydään omassa laadukkaassa keikkakassissa.
GrassRoots TK-STD saapui testiin erinomaisissa säädöissä. Kaulaprofiili on hyvin mukava pehmeä “C”, joka muistuttaa varhaisen1960-luvun Fendereitä. Testikitaran hyvin kevyt runko aiheutti soittimessa lievän kaulapainoisuuden, jota voi kuitenkin pitää hyvällä kitarahihnalla helposti aisoissa.
Akustisesti kitara soi hyvin kauniisti ja avoimesti. Kitaran yllättävän laadukkaat humbuckerit onnistuvat vangitsemaan tämän avoimuuden mallikkaasti. Humbuckereiden lähtötaso on maltillinen, minkä ansiosta myös puhtaat soundit soivat heleästi. GrassRoots-kitaran suurin positiivinen yllätys on minusta kuitenkin puolitettujen humbuckerien erittäin maukas soundi. Monesti puolitettu humbuckeri soi joko liian kirkkaasti tai jotenkin ponnettomasti, mutta TK-STD:n tapauksessa splitatuista mikeistä on paljonkin iloa.
GrassRoots TK-STD on siis hyvin monipuolinen ja laadukas tapaus.
Brittiläisen John Hornby Skewes & Co on 1960-luvulla perustettu iso musiikkilaitteiden jakelija ja valmistaja. JHS:n valikoimaan kuuluvat mm. Trevor Wilkinsonin suunnittelemat kitarabrändit Encore, FretKing, sekä Vintage by JHS.
Vintage Reissued V65H on selvästi perinteisempi näkemys Jazzmaster-aiheesta kuin GrassRootsin kitara. Esimerkiksi rungon muoto ja soittimen kaulaliitos ovat tarkkoja kopioita 1960-luvun Fenderistä.
Vintage V65H:n runkomateriaaliksi käytetään hopeavaahteran puuta (engl. soft maple), ja testikitarassa se on saanut yllään kauniisti läpikuultavan Blonde-viimeistelyn.
V65H-mallin kirkaslakattu kaula on veistetty vaahterasta, kun taas otelauta on ruusupuuta. Nauhoja löytyy otelaudasta 22 kappaletta, ja niiden koko on medium.
Virittimet ovat Vintagen tapauksessa laadukkaat Kluson-kopiot Wilkinsonilta. Kaularautaan pääsee käsiksi lavan puolelta. Soittimen yläsatula on GraphTechin NuBone-materiaalista tehty.
Vintage V65H:n talla on Wilkinsonin oiva näkemys kiinteästä Strato-tallasta, jossa kielet viedään rungon läpi.
Mikrofoneiksi on valittu kaksi yksikelaista Wilkinson Soapbar -mikrofoneja, jotka ovat firman oma näkemys Gibson P-90 -mallista. Kitarasta löytyy kolmiasentoinen vipukytkin, sekä kaksi säädintä (master volume, master tone).
Vintage V65H saapui testiin todella hyvissä säädöissä. Kitaran tasapaino on hyvä ja vintage-uskollinen runko sopii hyvin soittajan syliin. Vintagen kaulaprofiili on pehmeä “C”, joka on vain aavistuksen verran paksumpi kuin GrassRoots-soittimessa.
V65H-malli soi akustisesti mukavan kiinteällä ja tasapainoisella äänellä. Wilkinsonin P-90-mikrofonit lisäävät siihen niiden ominaista murea keskialueen klangia, joka sopii niin ikään jazz-musiikiin, kuin bluesiin ja rokkiin.
Vintage V65H tarjoaa hyvin vintage-tyylisen kitaran, jossa on kuitenkin alkuperäisen malliin nähden virtaviivaisempi elektroniikka, sekä kiinteä talla.
Kirjoittaja: Martin Berka
Martin Berka on kokenut pitkän linjan muusikko ja musiikkitoimittaja. Rockwayn blogista löydät muun muassa Berkan oppaita ja katsauksia klassikkosoittimista uusiin huippumusiikkitarvikkeisiin!
