Kitaristit käyttävät usein soittosaundin muokkaamiseen ns. efektipedaaleita, joita on olemassa satoja, ellei tuhansia erilaisia. Yleensä efektipedaalit toimivat niin, että kitarasta lähtevä signaali kulkee instrumenttipiuhaa pitkin kitarasta efektipedaaliin, josta signaalia jatketaan toisella piuhalla vahvistimeen. Pedaalit ovat yleensä jalalla ohjattavia pieniä laitteita, jotka sijoitetaan lattialle. Pedaalit ovat bassolle ulkonäöltään ja toimivuuksiltaan samanlaisia.
Tutustu tällä kurssilla kitaraefektien käyttöön.
Efektejä voidaan sijoittaa useampia kappaleita peräkkäin yhdistelemällä niitä välipiuhoilla, eli efektistä toiseen menee piuha. Tyypillisiä efektejä ovat särö (distortion, overdrive), kaiku (reverb), delay tai chorus. Osa efekteistä ovat hyvin radikaalisti soundia muokkaavia kuten erilaiset säröt ja toiset taas hyvin hienovaraisempia, joiden vaikutuksen soittaja tuntee soittotatsissaan selkeästi, kuten kompressori (compressor) tai eq-efekti. Mikäli nämä edellä mainitut termit ovat "hepreaa", kannattaa katsastaa Rockwayn efektikurssi.
Usein efektipedaaleita voi nähdä keikkatilanteessa lavalla kitaristin eteen lattialle sijoiteltuna, josta hän halutessaan voi jalan painaluksella kytkeä eri pedaaleja päälle tai pois päältä. Näitä efektejä, joita kitaristeilla on monia yhdistettynä toisiinsa, kutsutaan kitaralaudaksi.
Eri musiikintyyleissä suositaan myös tietynlaista saundia, jota voi hakea lisäämällä omaan saundiin pedaalien kautta erilaisia efektejä. Esimerkiksi metallimusiikissa suositaan voimakkaasti särötettyä saundia, joka on hyvin leimallista tälle tyylille. Esimerkiksi legendaarinen Metal Zone -pedaali muokkaa äänen hyvin tähän tyyliin sopivaksi.
Pop-musiikissa sen sijaan suositaan pehmeämpiä saundeja, jolloin etenkin kitaran puhdasta eli clean-soundia muokataan esimerkiksi choruksen ja kaiun yhdistelmällä.
Kitarasooloihin soittajat usein lisäävät delaytä, joka toimii hieman kaiun tavoin toistaen soitetun sävelen ja vähitellen hiljentäen sen. Se kuulostaa hieman samalta kun huuto kanjoniin, joka jää kimpoilemaan sen seinistä. Delay tuo soittotuntumaan ja kuulokuvaan ilmavuutta ja se saa äänen kuulostamaan suuremmalta ilman, että äänenvoimakkuus lisääntyy.
Efektejä on valmistettu erikseen niin kitaralle kuin bassollekin. Käytännössä niissä ei ole juurikaan eroa, mutta jotkin niistä on rakennettu huomioimaan paremmin basson matalat taajuudet. Tämä on suurin ero.
Silti kitaraefektit toimivat hyvin bassolla ja päinvastoin. Tämä on mielekästä hommaa, sillä kokeilemalla voi löytää ei-niin ilmiselviä yhdistelmiä!
Itse käytin pitkään erästä bassolle suunnattua chorusta efektilaudassani, koska siinä oli hyvin miellyttävä saundin rakenne, jota en löytänyt kitaroille suunnatuista pedaaleista.
Kenties kriittisin äänenmuokkausefekti on särö, jotka etenkin kitaristit käyttävät. Metallimusiikissa toisinaan myös bassosignaalia särötetään ja siihen voidaan käyttää erillistä basisteille suunnattua säröä. Se huomioi matalat äänentaajuudet, joita basso tuottaa ja usein niissä voi määritellä, mitä äänen aluetta särötetään.
Tällä kurssilla tutustutaan bassoefekteihin.
Silti soittajan mieltymyksistä riippuen basisti voi käyttää myös kitaristin säröä tai muita efektejä. Itseä miellyttävä lopputulos syntyy vain kokeilemalla ja kitaristeille on valmistettu huomattavasti enemmän efektejä kuin basisteille, joten valinnanvaraa löytyy enemmän kitaramaailmasta. Jotkin kitaraefekteistä kuulostavat bassolla mahtavalta kun taas jotkut erittäin toimimattomilta.
Jotkin kitarapedaalit leikkaavat kokonaan pois signaalin matalat taajuudet, jolloin ne eivät luonnollisesti toimi bassolla.
Etenkin kompressiopedaalit toimivat yleensä hienosti kummallakin instrumentilla. Ne tasaavat saundia tasaisella spektrillä.
Mikäli basson saundia lähdetään säröttämään kannattaa siihen kokeilla fuzz-pedaalia. Perinteinen särö saattaa ohentaa saundia, mikäli ei välttämättä ole hyväksi basson äänenlaadulle. Sen sijaan fuzz pitää saundin tuhtina ja sitä voi lisätä vain ripauksen saundiin tuomaan siihen hieman enemmän potkua.
Yleensä käytetyin bassosaundi on kuitenkin puhdas saundi, johon lisätään kenties vain hieman kompressiota, joka tekee niin äänestä kuin soittotuntumastakin tasaisemman.
Myös kosketinsoittajat saattavat toisinaan käyttää pedaaleita ääntä muokkaamaan. Etenkin vintage-tyylisissä soittimissa, joissa ei ole satoja erilaisia saundeja tai efektejä sisäänrakennettuina voi ääntä muokata efektipedaaleilla. Tähänkään ei ole olemassa yleispäteviä sääntöjä vaan kokeilemalla voi löytää itseä miellyttäviä saundeja. Käyttötarkoitus usein sanelee hyvin pitkälti sen, minkä tyyppistä efektiä tulee käyttää.
Mikäli kyse on soolosaundin rakentamisesta tai tiukan rytmisoundin hakemisesta voi tähän soveltua erilaiset pedaalit. Pääasiallisin huomioitava asia on äänentaajuus, jolla saundia enimmäkseen käytetään. Mikäli kyse on matalista taajuuksista, voi bassolle suunnattu efekti toimia paremmin. Mikäli taas operoidaan keski- ja korkeiden äänentaajuuksien parissa, voi kitarapedaali olla oikea valinta.
Tällä kurssilla käydään perusteellisesti läpi tyypillisimmät kitarapedaalit.
Ääntä voidaan lopulta muokata millä tahansa instrumentilla, joka toimii sähköisesti vahvistettuna. Myös laulua voidaan muokata aivan samoin kuin kitaraa tai bassoakin. Laulusaundiin voidaan lisätä hieman säröä, delaytä, kaikua ja kompressiota, jolla saadaan tietynlainen haluttuun tyyliin istuva saundi.
Voit lähteä rohkeasti kokeilemaan sekoittelemaan eri soittimille tarkoitettuja efektejä ja voit päätyä hyvinkin mielenkiintoisiin lopputuloksiin.
-Samuli
Samuli Federley soittaa ja opettaa vauhdikasta kitarointia lapsille ja aikuisille kuudesta kahdeksaan kielellä. Näin myös Rockwayllä.