Klassinen – tai nailonkielinen – kitara on monelle aloittelijalle yhä se ensimmäinen soitin, minkä vuoksi tämä kitaralaji on saatavilla jousisoittimien tavoin myös tavallista pienempinä versioina.
Kolme neljäsosaa -kokoinen kitara sopii 130-155 senttiä pitkälle ihmisillä. Se on samalla myös oiva valinta matka- tai mökkikitaraksi, koska se vie täysikokoista kitaraa vähemmän tilaa, eikä sen 58-59 cm pitkä mensuuri tuntuu isommissa käsissä liian löysältä.
Esittelen tässä jutussa kolme laadukasta 3/4-osan kitaraa 200 euron hintaluokassa.
Admira Juanita on tunnetun espanjalaisen kitaravalmistajan aloittelijasoitin, joka on saatavilla kaikissa perinteisissa ko’oissa, ja joka valmistetaan – edullisesta hinnasta huolimatta – Espanjassa.
Juanita 3/4 -mallin kansi on vaneria douglaskuusesta, kun taas pohja ja sivut ovat sapellimahonkia. Mahonkikaulan pitkä osa, sekä osa viritinlavasta, on veistetty kolmesta vierekkäisestä puupalasta. Tähän on liimattu yksi lisäpala täydentämään viritinlavan tarvitsemaa paksuuta, sekä klassisissa kitaroissa perinteinen kaulakorko.
Admira Juanitan otelauta ja talla on tehty kauniista mangoy-nimisestä puusta. Nimi oli minulle tuntematon, mutta googlaamalla selvisi, että se on vain tutun soitinpuun, ovangkolin, toinen nimi. Otelautaan on asennettu hyvin siististi 18 perinteistä siroa nauhaa. Kromatut virittimet vaikuttavat laadukkailta. Juanita 3/4 -mallin satula ja tallaluu vaikuttavat olevan Graph Techin Tusq-materiaalista.
Ulkonäkönsä kannalta Admiran Juanita esittää selkeästi kaunista perinteistä linjaa kitaran hunajaisella viimeistelyllä.
Kitara saapui erinomaisessa trimmissä ja laadukkailla kielillä varustettuna.
Kolme neljäsosaa -kitaroissa on yleensä myös täysikoisia klassisia kapeampi kaula. Juanita 3/4 -mallissa lukema yläsatulan kohdalla on 44 milliä. Kitaran kaulaprofiili on laakea D, mutta perinteiset suhteellisen kulmikkaat hartiat on tässä mallissa pehmennetty melko lailla, ja hyvä niin.
Soittotuntuma on joka tapauksessa erinomainen. Vanerikoppainen kitaran sointi ei voi koskaan olla niin iso ja täyteläinen kuin kokopuisen, mutta Admira Juanita 3/4 on hyvin kaukana halpasoittimien pahvista soinnista. Juanita 3/4 soi kauniilla ja lämpimällä äänellä tarjoamalla sen lisäksi rutkasti dynaamisia vivahteita.
Kala Brand on tunnettu ukulelevalmistajana, jolla on tarjolla erittäin laaja valikoima näitä pieniä soittimia. Kala valmistaa kuitenkin myös muutaman klassisen kitaramallin, joista 3/4-kokoinen Kala NY-23 on yksi.
Kiinassa tehty Kala NY-23 on saanut ylleen kauniin natural-viimeistelyn, joka tuo puiden syykuviot hyvin esiin.
Kala NY-23 -mallin vanerikopan kansi on tehty seetristä, kun taas pohja ja sivut on veistetty mahongista. Mahonkikaulan pitkä osa on tehty yhdestä palasta, johon on sitten liimattu erillisiä paloja virityslapaa ja kaulakorkoa varten. Etenkin kaulakorkon syykuviot on testisoittimessa sovitettu niin hyvin kaulan kanssa yhteen, että liimasaumaa oli erittäin hankalaa löytää.
Valmistajan mukaan NY-23:n otelauta ja talla ovat ruusupuuta. Otelaudassa on ohut musta reunalistoitus. Kalan malli tarjoaa peräti 19 siroa nauhaa. Virittimet ovat kullanvärisiä ja niillä on helmiäiskuvioiset muovinupit.
Testisoittimessa sinänsä laadukas muovista tehty tallaluu on jäänyt tehtaalla aivan liian korkeaksi, ja myös bassokielet olivat saaneet matkalla kiinalaiselta tehtaalta Suomeen hieman osumaa. Testiyksilön trimmi ei vastaa sitä laadukasta kuvaa, mikä olen tähän mennessä saanut Kala-soittimilta. Tämä yksilö on varmaan livahtanut laadunvalvonnan ohi.
Pyrin tavallisesti siihen, että testaan soittimia aina ns. tehdasasetuksilla, enkä myöskään tee tavallisesti perustavanlaatuisia muutoksia. Aikataulusyistä, sekä kitaran huonon soitettavuuden takia, päätin kuitenkin madaltaa tallaluun itse ja vaihtamaan testikitaralle myös tuoreet kielet. Ostotilanteessa tämänkaltaiset hommat ovat soitinliikkeen vastuussa, ja nummelalainen St. Paul’s Sound on tunnettu erittäin hyvästä asiakaspalvelusta. Nyt minulla oli yksinkertaisesti vain hieman kiire.
Yläsatulan leveys on Kala NY-23 -mallissa 48 milliä. Kitaran kalauprofiili on lähempänä teräskielisten kauloja, sillä se on erittäin mukava pyöreähkö C.
Tallaluun madaltaminen – ja uuden kielisatsin päälle laittaminen – todella kannatti. Basso-E:n korkeus on nyt 3,4 mm 12. nauhan kohdalla ja NY-23:n soitettavuus on muuttunut hyvin mukavaksi. Kala NY-23:n soundikin on herännyt täyteen kukoistukseen, ja on nyt kauniin lyyrinen ja eloisa.
Ortega Picker’s Pack Classic 3/4 on aloittelijoille suunnattu paketti, johon kuuluu kitaran lisäksi kevyesti topattu pussi, hihna, kolme plektraa, viritysmittari, vaihtokielet, sekä kasaan taitettava kitarateline.
Tämän jutun päähuomiossa on kuitenkin paketin oiva 3/4-kokoinen kitara nimeltään Ortega RPPC34. Kiinassa valmistettu RPPC34 on saanut ylleen kauniin natural-viimeistelyn. Koska vanerikopassa on kuusikannen lisäksi sivut ja pohja hyvin vaaleasta catalpa-puusta, Ortegan ulkonäkö menee jo hieman flamenco-kitaroiden suuntaan, joissa käytetään perinteisesti hyvin vaaleaa sypressiä tai vaahteraa. RPPC34:n mahonkikaula veistetään kolmesta osasta, jossa pitkään kaulaan lisätään liimaamalla lisäosat kaulakorkoa ja viritinlapaa varten.
Sekä Ortegan otelauta että sen talla on tehty pähkinäpuusta. Otelautaan on lisätty ohut musta reunalistoitus. RPPC34:stä löytyy 18 siroa nauhaa. Ortegan nauhatyö on laadukasta. Kromatuissa virittimissä on mustia nuppeja ja kielitappeja.
Kitara saapui erinomaisessa trimmissä ja laadukkailla kielillä varustettuna.
Satulan kohdalla Ortega RPPC34:n kaulan leveys on 45 milliä. Kaulaprofiili on klassiselle kitaralle hieman epätavallinen, mutta samalla erittäin mukavan tuntuinen C:n ja pehmeän V:n välimuoto.
Ortegan soittotuntuma on erinomainen. RPPC34-malli soi hyvin dyynamisella äänellä, jossa on tiukka bassorekisteri ja kimmeltävä ripaus diskanttia mukana.
Koska klassisen kitaran kaulassa ei perinteisesti ole säädettävä kaularauta, monilla ammattisoittajilla on laukussa mukana yksi tai kaksi erikorkuista tallaluuta. Jotkut valmistajatkin myyvät pro-tason soittimensa aina kahdella luulla – kesä- ja talviluu.
Klassisen kitaran tallaluun madaltaminen on melko helppoa tehdä myös itse, kun vaan etenee riittävän huolellisesti. Tärkein muistisääntö on, että yhden millin muutos tallaluussa aiheuttaa puolen millin muutosta 12. nauhan kohdalla.
Klassisilla kielillä on aina huomattavasti isompi liikerata kuin teräskielillä, minkä takia klassisella kitaralla tavallinen basso-E:n korkeus 12. nauhan kohdalla on kolmen ja neljän millin välillä, ja noin yksi milliä vähemmän diskantti-e:ssä.
Ensin mitataan kielten korkeus 12. nauhan kohdalla. Sen jälkeen löysätään kaikki kielet. Tallaluun voi sitten helposti työntää ulos tallan urasta.
Työntömitta on hyvä työkalu tallaluun korkeuden mittaamiseen. Jos kitaran kaula ei ole kiero (= rikki), mutta basso-E:n korkeus on 12. nauhan kohdalla 4,5 milliä, satulan korkeudesta voi poistaa tavallisesti 1-1,5 mm ilman ongelmia.
Materiaalia poistetaan aina vain ja ainoastaan tallaluun pohjasta, ja se on erittäin tärkeä, että luun pohja pysyy aina suorana sekä pituussuunnassa (silloin se makaa täydellisesti tallan urassa) että leveyssuunnassa (muuten tallaluu ei seiso suorassa ja silloin intonaatio muuttuu).
Työn alustana tarvitaan mahdollisimman suoraa levyä, esimerkiksi lasi- tai akryylilevyä. Levyn päälle laitetaan tuoretta hiomapaperia karhea pinta ylöspäin. Tallan alapinta hiotaan edestakaisin miedolla painolla. Mitä karkeampi paperi, sitä nopeammin materiaalin poistaminen onnistuu, mutta ole varovainen: mikä on kerran poistettu, sitä ei saada palautettua. On siis äärimmäisen tärkeä mitata riittävän usein senhetkistä tallaluun korkeutta.
Kun oikea korkeus on saavutettu, tallaluu työnnetään sivusta takaisin tallan uraan. Sitten vain virittämään, ja valmista tuli.
Tärkeä huomautus: Jos sinun kitarassa on pietsomikrofoni tallaluun alla, tallaluun madaltamista on parasta tehdä soitinkorjaajan toimesta! Pietsomikit ovat erittäin herkkiä tallaluun epätasaisuudelle, mikä vaikuttaa suoraan kielten väliseen volyymitasoon mikitettynä.
Kirjoittaja: Martin Berka
Martin Berka on kokenut pitkän linjan muusikko ja musiikkitoimittaja. Rockwayn blogista löydät muun muassa Berkan oppaita ja katsauksia klassikkosoittimista uusiin huippumusiikkitarvikkeisiin!
