Monien mielestä Gibson ES-335 on monipuolisuudeltaan firman vastaus Fender Stratocaster -kitaralle. ES-335-sarjan puoliakustisilla pystyy soittamaan lähes kaikissa genreissä – pehmeästä jazzista purevaan rokkiin – paitsi ehkä nykyaikaista metallia.
Puoliakustisen kitaran “salaisuus” piilee siinä, että jazzkitara-tyyliseen, mutta ohueen, runkoon on piilotettu tuhti kokopuinen keskipalkki, joka on tavallisesti veistetty vaahterasta. Juuri tämä keskipalkki antaa ES-335-tyyliselle soittimelle lankkukitaroista tuttua sustainea ja kirkkautta, johon rungon ontot sivut lisäävät keskialueelle hieman “akustista” charmia.
Laadukkaan puoliakustisen tekemiseen menee rungon monimutkaisemman rakenteen vuoksi enemmän aikaa kuin lankkukitarassa, minkä takia myös kauko-idässä valmistetut puoliakustiset ovat lähtökohtaisesti peruslankkua vähän kalliimpia. Kuudensadan euron hintaluokassa löytyy nykyään kuitenkin jo hyvin varteenotettavia soittimia, jotka kulkevat Gibson ES-335:n jalanjäljissä.
Meillä on tällä kertaa testissä kaksi tällaista puoliakustista kitaraa – Ibanez AS-73G ja Sire H7 – joita saimme lainattua tätä juttua varten nummelalaiselta St. Paul’s Sound -musiikkiliikeeltä. Kiitos heille avusta!
Indonesialainen Ibanez Artcore AS-73G on kyllä varsin pramea ilmestys. Testikitaran mattaviimeistelyn nimi on Metallic Purple Flat, ja se on erittäin tasainen ja kauniisti hohtava väritys. Sama malli on saatavana myös sinisenä, vaaleanpunaisena tai mustana.
Ibanez AS-73G ei ole suora kopio Gibson ES-335:ltä, vaan se on edullisempi painos Ibanezin legendaarisesta Artstar AS-2000 -mallista, joka sai jo 1980-luvulla monet soittajat (mm. John Scofield) vaihtamaan japanilaiseen soittimeen.
Näin ollen AS-73G tarjoaa erilaisia pieniä Ibanez-parannuksia tunnetusta edeltäjästä. Heti viritinlavalta löytyy yksi sellainen – kaularaudan kanteen on lisätty toinen kansi, jota voi irrottaa nopeasti plektralla tai pikkuruuvareilla, niin kaularautaan pääsee käsiin tarvittaessa nopeastikin.
Liimattu kaula on Ibanezin tapauksessa veistetty nyatoh-puusta, joka on eräs aasialainen mahongin vastine. Ylimenokohtaan kaulalta lavalle on lisätty ns. volute-paksunnos, jolla on tarkoitus estää kaulan murtumista siinä kohdalla. Kitaran reunalistoitettu otelauta on pähkinäpuuta, johon on asennettu siististi AS-73G:n suorakulmaiset otemerkit, sekä 22 medium-kokoista nauhaa.
Ibanez AS-73G:n reunalistoitettu koppa on tehty neli- tai viisikerroksista lehmusvanerista. Asia ei pysty varmistamaan, koska myös f-aukojen reunat on listoitettu kermanvaalealla muovilistalla. Yksi suuri ero monille ES-335-kitaran johdannaisille on, että Ibanezin kaulatasku on pidempi. Kaulan ja rungon liitoskohta on tässä 17. nauhan kohdalla, kun taas tavallisesti se sijoituu 19. nauhan kohdalla. Pidempi kaulatasku lisaa liitokseen hieman lujuutta, mikä on hyvä asia, mutta se siirtää samalla myös kaulakoron kaksi nauhaa yläsatulaa kohti, minkä takia pääsy ylimmille nauhoille on pikkusen työläämpi.
Talla ja kieltenpidin ovat Ibanezin oma suunnittelua:
Gibraltar Performer -talla tarjoaa rungossaan jokaiselle kielillä omat syvennykset, jotka mahdollistavat kieltenpitimen säätöä alaspäin, ilman että kielet hankaisivat ikävästi tallaa vasten. Intonaatioruuveihin pääsee myös paremmin käsiksi, koska ne eivät sijaitse suoraan kielten alla. Quick Change III -kieltenpidin nopeuttaa kielten vaihtamista isoilla urilla, joiden läpi kielet voi “pudottaa” paikoilleen suoraan ylhäältä. Kitaran kaikki metalliosat ovat kultaisia.
Ibanez AS-73G:n mikrofonit ovat firman keraamisilla magneeteilla varustetut Classic Elite -humbuckerit, joilla on “vintagea” aavistuksen verran kuumempi lähtötaso ja pikkusen kirkkaampi perussoundi. Säädinosasto koostuu kolmiasentoisesta vipukytkimestä ja kummankin mikin omasta volumesta ja tonesta. Potikoiden nupit ovat Ibanezin omia Speed-malleja, joissa kumimainen rengas lisää sormen “pitävyyttä”.
AS-73G:n kaulaprofiili on mukavan pyöreä ja täyteläinen, mutta ei liian paksu. Testisoitimen tatsi oli säädetty hyvin mukavaksi ja vaivattomaksi. Pääsy viimeiseen nauhaan on tämän mallin erikoisen kaulaliitoksen takia aavistuksen verran hankalampi kuin perus ES-335:ssa, mutta tämä ei noussut testin aikana negatiivisesti esiin millään lailla.
Ilman vahvistinta soittaessa nousee vahvasti esille Ibanezin “akustinen” puoli. Vaikka kopassa on se vaahterasta tehty keskipalkki, AS-73G soi erittäin vapaasti, melkein täysipaksuisen jazzkitaran lailla.
Vahvistettuna tämän kitaran soundillisesta monipuolisuudesta ei jää pientä epäillystä. Kitaran mikrofonit soivat miellyttävän heleästi, ja erittäin hyvin toimivien säätimien ansiosta niiden soundia saa muokattua suuntaansa minne hyvänä. Laadukkaan vahvistimen ja muutaman pedaalin kanssa saa loihdittua Ibanez AS-73G:llä musiikkia Wes Montgomeryn jazzista AC/DC:iin ja B. B. Kingin bluesista Kings of Leon:iin. Kokeilemisen arvoinen peli, siis!
Larry Carlton on yhdysvaltalainen muusikko, joka nousi 1970-luvun alkupuolella vahvasti esille länsirannikon Jazz-, Jazzrock- ja Fusion-piireissä. Hän aloitti studiomuusikkona, joka soitti mm. Joni Mitchellin, Steely Dan -yhtiön ja Crusaders-bändin levyillä, mutta oli mukana myös lukemattomissa mainos- ja tunnussävel-sessioissa. Larry Carlton siirtyi 70-luvun lopussa yhä enemmän soolotuotantoon, josta hän sai neljä Grammy-voittoja ja 19 Grammy-ehdokkuuksia.
Larry Carltonin pääsoitin oli alusta lähtien Gibson ES-335 (vuosimalli 1968), minkä ansiosta hän sai hyvin nopeasti lempinimensä “Mr. ES-335”. Carltonin oman soittimen erikoisuudet olivat hyvin vaalea sunburst-väritys, sekä jälkeenpäin asennettu palkkimainen kieltenpidin – 1960-luvun lopussa ES-335-kitarat lähtivät tehtaalta trapetsilla – joka on hieman kauempana tallasta kuin yleensä.
Lähes kymmenen vuotta sitten eteläkorealainen kitaravalmistaja Sire otti yhteyttä Larry Carltoniin, koska ne halusivat tehdä laadukkaita Carlton-nimikkosoittimia muusikoille ystävällisillä hinnoilla. Carlton oli yllättänyt prototyyppien korkeasta laadusta, jonka perusteella hän lähti mukaan yhteistyöhön. Tällä hetkellä Sire tarjoaa laajan valikoiman sähkö- ja akustisia kitaroita, jotka kaikki kantavat Larry Carltonin nimeä. Sire Larry Carlton H7 on kuitenkin tämän yhteistyön kulmakivi ja alkupiste.
Sire Larry Carlton H7 valmistetaan Indonesiassa Carltonin toiveiden ja speksien mukaan. Testikitara on viimeistelty läpikuultavalla punaisella värityksellä, joka tuo esiin kopan kannen kaunista loimuvaahteravaneria. Sire H7 on saatavilla myös valkoisena, mustana, perinteisellä sunburstilla, sekä cherry sunburst -viimeistelyllä, joka on kopio Carltonin oman Gibsonin värityksestä. Siren oman näköisestä viritinlavasta ja kopan hieman kärjekkäimmistä “korvista” huolimatta, Sire Larry Carlton H7 -malli on kuin hieman päivitetty versio miehen omasta soittimesta.
Runkoon liimattu kaula on mahonkia, kun taas H7:n reunalistoitettu otelautaa veistetään eebenpuusta. Niin kuin Carltonin vanhassa Gibsonissa on tässäkin otemerkkeiksi upotettu siististi pienikokoisia suorakulmioita. Nauhojen koko on yksi pykälä leveämpi ja korkeampi kuin Ibanez-kitarassa, ja se kulkee nimellä medium-jumbo. Kaikissa Sire-kitaroissa ja -bassoissa on firman omalla Edgeless-menetelmällä viimeisteltyjä otelaudan reunoja ja nauhojen päitä. Sire Edgeless -menetelmä tuo tähän hintaluokkaan aitoa custom shop -tyylistä mukavuutta. Vaikka Sire H7:n kaula on upouuden kitaran kaula, se kuitenkin tuntuu vanhalta hyvältä ystävältä. Se on ilman muuta kokeilemisen arvoinen kokemus!
Vaikka Gibson itse on 1970-luvusta lähtien valmistanut omia ES-335-sarjan kaikukoppia kolmikerroksista vanerista, jossa kahden vaahteraviilujen väliin on laitettu paljon paksumpi poppelikerros, Sire H7 -malli tehdään kuulema vintage-kaavan mukaisesti nelikerroksisesta vaahteravanerista. Reunalistoitetut f-aukot tekevät kuitenkin asian tarkistamisesta mahdottoman. Keskipalkkikin on vaahterasta veistetty. H7:n kopan monikerroksinen reunalistoitus on yksi kitaran deluxe-ominaisuuksista, eebenpuisen otelaudan ja Edgeless-menetelmän lisäksi. Kaulaliitos on perinteisessä paikassa – 19. nauhan kohdalla.
Sire H7 -mallin kromatut metalliosat edustavat hyvää korealaista laatua. Suljettujen virittimien lisäksi löytyy nykyaikainen versio tune-o-matic-tallasta, sekä palkkimainen kieltenpidin.
H7:n mikrofonit ovat kaksi alnico II -pohjaista Larry Carlton Vintage -humbuckeria, joilla on samettinen, dynaaminen ja avoin perussoundi maltillisella lähtötasolla. Säädinosasto koostuu kolmiasentoisesta vipukytkimestä ja kummankin mikin omasta volumesta ja tonesta. Säätimien nupit ovat vintage-tyylisiä, ns. Reflector-nuppeja.
Sire Larry Carlton H7 -mallin kaulaprofiili on pyöreä ja täyteläinen, ja sillä on ehkä aavistuksen verran enemmän “hartioita”, jos vertaa Ibanez AS-73G:hen. Molempien kaulojen tuntuma on kuitenkin hyvin lähellä toisistaan. Testisoittimen tatsi oli erittäin mukava, pitkälti Sire Edgeless -viimeistelyn ansiosta. Koska H7:n nauhat ovat hieman isommat, bendaukset sujuvat Larry Carlton -mallissa vielä aavistuksen verran helpommalta kuin Ibanezin vintage-tyylisillä nauhoilla.
Akustisesti soitettuna nousee H7:ssä esiin hieman “kiinteämpi” ja “sähkökitaramaisempi” perusääni kuin Ibanezissa. Kyllä, tässäkin on mukana aimo annos puoliakustisen rungon tuoma akustisuutta, mutta akustisessa soundissa on pieni ripaus kirkkautta lisää.
Sire:n alnico-pohjaisten humbuckereiden ansiosta, vahvistimen kautta kuuluu erittäin tasapainoinen vintage-tyylinen ääni. Larry Carlton Vintage -mikkien maltillinen lähtötaso tuo mukanaan myös sen edun, että vahvistimen puhdas headroom kasvaa vähäsen, ja että Sire H7 toimii erittäin hyvin efektipedaalien kanssa, koska ne eivät mene niin nopeasti ns. tukkoon.
Sire Larry Carlton H7 on monipuolinen sähkökitara, jossa on selvästi mukana kaimansa soundimaailma, joka nojaa ehkä enemmän siihen kermaiseen 1970- ja 80-luvun jazz- ja fusion-soundiin, kuin Ibanezin pikkasen modernimpi vastine. Soundin dynaaminen avoimuus on mielestäni Sire H7:n suurin etu, kaulan erinomaisen soitettavuuden lisäksi. Hyvin toimivien säätimien ansiosta saa H7:stä loihdittua esiin laajan valikoiman soundeja, jotka istuvat genreen kuin genreen. Kannattaa siis testata!
****
Kiitos St. Paul’s Soundille ystävällisestä avusta tämän jutun kanssa!
Teksti: Martin Berka
Martin Berka on kokenut pitkän linjan muusikko ja musiikkitoimittaja. Rockwayn blogista löydät muun muassa Berkan oppaita ja katsauksia klassikkosoittimista uusiin huippumusiikkitarvikkeisiin!
