Telecaster-tyyliset sähkökitarat ovat kaikkien lankkukitaroiden peruskiviä. Vaikka alkuperäinen Fender-malli ilmestyi jo vuonna 1950, ovat perus-Telet yhä jokapäiväisessä käytössä maailman ympäri. Yksinkertainen “leipälauta” rungoksi, ruuvattu kaula, sekä kaksi hyvin erilaista yksikelaista mikrofonia, ja se on siinä.
Tele-tyyliset soittimet ovat erinomaisia country-, blues-, rock- ja soul-kitaroita, joiden naukuva tallamikin soundi on helposti tunnistettavissa.
Joskus soittaja kaipaa kuitenkin jotain ekstraa, jotain lisää siihen tavis-Telecasteriin verrattuna.
Saimme testiin kaksi edullista, mutta jo valmiiksi kustomoitua Jet Guitars -mallia brändin maahantuojalta, Tampereen Musiikilta.
Perus-Telessä kolme asiaa ansaitsee monien mielestä päivitystä:
Kaulamikki voi soida hieman heikosti, alkeellisessa tallassa on vain kolme säädettävää satulaa, ja kantikas runko voi painaa ikävästi kylkiluita vasten.
Jet Guitarsin JT-350SH (369 €) hoitaa juuri nämä kolme ongelmakohtaa tyylikkäästi pois päiväjärjestyksestä.
Edullisesta hinnasta huolimatta JT-350SH:hon on lisätty monta pro-tason ominaisuuksia:
Kitaran kaula veistetään lämpökäsitellystä Kanadan vaahterasta, kun taas otelauta on intialaista ruusupuuta. Kaulaan on asennettu kaksitoiminen kaularauta, ja sen säätämistä hoidetaan kätevästi lavan puolelta. Lukkovirittimien ansiosta kielten vaihtaminen on nopea puuhaa, ja soitin pysyy erittäin hyvin vireessä.
Edessä reunalistoitettu lehmusrunko on saanut takapuolella kaksi viistettä – yksi on soololovessa helpottamassa otekäden pääsyä ylimmille nauhoille, toinen on lisätty yläreunalle pehmentämään rungon istuvuutta soittajan kehoa vasten. Myös kaulan ruuviliitos on Jet JT-350SH:ssa pyöristelty.
Wilkinsonin laadukas ja nykyaikainen talla kuudella tallapalalla on perinteisen (alnico) Tele-tallamikin koti, kun taas kilpikonna-kuvioisessa pleksissä istuu täysikokoinen alnico-humbucker.
Tällainen niin kutsuttu “SH-mikitys” (tulee sanoista ”single-coil” ja “humbucker”) tekee yhdestä Telestä ikäänkuin kaksi eri kitaraa, koska perinteisen Tele-tallamikin soundin lisäksi on saatavilla myös kermainen Gibson-soundi. Ei ole ihan selvä, kuka keksi SH-mikitystä Teleissä ensimmäisenä, mutta esimerkiksi blues-kitaristi Albert Collins käytti tällaista kustomoitua Teleä jo 1960-luvulla. Rolling Stones -legenda Keith (“Keef”) Richards käyttää sekä kustomoituja Telecastereita että 1970-luvun Tele Customin kakkosversiota, jossa kaulahumbucker oli jo tehtaalta asennettu. 1980-luvulla taas Police-yhtiön Andy Summers tuli tutuksi hyvin JT-350SH-tyylisellä kitaralla.
Jet JT-350SH lisää Telen tavalliselle etu-molemmat-taka-kytkennälle vielä tone-potikkaan upotetun nostokytkimen, jolla saa humbuckerin puolitettua perinteisiä yksikelaisia Tele-soundeja varten.
Jet Guitars JT-350SH -mallin soitettavuus on ensiluokkaista, hoikan kaulaprofiilin, otelaudan loivemman radiuksen (9,5 tuumaa) ja todella hyvän nauhatyön ansiosta. Kitara saapui testiin erinomaisessa trimmissä.
Vuonna 1979 The Whon Pete Townshend oli saanut tarpeekseen 70-luvun painavista Gibson Les Paul Deluxe kitaroistaan, ja hän lähetti kitarateknikkonsa, Alan Rogania, etsimään jotain parempaa ratkaisua kiertueelle.
Townshend oli soittanut 1960-luvulla myös Telecastereita ja hän muisti, että kyseinen kitaramalli oli suhteellisen kevyt, mutta samalla hyvin kestävä. Hän halusi kuitenkin kahdella humbuckereilla varustetun kitaran, paksumpien särösoundien takia.
Alan Rogan löysi muutaman mutkan kautta uuden firman – Schecter Guitar Research:n – joka valmisti sekä kitaraosia että kokonaisia sähkökitaroita. Rogan tilasi pari Schecteriä pomolleen, Townshend piti niistä, ja “the rest is history” niin kuin sanotaan.
Jet Guitarsin JT-450Q (399 €) on pramea tuplahumbucker-Tele, johon on lisätty vielä muutama pikantti yksityiskohta:
Erittäin näyttävä reunalistoitettu quilt maple -loimuvaahterakansi viisteellä plektrakädelle, pinkki liukkuväritys, sekä mikkien puolitus nostokytkimellä (tonessa).
JT-450Q:n perusainekset ovat pitkälti samanlaisia kuin JT-350SH-mallissa. JT-450Q:ssa lämpökäsitelty vaahterakaula on saanut otelaudan samasta materiaalista. Myös tämä mallin viritinlavan muoto on erilainen – se muistuttaa etäisesti Pensa-Suhrin lapoja. Tässäkin mallissa kaularauta on kaksitoiminen ja virittimet ovat lukittavaa sorttia. Yläsatula on molemmissa soittimissa aitoa naudanluuta.
Kitaran runko on veistetty lehmuksesta, ja myös JT-450Q-mallissa runko on kiiltolakattu, kun taas kaula on saanut ylleen satiinipintaisen viimeistelyn. Rungon takapuolesta löytyvät JT-450Q:ssa samat pehmeät viisteet kuin JT-350SH-mallissa.
Koska Jet JT-450Q:ssa käytetään kaksi humbuckeria omissa kehyksissään, kitaran talla on tässä kiinteä Strato-tyylinen versio. Kielet viedään kuitenkin edelleen Tele-tyylisesti rungon läpi.
Jetin avoimet alnico-humbuckerit on kytketty kolmiasentoiseen kytkimeen, sekä master volumelle ja tonelle. Kuten mainitsin jo, tone-potikasta löytyy nostokytkin, jolla saa kaksikelaiset mikrofonit puolitettu single-coil-soundeja varten. Kytkin ja säätimet on asennettu Strato-tyylisesti, niin että plektrakäden pikkusormella saa helposti toteutettu volume swell -efektejä. JT-450Q:n humbuckerit ei ole pilattu liiallisella teholla, minkä ansiosta ne soivat kauniilla ja dynaamisella äänellä.
Myös Jet JT-450Q:n tapauksessa voi vain ihastella kuinka näin edullinen kitara voi tuntua niin hyvältä kädessä. Kaulaprofiili on myös tässä mukavan ovaali C-profiili, joka tekee – erittäin hyvän nauhatyön ohella – soittamisesta vaivatonta ja nopeaa. Testikitaroiden matalaa trimmiä saa aikaiseksi ainoastaan erittäin tiukalla laadunvalvonnalla, joka näyttää pelaavan Jet Guitarsilla.
Ehdottomasti jatkoon, siis!
Kirjoittaja: Martin Berka
Martin Berka on kokenut pitkän linjan muusikko ja musiikkitoimittaja. Rockwayn blogista löydät muun muassa Berkan oppaita ja katsauksia klassikkosoittimista uusiin huippumusiikkitarvikkeisiin!
