Vuonna 1958 Fritz Sennheiserilla oli idea uudelle tuotteelle – hänen mielestään tarvittiin dynaamisten mikrofonien huippumallia, joka kykenisi kaikkeen. Uuden mallin suuntakuvio pitäisi olla hertta – jotta se soveltuisi lavalle – mikin pitäisi olla mekaanisesti kestävä, sekä rakennettu niin, että se kestäisi sekä hyvin suuret äänenpaineet että matalat bassotaajuudet ilman signaalin säröytymistä.
Insinöörit Paul-Friedrich Warning ja Johann-Friedrich Fischer ottivat ideasta kopin ja lähtivät kehittämään pomon toivoma mikrofonia.
Vuonna 1960 ilmestyi Sennheiserin kenties tunnetuin mikrofoni, Sennheiser MD421. MD421 on melko kookas ja painava kapistus, ja se on toteutettu melko ainutlaatuisella tavalla. Tässä mallissa käytetään varsin kookasta kapselia isolla (27 mm/1,1 tuumaa) membraanilla, joka on huolellisesti suojattu käsittely- ja puhallusääniltä. Tämän lisäksi kapselissa on oma humbuckerkela, jonka ansiosta sähkömagneetista huminaa saadaan tehokkaasti suodatettu pois mikin signaalista.
Kapselin alapuolesta lähtee lyhyt “bassoputki” mikrofonikotelon keskiosaan, joka toimii “bassokammiona”. Riippuen MD421-mallin valmistusvuodesta tämä kammio voi olla joko pelkästään mikin muovikotelon muodostama tai mikrofonin uumenista voi löytyä jopa ruiskuvalettu metallikammio.
Kotelon loppupäähän on upotettu vielä viisiasentoinen kiertokytkin bassoleikkurille – toinen ääriasento “M” (Musik; musiikki) päästää MD421-mallista koko taajuusalueen läpi, kun taas toinen ääriasento “S” (Sprache; puhe) poistaa tehokkaasti signaalista suurimman osan bassotaajuuksista.
Uudesta Sennheiser MD421:stä oli saatavilla versiot saksalaisella Klein-Tuchel-liittimellä (DIN-liittimen isompi ja tukevampi serkku), sekä XLR-liittimellä varustettu.
Uuden mallin telineadapteri oli varsin erikoinen; adapterilla oli telineen puolella pitkä kääntyvä jalka, kun taas mikrofoniin menevältä puolelta löytyy jousimekanismilla varustettu kisko. Tämä kisko työnnetään mikrofonin alapuolella olevaan uraan, kunnes mekanismi naksahtaa kiinni.
Sennheiser MD421 -mallista tuli heti ilmestyessään valtava myyntimenestys. Vaikka uusi mikrofoni oli suhteellisen kallis, oli MD421:n laatu niin vakuuttava, että mikki nähtiin 1960- ja 1970-luvulla – etenkin Euroopassa – lähes kaikissa TV-studioissa, konserttilavoilla, puhujakorokkeilla, sekä äänitysstudioissa. Kun olin kuusivuotias halusin omistaa palavasti kaksi asiaa – Fender Jazz -basson ja “sitä kermanvaaleata Sennheiseria”.
Vaikka MD421 oli alun perin tarkoitettu “joka paikan höyläksi”, ajan myötä mikin erityiset vahvuudet johtivat siihen, että sitä nähtiin eniten vaskisoitinten, rumpujen, sekä kitara- ja bassovahvistimien edessä.
Sennheiserin vaalea kotelo vaihtui pysyvästi mustaan joskus 1970-luvun loppupuolella, ja MD421:stä esiteltiin myös rinnakkaisversioita, esimerkiksi ilman sisäistä bassofiltteriä.
Sennheiser MD421 on säilyttänyt asemansa etenkin äänitysstudiossa tähän päivän asti. Ainoat kritiikkikohdat ovat mallin suuri koko ja iso paino, joka voi tehdä mikin sijoittamisesta hankalan, sekä (etenkin paljon käytetyn) mikkiadapterin käyttövarmuus. Tomista rumpalin syliin pomppiva mikrofoni ei nimittäin ole omiaan herättää erityistä luottamusta.
Sennheiser on viimein kuunnellut kaikkia heitä, jotka ovat kyselleet MD421-mallista tehdyn pienennetyn version perään. Muutama viikko sitten ilmestyi Sennheiser MD421 Kompakt -niminen kompakti rinnakkaisversio vanhalle klassikolle.
Kompakt-versio (katuhinta noin 290 euroa) on alkuperäistä MD421:ä lähes puolet lyhyempi (12 cm vastaan 21,5 cm) ja yli puolet kevyempi (159 g vastaan 385 g).
Mikrofonin kapseli on uudessa Kompakt-versiossa täysin sama kuin klassikkoversiossa ja lyhyemmän rungon bassokammion tilavuus on pystytty säilymään saman kokoisena. Tästä ansiosta ei ole yllätys, että MD421 Kompaktin taajuusvaste (30 Hz - 17 kHz) ja muut tekniset arvot ovat myös identtisiä. Mikrofonin kutistuminen on saatu aikaiseksi poistamalla Kompaktista ison serkkunsa bassosuodinyksikköä kiertokytkineen.
Sennheiser MD421 Kompaktissa ei ole erillinen telineadapteri, vaan tässä se on toteutettu osana mikrofonin runkoa. Rumpuäänityksiä varten uutuusmikistä on saatavilla myös settiversio (katuhinta noin 315 euroa), jossa pakkauksessa on valmiiksi mukana Kompaktille sopiva MZH-rumppuadapteri. Kankainen säilytyspussi kuuluu kummassakin myyntipakkauksessa hintaan.
MD421 Kompaktin kätevä koko ja alhainen paino tekevät uutuusmikin sijoittamisesta erittäin helpon. Kompaktimpi runko ei muuten tunnu yhtään lelumaiselta, vaan mikissä on sama vankka rakenne kuin sen isolla serkulla. Minusta MD421 Kompakt olisi myös erinomainen valita laulumikiksi lavalla, kun tässä ei tarvitse pelkää omien hampaiden puolesta, niin kuin täysikokoisessa versiossa, silloin kun joku osuu mikkiständiin.
Lähdin kokeilemaan Sennheiser MD421 Kompakt -mallia vertailemalla sitä Shuren SM57 vastaan:
Ainakin minun korviin Sennheiser MD421 Kompakt soi hieman lämpimämmin kuin SM57, ja uutuusmikin preesens-korostus istuu myös vähän korkeimmalla kuin Shuressa. Onko tämä nyt “hyvä” vai “huono” ominaisuus riippuu täysin lähdesignaalista ja omasta mieltymyksestä.
Äänitin seuraavaksi kaksi demobiisiä Sennheiserilla. Ensimmäinen demo on täysin akustinen biisi, jossa jokaista soitinta ja ääntä on äänitetty MD421 Kompaktilla ja Cranborne Camden EC2 -mikkietuvahvistimella. Biisi numero kaksi taas on rokkikappale, jossa rummut tulevat sampleina, mutta basso ja kitarat on vangittu MD421 Kompaktilla ja Universal Audion Volt 2 -interfacen omalla mikrofonivahvistimella.
Kirjoittaja: Martin Berka
