Epiphone SG Special VE (katuhinta noin 240 euroa) on tällä hetkellä edullisin virallinen SG-kopio. Kirjaimet VE tulevat sanoista “Vintage Edition”, jotka viittaavat mallin mattaviimeistelyyn.
Epiphonen maahantuojan – Algam Nordicin – sivuilla SG Special VE on saatavilla ainoastaan mattamustana ja mattaruskeana (walnut), mutta Epiphonen omilla nettisivuilla myös kirsikanpunainen mattaviimeistely on yhä mainittu vaihtoehtona. Veikkaisin, että kaikki kolme vaihtoehtoa löytyy edelleen suomalaisilta soitinliikkeiltä.
Epiphone SG Special VE näyttää pitkälti firman omalta versiolta Gibsonin 1970-luvun mallista “The SG”, etenkin pähkinäpuuhun viittaavassa walnut-viimeistelyssä.
Kiinalainen SG Special VE on hyvin edullinen kitara, minkä takia kitara tarjoaa joissain kohdissa hieman perinteisestä poikkeavat detaljiratkaisut. Työnjälki on kuitenkin kauttaaltaan yllättävän laadukas – ainakin testisoittimessa.
Epiphonen runko on veistetty poppelista. Poppeli on perushyvä soitinpuu, jonka ainoa “vika” on puun tylsä ulkonäkö, minkä vuoksi esimerkiksi Music Man käyttää sitä ainoastaan umpivärisiin soittimiin.
SG Special VE:ssä tämä on ratkaistu niin, että rungon suorien keskiosien (edessä ja takana) päälle on liimattu hyvin näyttäviä viiluja afrikkalaisesta mahongista. Tällä niksillä säilytetään myös VE-mallissa SG-kitaroiden perinteistä mahongista ulkonäköä.
Fender-tyylinen ruuviliitos on nykyään Gibson-tyylisissä kitaroissa hyvin harvinainen ratkaisu, mutta tähän edulliseen SG:hen se istuu hyvin, etenkin kun liitos on esimerkillisen tiukka ja siisti. Epiphone SG Special VE -kitaran kaulaa tehdään näyttävästä gabonmahongista (puun toinen nimi on okume). Kaula on muuten yksiosainen, vain viritinlapaa varten on lisätty toinen osa. Liimaliitos näkyy e-virittimien alapuolella.
Vaikka tästä ei löydy missään maininta virallisissa spekseissä, on SG Specialin punertavan ruusupuuotelautaan lisätty musta reunalistoitus. Otelautaan on asennettu siististi 22 medium-kokoista nauhaa, sekä pyöreitä otemerkkejä helmiäismuovista.
Hardware-osasto koostuu Epiphonen Lock-Tone tallasta ja kieltenpitimestä, sekä edullisista suljetuista virittimistä. Nämä koneistot saavat, esimerkiksi YouTube-videoissa, säännöllisesti kritiikkiä, koska ne ovat muka “huonoja pitämään kitara vireessä”.
Todellisuudessa tämä “vika” perustuu siihen seikkaan, että nykyaikaisissa koneistoissa on tavallisesti käännössuhde 18:1 tai jopa 20:1. Numeropari kertoo meille kuinka usein virittimen nuppia täytyy kääntää, että koneiston tappi (jonne kieli on kiinnitetty) kääntyy kokonaisen kierroksen. Special VE:n hyvin edulliset virittimet taas käyvät “karkeammalla” suhteella, joka on 14:1 – siis samalla suhteella kuin monissa 1970-luvun akustisissa kitaroissa. Näissä vanhanaikaisissa viritinkoneistoissa on näin hieman ronskimpi ote virittämiseen – on hyvin helppoa kääntää oikean vireen ohi – ja myös selvästi enemmän “löysää” kuin nykystandardin täytyvissä virittimissä. Kun vain muistaa virittää jokaisen kielen aina alhaalta (matalalta) oikeaan vireeseen, nämäkin virittimet toimivat hyvin, eikä vireen “pitämisessä” ole silloin minkäänlaisia ongelmia.
Epiphone SG Special VE:ssä on valittu mikrofoneiksi firman omat avoimet 650R- ja 700T-humbuckerit, jotka ovat hyvin voimakkaita mikkejä keraamisilla magneeteilla. Tämä mikrofonipari on Epiphonen edullinen versio Gibsonin 70-luvun Dirty Fingers -humbuckereille, ja niissä löytyy hyvin vahva keskialue, sekä isot bassot.
Perinteisesti kahden mikin Gibson- tai Epiphone-sähkökitaroissa on usein neljän säätimen ryhmä kolmiasentoisen vipukytkimen lisäksi. Nykykitaristeille koko kitaraan vaikuttava master volume -säädin on – etenkin live-tilanteissa – usein toimivampi ratkaisu kuin kummankin mikin omat säätimet. Myös aloittelijalle SG Special VE:n kaltainen ratkaisu, jossa tarjotaan kytkimen lisäksi pelkästään master volume- ja master tone -säätimet, on selvästi parempi vaihtoehto.
Epiphone-testikitaran elektroniikkalokero on hyvin siisti, samoin kuin osien juotokset. Itse osat ovat – luonnollisesti – edullista luokkaa, mutta en löytänyt itse toimivuudessa mitään moitittavaa.
Voiko tämän hintaluokan kitara, jolla on ruuvikaula ja “väärästä” puusta tehty runko, olla ihan oikea, kunnon SG? Kolmen SG:n kokemuksella voin todeta, että lyhyt vastaus on “kyllä!”
Minusta on hyvin hassua se, että sekä Gibsonin että Epiphonen päämajassa pelätään ilmeisesti kertoa ihmisillä firmojen kitaroiden oikeista kaulaprofiileistä. Mihin nykyäänkin katsoo, siellä lukee (lähes) aina “slim taper D-profile”, mallista riipumatta. Luulevatko Epiphonen päättäjät todellakin, että soittajat pelkäisivät muita kuin hyvin ohuita 90-luvun profiileja?
Todellisuudessa Epiphone SG Special VE -mallin kaulaprofiili on mukavan pyöreä, mutta ei liian paksu D-profiili, joka sopii mielestäni hyvin SG-tyyliseen soittimeen.
Testisoittimen säädöissä ei ollut mitään vikaa ja kitaran soitettavuus on hyvinkin käyttökelpoinen, etenkin Special VE:n hintaan nähden.
Epiphonen tasapaino hihnassa on jopa hieman parempi kuin monessa keskiverto-SG:ssa, koska kaula istuu Special VE:ssä – ruuviliitoksen vuoksi – noin kaksi senttiä syvemmällä rungossa kuin tavallisesti.
Epiphonen SG-runko istuu hyvin sylissä ja roikkuu hihnan kanssa mukavasti soittajan kehoa vasten.
Testisoittimen akustinen ääni kuulostaa terveeltä, enkä löytänyt häiritseviä kuolleita kohtia.
Jos käyttää Epiphone SG Special VE -mallia vintage-tyylisen vahvistimen kanssa, jossa ei ole master volume -säädin – niin kuin esimerkiksi hyvän Fender Champ -kopion kanssa – soittimen kuumat mikit saavat vahvistimesta enemmän säröä irti, mikä on mielestäni hyvä asia.
Efektipedaalien kanssa taas kannattaa käyttää Special VE:n hyvin toimivaa master volumea, koska jotkut efektit – esimerkiksi osa säröistä ja monet modulaatiot – voivat mennä hyvin kuumien mikkien kanssa helposti “tukkoon”. Mutta juuri tällaisiin hommiin sähkökitaroista löytyy säätimet.
Minun mielestäni Epiphone SG Special VE:n kokonaiskuva on – hintaansa nähden – erittäin positiivinen. Tässä tarjotaan runsaasti soittamisen iloa todella kukkarolle ystävälliseen hintaan. Jos SG:n ulkonäkö miellyttää, Special VE on mielestäni kokeilemisen arvoinen soitin.
Kirjoittaja: Martin Berka
Martin Berka on kokenut pitkän linjan muusikko ja musiikkitoimittaja. Rockwayn blogista löydät muun muassa Berkan oppaita ja katsauksia klassikkosoittimista uusiin huippumusiikkitarvikkeisiin!
