Harmoninen on monelle tuttu termi mutta sen käyttäminen on enemmänkin arvoitus kuin selkeä työkalu muiden asteikoiden joukossa. Harmonisella mollilla tarkoitetaan molliasteikkoa, jossa on seitsemäs sävel korotettu. Yleisimmissä asteikoissa on yleensä seitsemän säveltä ja harmonista mollia voidaan verrata luonnolliseen molliasteikkoon esimerkiksi A-molli sävellajissa. Luonnollisen A-molliasteikon sävelet ovat a, b, c, d, e, f ja g. Harmonisessa molliasteikossa 7. sävel eli tässä tapauksessa g korotetaan, jolloin asteikon sävelet ovat a, b, c, d, e, f ja g#.
Harmonisessa molliasteikossa on hyvin tunnistettava saundi. Kun se soitetaan yksinään ilman sointuja sen taustalla, voi sen sointia kuvailla hieman itämaisen kuuloiseksi. Se on ns. jännitteisempi kuin luonnollinen molliasteikko ja sitä käyteään kaikissa musiikin tyyleissä aina klassisesta musiikista heavyyn. Rock-maailmassa moni tuntee harmonisen mollin sävyn kitaralegenda Yngwie Malmsteenin soitosta, joka suosii huomattavan paljon kyseistä asteikkoa.
Harmonista mollin niinkuin muidenkin asteikoiden käyttäminen yleensä perustuu taustalla kulkevaan sointukiertoon. Melodia- tai soolosoittajan kuuluu huomioida taustalla kulkeva harmonia ja reagoida siihen oikeilla sävel- ja asteikkovalinnoilla. Jos esimerkiksi soolon taustan sointukierto on Am, F, C ja G, voidaan koko ajan käyttää luonnollista Am-asteikkoa. Kyseisen sointukierron kaikki soinnut sisältävät kyseisen asteikon säveliä, eikä tällöin ole tarvetta muuttaa asteikkoa.
Mikäli taas sointukierto on esimerkiksi Am, F, C ja E voidaan kolmen ensimmäisen soinnun aikana käyttää luonnollista Am-asteikkoa mutta E:n ajaksi vaihdetaan Am-harmoniseen molliasteikkoon. Tämä johtuu siitä, että E-sointu sisältää sävelet e, g# sekä b ja harmonisessa Am-asteikossa on g#-sävel, joten tässä yhteydessä E-sointu ja Am-harmoninen asteikko soveltuvat yhteen.
Harmonista mollia voidaan käyttää myös pelkän Am-soinnun päälle, jolloin se luo musiikkiin omanlaisensa tunnelman. Saat hyvän harjoituksen, kun äänität joko puhelimeen pelkkää Am-komppausta ja soitat päälle Am-harmonista mollia yrittäen löytää siitä musiikillisia fraaseja. Voit myös hyödyntää Youtubesta löytyviä taustanauhoja, joiden päälle on hauska improvisoida ja harjoitella eri asteikoiden käyttöä.
Oheisen videon sointukierto on Am, G, F ja E. Käytä kolmen ensimmäisen soinnun aikana luonnollista Am-asteikkoa ja E:n kohdalla harmonista mollia.
Harmonista mollia voidaan käyttää myös melodialinjojen luomiseen ja erilaisissa juoksutuksissa. Etenkin neo-klassisessa heavyssä käytetään runsain mitoin harmonista mollia ja seuraava patterni on hyvin tyypillinen linja tässä musiikin tyylissä.
Käytössä on Am-harmoninen molliasteikko ja kuviossa soitetaan neljän nuotin ryhmissä kuvio, jossa käytetään kolmea sormea. 4. nauhalla oleva sävel on g#, joka tekee asteikosta harmonisen mollin tässä sävellajissa. Soita kunkin neljän nuotin sarjan ensimmäinen sävel etusormella ja loput käyttäen joko pikkurillia ja keskisormea tai pikkurilliä ja nimetöntä.
Harmonisella molliasteikolla voidaan myös soittaa hyvin tunnistettavan kuuloisia ns. Dim-arpeggioita. Ne ovat symmetrisiä arpeggioita, joissa jokainen sävel on puolentoista sävelaskeleen päässä toisistaan. Usein tätä arpeggioita soitetaan sweeptekniikalla, jota voit opiskella tässä blogissa.
Kuvio soitetaan kuuden nuotin ryhmissä. Harjoittele aluksi vain ensimmäiset kuusi nuottia ja pyri saamaan niiden luoma kuvio lihasmuistiin. Tämän jälkeen sama kuvio toistetaan samalla sormituksella ja soittotekniikalla kolmen nauhan päässä ylempänä otelaudalla.
Voit soittaa 7. nauhan pikkurillillä, 4. nauhan etusormella, 6. nauhan nimettömällä ja g-kielen 7. nauhan pikkurillillä. Vaihtoehtoisesti voit soittaa 7. nauhat nimettömällä ja 6. nauhan keskisormella.
Musiikkityylistä riippumatta, jos soitat Am-sävellajissa ja eteen tulee E-duurisointu, voit sen aikana soittaa harmonista mollia.
-Samuli
Samuli Federley soittaa ja opettaa vauhdikasta kitarointia lapsille ja aikuisille kuudesta kahdeksaan kielellä. Näin myös Rockwayllä.
