Viime kahdenkymmen vuoden aikana edullisten kitaroiden laatua on pystytty kohentamaan roimasti. Nykyään 300-400 euron soittimet ovat yleensä riittävän hyviä, että sellaisen kitaran kanssa voi turvallisesti lähteä bändikeikalle. Suoraan paketista vedettynä nauhojen päät, kielten korkeus, sekä kielten intonaatio kaipaa pientä laittoa, mutta kitarat sinänsä ovat lähes aina toimivia soittoalustoja.
Mutta miten on, jos tämän hintaluokan kitarassa on kiinteän tallan sijaan asennettu Floyd Rose -vibrato? Toimiiko tämän hintaluokan floikka jouhevasti ja luotettavasti? Päätin ottaa selvää…
Koruseppä ja kitaristi Floyd Rose toi 1970-luvun lopussa markkinoille mullistavan Floyd Rose -vibrajärjestelmänsä. Floyd Rose -talla – tuttavallisesti floikka – perustuu toimintaperiaatteeltaan Leo Fenderin Stratocaster-vibratallaan, mutta se lisää siihen kieliä lukittavia tallapaloja, sekä lukkosatulan. Lukittavuus poistaa kokonaan kielten löystymisestä aiheuttavia vireongelmia, etenkin vibran rajummassa käytössä.
Vintage-vibrassa kielet voivat vibran käytössä liikkua sekä vibrablokin sisällä että yläsatulan ja viritystapin välillä ja ne voi jumiutua, mikä aiheuttaa usein epävireisyyttä, kun talla palautuu “nolla-asentoonsa”. Floyd Rosessa taas kielet ovat lukittuja siten, että ainoa liikkuva osa on talla itse.
Uusien kielten virittäminen Floyd Rosen kanssa hoituu ensin niin, että lukkosatulaa pidetään auki ja käytetään kitaran perinteisiä virittimiä. Sen jälkeen kun tuoreet kielet on venytetty riittävästi, ja niiden vire pysyy, laitetaan yläsatula lukkoon. Tämän jälkeen virittäminen hoituu tallan hienoviritys-ruuveilla.
Koska floikka toimii mekaanisen vaa’an tavalla veitsenterä-laakereilla, tallan (ja satulan) materiaalista ja toteutuksen tarkkuudesta riippuu, kuinka sulavasti ja tarkasti järjestelmä loppujen lopuksi toimii. Saksassa teräksestä valmistettu Floyd Rose Original on huippulaadukas, mutta se maksaa myös noin 450 euroa. Miten taas toimii edullinen lisenssi-floikka edullisessa kitarassa?
Jackson JS32 Dinky Archtop on kyllä komea ilmestys. Dinky-malliston ⅞-kokoisessa Strato-tyylisessä rungossa on tässä mallissa kaareva etupuoli. Runkoon on käytetty poppelia, ja se on testiyksilössä viimeistelty kauniisti kiiltävällä violetilla metallivärillä.
Runkoon on liitetty vaahterakaula perinteisellä ruuviliitoksella – neljä puuruuvia ja teräksinen kaulalevy – mutta rungon takapuoli on liitoskohdassa ohennettu hieman, mikä helpottaa hieman pääsyn ylänauhoille. Kaula on saanut ylleen mattalakkauksen, joka on tahallaan aavistuksen verran strukturoitu (karhea). Jacksonin perinteinen jääkiekkomailan muotoinen lapa on erillinen vaahterapala, mutta muuten kaula on yksiosainen. Kaularaudan molemmin puolin on upotettu jäykkyyttä lisääviä grafiittitankoja kaulapuuhun.
Reunalistoitettu otelauta on veistetty kestovärjätystä amaranth-puusta. Luonnollisesti amaranth (toinen nimi on purpleheart) olisi violetti puu, mutta Jacksonin otelauta on tummanharmaa. Otelautaan on asennettu hyvin siististi 24 jumbonauhaa, sekä koristeeksi Jacksonin hain selkäevästä muistuttavia otemerkkejä.
Jackson JS32 Dinkyn kaikki metalliosat ovat mustia – Jackson-logolla varustetut nykyaikaiset virittimet, master volume- ja tone-säätimien nupit, sekä Jacksonin lisenssi-floikka.
Olen huomannut, että monessa nettitestissä kritisoitiin tämän mallin virittimet, mutta en ole huomannut ainakaan testisoittimessa mitään moitettavaa niissä.
Monesti on huomautettu myös siitä, että tämän lukkosatulan lukkopalat ovat hieman pienempiä kuin useassa muussa floikka-versiossa. Minua ei häiritse pätkääkään, että lukitut palat ovat edestä katsottuna aavistuksen verran kääntyneitä myötäpäivään satulassa, etenkin kun koko lukkosatula on asennettu oikein. Oikein tarkoittaa Floyd Rose -järjestelmissä, että kielten vire pysyy käytännössä muuttumattomana, kun avaa tai lukitsee satulan lukot.
Jackson by Floyd Rose -lisenssitalla vaikuttaa yllättävän laadukkaalta hintaluokkaan nähden. Etureunan veitsenterät ovat siistejä ja teräviä ja myös järjestelmän säädettävät metallipylväät seisovat suorana ja vankasti. Tallapalojen lukot, sekä niiden intonaatioruuvit, toimivat moitteettomasti, ja vibrakammen kiinnitys on ongelmaton. Ainoa miinuspiste tulee testisoittimessa floikan hienoviritys-ruuveista – niiden kierteisiin on ilmeisesti päättänyt välillä hieman liikaa mustaa päällystystä, minkä vuoksi ruuvit eivät aina kierrä täysin jouhevasti. Tässä hintaluokassa tämä ongelma on kuitenkin pikkujuttu, johon voi kokeilla esimerkiksi kierteiden rasvaamista.
Toinen positiivinen yllätys testatun Jackson JS32 Dinkyn kohdalla on kitaran erinomainen soitettavuus. Kitaran kielten korkeus oli säädetty tehtaalla hyvin kunnianhimoisesti niin, että molempien e-kielten kohdalla mittaustulos 12. nauhan kohdalla oli vain 1,4 milliä. Hyvin kevyellä tatsilla JS32 Dinky soi kyllä ilman räminää, mutta nostin kuitenkin tallan bassopuolta hieman, koska soitan itse vähän raskaammalla kädellä.
Kaulan profiili on tällaiselle “vauhtikitaralle” tyypillinen laakea D. Kaulan mattaviimeistely tuntuu hyvältä, eikä se muutu hikisellä kädellä liukkaaksi.
Otelaudassa on niin sanottu compound radius, mikä tarkoittaa, että otelaudan kaarevuus on kartiomainen – lähellä satulaa otelauta on siis kaarevampi (12 tuumaa) kuin ylänauhoilla (16 tuumaa). Tämän ansiosta sointujen ottaminen tuntuu luontevalta, mutta samalla isot venytykset onnistuvat ylänauhoilla helpommin.
Jacksonin edullisissa humbuckereissa on rutkasti tehoa, mutta onneksi niiden soundi ei ole liian tumma tai tunkkainen. Volume-säädin toimii hyvin koko matkalla, mutta tone-säädin menee minun makuun hieman liian nopeasti melko tummiksi.
Vaikka olin aluksi vähän skeptinen edullisen Floyd Rose -järjestelmän toimivuuteen täytyy myöntää, että se tekee todellisuudessa Jackson JS32 Dinky Archtopin tapauksessa kaikki ne asiat, joita odotan floikasta. Tallan tuntuma on hyvin jouheva ja tarkka, ja järjestelmä pitää kitaran virettä erittäin hyvin. Vibrakamppi ei myöskään löysty käytössä itsestään, mikä on tuttu ongelma joissakin edullisissa Floyd Rose -versioissa. Hienoviritys-ruuvien pieni karheus ei minusta oikein haittaa tässä hintaluokassa.
Minun mielestäni Jacksonin JS32 Dinky Archtop on todella hyvä ja edullinen tapa tutustua Floyd Rose -vibralla varustettujen superstratojen maailmaan.
Kirjoittaja: Martin Berka
Martin Berka on kokenut pitkän linjan muusikko ja musiikkitoimittaja. Rockwayn blogista löydät muun muassa Berkan oppaita ja katsauksia klassikkosoittimista uusiin huippumusiikkitarvikkeisiin!
