
Kitarasta syntyvä saundi on monien eri asioiden summa. Monesti soittajien huomio kiinnittyy mikrofoneihin, eri efekteihin kuten kaikuun tai chorukseen, vahvistimen ominaisuuksiin tai kaiuttimeen. Nämä kaikki tietenkin muokkaavat ääntä huomattavan paljon mutta äänen syntymisen ytimessä on itse kitara ja tarkemmin määriteltynä siinä käytetyt puumateriaalit. Niin akustisissa kuin sähkökitaroissakin saatetaan käyttää useampaa eri puulajia, joilla kaikilla on omat ominaispiirteensä aina ulkonäöstä sointiin. Esimerkiksi otelaudassa käytetty puu on usein eri materiaalia kuin kitaran rungossa käytetty puu.
Kuusi
Kuusi on yksi käytetyimmistä materiaaleista akustisen kitaran kansissa ja se on tunnettu keveydestään sekä kestävyydestään. Kuusi tuottaa selkeän ja tasapainoisen soinnin, joka tekee siitä suositun materiaalin. Kuusi tarjoaa laajan dynaamisen ja kirkkaan soinnin, joka tekee siitä soveltuvan moniin eri musiikintyyleihin. Se reagoi hyvin ns. harjakomppaukseen sekä sorminäppäilyyn. Kuusestakin löytyy useita eri alalajeja, joista käytetyimmät soitinrakennuksessa ovat Sitka-kuusi, Adirondack-kuusi sekä Engelmann-kuusi.
Mahonki
Mahongin saundia kuvaillaan usein lämpimäksi sekä täyteläiseksi. Mahonki on tiheä kovapuulaji, jota käytetään erityisesti kitaran sivuissa sekä takaosassa. Mahonki tuottaa keskialueelle painottuvan soinnin ja sen ylä-äänet ovat vähemmät monimutkaiset kuin monilla muilla puulajeilla. Mahonkia on suosittu erityisesti bluesissa, countryssä sekä folkissa. Mahonki tuottaa hieman erilaisia äänenominaisuuksia riippuen siitä, käytetäänkö sitä kitaran kannessa, sivuissa vai pohjassa.
Ruusupuu
Ruusupuu on yksi näyttävimmistä puulajeista ja sillä on monimutkaiset syykuviot, joita voidaan korostaa erinäisillä menetelmillä. Ruusupuuta käytetään tyypillisesti kitaran sivuissa sekä pohjassa. Sen sointi tunnetaan rikkaista ylä-äänistään sekä voimakkaasta resonanssistaan. Ruusupuussa on syvät bassotaajuudet, korostettu keskialue sekä kirkkaat ylä-äänet, jonka vuoksi se on etenkin sormisoittajien suosiossa. Ruusupuuta käytetään myös kitaran otelaudoissa.
Vaahtera
Vaahtera on tiheä kovapuulaji, jolla on näyttävät liekkimäiset kuviot ja sitä käytetään usein kitaran sivuissa. Vaahteran sointi on kirkas ja selkeä ja sen ylä-äänet eivät ole monimutkaiset kuin vaikkapa ruusupuussa, joka tekee sen soinnista kirkkaan antaen jokaisen nuotin kuulua selkeästi. Ruusupuusta valmistettu kitara sopii hyvin yhtyesoittoon sen artikuloidun äänen vuoksi. Se erottuu hyvin miksauksessa ja se sopiikin erityisen hyvin live-soittoon.
Setri
Setri tuottaa lämpimän ja pehmeän soinnin, jonka vuoksi sitä käytetään paljon klassisten kitaroiden kansissa. Puulla on lämmin ja tumma väri sekä tasainen syykuvio. Setri tuottaa täyteläisen äänen, joka toimii erityisesti hiljaisella äänenvoimakkuudella. Se reagoi herkästi kevyeen soittoon ja siksi se sopiikin erityisen hyvin sorminäppäilysoittoon. Setri on materiaalina pehmeämpi kuin vaikkapa kuusi, jonka vuoksi se ei niinkään sovellu kova-otteiseen harjakomppaukseen mutta on omiaan hienovaraisemmalle soitolle.
Eri puumateriaalit vaikuttavat etenkin akustisten kitaroiden sointiin koska ne tuottavat itse oman sointinsa. Eri akustisissa kitaroissa ja etenkin teräskielisissä kitaroissa voi selkeästi kuulla suuriakin eroja niiden äänenlaadussa. Sen sijaan sähkökitara ei soi akustisesti vaan sen ääni vahvistetaan vahvistimella, johon äänen on synnyttäneet mikrofonit. Tästä syystä sähkökitarassa puuta suuremmassa roolissa ovatkin mikrofonit ja voit lukea aiheesta tarkemmin tässä kirjoituksessa.
Silti monet kitaristit kokevat, että eri puulajeilla on vaikutusta äänen väriin. Usein koetaan, että toiset puut soivat kirkkaammin ja toiset tummemmin. Toiset kokevat, että tietyt puut vahvistavat resonanssia ja tuovat soittoon sustainia.
Monet tieteelliset tutkimukset kuitenkin osoittavat, että puumateriaaleilla on vähäinen vaikutus vahvistettuun ääneen. Sähkökitaran ääni syntyy kun kielten värähtely muuttuu sähkömagneettisten mikrofonien kautta signaaliksi, joka vahvistetaan.
Itse materiaalia tärkeämpää ovat monesti muut tekijät kuten puun ikä sekä sen kuivuus. Soitinpuun ns. ilmakuivaus saattaa kestää jopa vuosikymmeniä ja sen tarkoitus on parantaa puun akustisia ominaisuuksia. Koska vanhaa soitinpuuta on koko ajan vaikeampaa saada, on alettu käyttämään erilaisia puun vanhentamismenetelmiä. Vanhan puun tärkein ominaisuus on, että se ei reagoi enää niin herkästi ilman ominaisuuksien muutoksille. Ilman lämpö ja kosteus vaikuttavat puuhun saaden sen vääntymään ja puun käsittelyllä pyritään minimoida tätä ilmiötä.
Tyypillisimmät puulajit kitaran rungossa ovat leppä, jota käytetään paljolti esim. Fenderin kitaroissa. Mahonki puolestaan on tiheä ja raskas puu, jota käytetään paljon Gibsoneissa. Myös saarni ja lehmus on käytettyjä puita mm. super-strat kitaroissa ja vaahteraa käytetään usein kitaran kannessa tuomaan sointiin kirkkautta.
Kitaran kauloissa käytetään pääasiallisesti vaahteraa ja mahonkia. Näissäkin on omat sointiominaisuutensa, jotka tuovat kokonaisuuteen oman lisänsä.
Otelaudassa puolestaan käytetään ruusupuuta, jossa on pehmeä soittotatsi ja tuottaa lämpimän saundin. Vaahtera puolestaan on kirkassointinen ja kova, joka on usein myös lakattu. Eebenpuu on tumma ja kova puu ja hyvin kulutusta kestävä, jonka vuoksi sitä käytetään etenkin kalliissa kitaroissa.
-Samuli


Samuli Federley soittaa ja opettaa vauhdikasta kitarointia lapsille ja aikuisille kuudesta kahdeksaan kielellä. Näin myös Rockwayllä.