Kauhumusiikki on musiikkityyli, jonka tavoitteena on herättää kuulijassa pelkoa ja jännitystä. Sen tarkoituksena on synnyttää reaktioita, jotka ovat vastakohtia ilolle ja valoisalle tunnelmalle. Usein kauhumusiikki yhdistetään pimeään ja synkkään maailmaan, ja jos kuulija tuntee pelkoa tai ahdistusta kuunnellessaan sitä, musiikki on onnistunut saavuttamaan tavoitteensa.
Musiikki toimii tärkeänä tunnelman luojana visuaalisessa taiteessa. Sen avulla voidaan ohjata elokuvan juonenkulkuja tai vihjata tulevista tapahtumista. Musiikilla voidaan myös tuoda esiin hahmojen persoonallisuutta, kuten vaikkapa Tähtien Sota -elokuvien Darth Vaderin kohdalla. Usein tummanpuhuvilla tai pahuutta edustavilla hahmoilla on oma teemamusiikkinsa, joka voi soida jo ennen heidän ilmestymistään, luoden jännitystä ja ennakoiden juonenkäänteitä.
Lastenelokuvissa musiikki usein seuraa tarkasti kuvan tapahtumia, ja jokainen liike voi saada oman äänitehosteensa. Esimerkiksi putoamiskohtauksissa saatetaan käyttää laskevaa sävelkulkua korostamaan tapahtumaa. Tätä lähestymistapaa käytetään myös kauhuelokuvissa, joissa musiikki voimistaa liikkeiden vaikutusta. Kuuluisa esimerkki tästä on Psyko-elokuvan ikoninen suihkukohtaus, jossa terävät viulujen staccato-iskut osuvat yhteen veitseniskujen kanssa. Kovat ja lyhyet viuluniskut luovat hälyttävän ja ahdistavan tunnelman katsojalle.
Kauhuelokuvien musiikki onkin usein tärkeä pelottavan ilmapiirin ylläpitämisessä, ja ilman sitä elokuvien jännitys voisi huomattavasti heikentyä. Kauhumusiikissa keskeiset elementit – melodia, harmonia, rytmi ja dynamiikka – toimivat yhdessä tai erikseen luomaan pelon tunnetta.
Jännitystä luovassa musiikissa hyödynnetään usein reaalimaailman äänimaailmaa, joka on ihmisille vaistonvaraisesti uhkaavaa tai hätään viittaavaa. Esimerkiksi sydämen sykettä matkitaan lyömäsoittimilla, joiden rytmiä voidaan kiihdyttää samaan tahtiin tarinan jännityksen kasvaessa. Kun musiikin rytmi nopeutuu, se ennakoi pian tapahtuvaa pelottavaa hetkeä ja saa katsojassa aikaan kauhuntunteita.
Myös tasainen, matala rytmi voi tuoda uhkaavan tunnelman – esimerkiksi patarumpujen hiljainen, yksinkertainen rytmi taustalla luo synkkää ilmapiiriä. Matalat äänet usein viestivät uhasta, mikä voi johtua siitä, että ne muistuttavat petoeläinten matalaa murinaa. Erittäin matalat, murisevat äänet tai korkeat, hälyttävät äänet, kuten sireenit, herättävät pelkoreaktion hyödyntämällä ihmisen vaistonvaraisia refleksejä.
Tasainen rytmi ei välttämättä ennakoi tapahtumien kiihtymistä, mutta se voi luoda jännitettä uhkaavan kohtauksen taustalle ja ohjata katsojan tiettyyn mielentilaan. Joskus myös rytmin epätasaisuus voi olla tehokas keino kaaoksen ja pelon tunteen luomisessa. Esimerkiksi, kun tasaisen sävelkulun päälle lisätään epäsäännöllisiä elementtejä, niiden yhteensopimattomuus tuo musiikkiin säröä ja lisää ahdistavan tunnelman tuntua.
Melodisiin teemoihin kauhumusiikissa pätevät pitkälti samat seikat kuin rytmisiinkin teemoihin. Niillä halutaan vaikuttaa kuulijan mielentilaan ja tähän sopii loistavasti dissonanssit.
Dissonanssilla tarkoitetaan sävelten välistä riitasointua, joka syntyy, kun kaksi ääntä kuulostaa yhteensopimattomilta soidessaan yhtä aikaa tai peräkkäin. Dissonanssia voidaan mitata kahden sävelen välisen jännitteen perusteella, ja sen kokeminen on vaihdellut eri aikakausina. Esimerkiksi sävelyhdistelmä C ja alennettu G, eli tritonus, oli keskiajalla kielletty sen riitasointisuuden vuoksi, ja sitä kutsuttiin "paholaisen intervalliksi." Nykyään tritonus onkin yleinen elementti kauhumusiikissa, koska se luo voimakkaan jännityksen tunteen.
Toinen voimakkaasti dissonoiva intervalli on "pieni sekunti," jossa kaksi puolen sävelaskeleen päässä toisistaan olevaa ääntä soitetaan yhdessä. Tämä intervalli tuottaa uhkaavan sävyn, ja sitä käytetään myös metallimusiikissa, kuten Megadethin kappaleessa "Symphony of Destruction" sen päämelodiassa.
Kuten kaikessa musiikissa, myös kauhumusiikissa yhdistellään erilaisia musiikillisia elementtejä luomaan kokonaisuutta. Elokuvassa Tappajahai on tunnettu kohtaus, jossa hai lähestyy pinnan alta uhriansa. Katsoja tietää, että kohta tapahtuu jotain pelottavaa, ja tätä korostetaan elokuvan musiikkiraidalla. Juuri tätä kohtausta varten on sävelletty musiikkia, joka kasvattaa jännitystä voimakkaasti: siinä käytetään uhkaavan pienen sekunnin intervallia melodiassa ja rytmin kiihtymistä, mikä nostattaa intensiteettiä ja ennakoi tulevaa vaaran hetkeä.
Dissonanssia hyödynnetään myös laajemmissa intervalleissa, jotta musiikkiin saadaan häiriintynyt sävy. Melodiaan voidaan lisätä useita riitasointuisia säveliä, jotka yhdessä luovat uhkaavaa ja epävakaata tunnelmaa. Tämä saa kuulijan tuntemaan, että melodiassa on jotain "pielessä," ja juuri tämä elementti toimii erityisen hyvin kauhumusiikissa vahvistaen sen pelottavaa ilmapiiriä.
Häiriintyneisyys ei ole ainoa synkkä tunnetila, jota kauhumusiikilla pyritään välittämään. Myös suru ja melankolia ovat vahvasti läsnä monissa kauhuelokuvissa, ja musiikilla on merkittävä rooli oikean tunnetilan luomisessa. Esimerkiksi Manaaja-elokuvassa käytetty tunnusmelodia, ote Mike Oldfieldin teoksesta Tubular Bells, on täydellinen esimerkki siitä, kuinka sävellyksen haikea ja kylmäävä tunnelma tukee elokuvan synkkää ilmapiiriä.
Melodia perustuu Am-sävellajiin ja sen asteikkoon. Kyseessä ei ole lainkaan dissonoiva teos vaan enemmänkin hyvin surullisen kuuloinen melodia, jossa kuitenkin vaihtelee 7/8- ja 4/4-osa tahtilajit. Tämä tuo siihen pienen nyanssin, jonka ansiosta melodiasta on haastava saada otetta.
Ehkä tunnetuin ja hyytävimmän vaikutelman tekevä kauhutunnusmusiikki on Halloween-elokuvaa varten sävelletty teemamelodia. Se pohjautuu yksinkertaiseen pianomelodiaan, jossa käytetään kvintti- ja alennettu seksti -intervalleja: kvintti on sävelasteikon viides ja seksti kuudes sävel perussävelestä. Melodiaa soitetaan epätavallisessa 5/4-tahtilajissa, mikä luo kuulijalle hämmentävän rytmin, sillä tahdin ensimmäistä iskua on vaikea hahmottaa. Epäsäännölliset tahtilajit ovatkin yleisiä kauhumusiikissa, sillä ne luovat häiritsevän ja epävarman tunnelman, joka vahvistaa musiikin jännitystä.
Melodian ensimmäisen tahdin aikana piano soittaa pohjalle matalan perussävelen, joka on tässä tapauksessa f#. Se soitetaan kovaa ja matalalta, joka tuo siihen hyvin uhkaavan sävyn. Toisen tahdin aikana bassosävelenä on a, jolloin sävellaji viittaa F#m-sävellajiin.
Kolmannessa ja neljännessä tahdissa tapahtuu modulaatio eli sävellajin vaihdos. Se tippuu puolisävelaskelta alaspäin Fm:iin, jossa melodian liike pysyy samana. Myös harmoniassa nämä pienen sekunnin muutokset aiheuttavat saman reaktion kuin intervalleissakin, eli ne tuovat pelottavan sävyn musiikkiin.
Läpi kappaleen harmonia moduloi eri sävellajeihin melodian pysyessä suhteessa samanlaisena kussakin sävellajissa. Kappaleen loppua kohden orkestraatiota lisätään intesiteetin kasvattamiseksi. Siihen tulee lisää soittimia viulujen ja muiden jousien myötä niiden kasvattaen massaa yhä tiiviimpään suuntaan.
Kauhumusiikissa rytmien ja melodian ohella harmonialla on keskeinen rooli pelottavien tunnelmien luomisessa. Harmonia tarkoittaa useiden erikorkuisten äänien samanaikaista sointia, ja sen avulla voidaan luoda jännitystä ja epävakautta. Huonosti yhdistelevät harmoniset rakenteet voivat herättää kuulijassa ahdistusta ja epävarmuutta, mikä tekee niistä tehokkaita työkaluja kauhuelokuvien musiikissa.
Soinnun sisään voidaan soveltaa uhkaavan kuuloisia intervalleja kuten korotettua kvarttia (neljättä säveltä) tai pienen sekunnin intervallia. Yksittäisestä soinnusta on mahdollista saada uhkaava jos siihen saadaan rakennettua häiriötekijöitä. Sointuun voidaan rakentaa jännitettä, joka ei pääsee purkautumaan. Esimerkiksi molli maj7-sointu sisältää suuren septimin, jossa soinnun seitsemäs sävel on pienen sekunnin päästä sen perussävelestä.
Pieni sekunti voidaan sisällyttää myös soinnun sisään kahtena vierekkäisenä sävelenä, jolloin ne tuovat sointuun jännitettä ja tummuutta kuten alla esitetyssä Dmadd9-soinnussa.
Voimme myös luoda sointukierron, jossa käytettään yllä esitettyä Dmadd9-sointua soitettuna sävel kerrallaan, jotta erottuvat paremmin. Voimme moduloida soinnun puolisävelaskelta eli pienen sekunnin alemmas, jolloin tämä sointuyhdistelmä kuulostaa hyvin synkältä.
Saundeilla on myös merkittävä rooli kauhumusiikin lopputuloksessa. Usein kauhumusiikissa käytetään tuttuja ja yleensä iloisiksi koettuja elementtejä, mutta niitä muokataan vain hieman, jotta ne kuulostavat siltä kuin niissä olisi jotain vikaa. Tyypillinen esimerkki tästä on lasten soittopeli, jonka ääni yhdistetään viattomuuteen. Kun sen sävyä hieman modifioidaan, esimerkiksi tekemällä vireestä epävakaa, lopputulos voi olla erittäin häiritsevä.
Toinen yleinen teema kauhuelokuvissa on sirkusteeman käyttö. Sirkustyylisessä valsseissa voidaan hyödyntää melodiassa "vääriä" ääniä, jotka rikkovat alun perin iloista tunnelmaa. Lisäksi vanhojen, osittain ränsistyneiden pianoiden ääntä käytetään usein kauhumusiikissa, ja mikä tahansa soitin, jonka soinnissa on pieniä häiriöitä, voi lisätä pelottavuutta musiikkiin.
Hyvää Halloweenia!
Samuli Federley soittaa ja opettaa vauhdikasta kitarointia lapsille ja aikuisille kuudesta kahdeksaan kielellä. Näin myös Rockwayllä.
